Kertaa saksan kielen sanajärjestys ja adjektiivien taivutus abitreenien kieliopista.
Adjektiivin heikko ja vahva taivutus
Adjektiivin taivutuksen ymmärtäminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Oikean päätteen löytäminen vaatii usein lauseen lukemista moneen, moneen kertaan.
Tärkeintä on muistaa, että adjektiivi taipuu aina, kun se on välittömästi substantiivin edessä. Ei voi siis olla muotoa ”ein neu Haus” (oikea muoto ”ein neues Haus”). Artikkelista tai pronominista päätellään, pitääkö käyttää vahvaa vai heikkoa taivutusta.
Vahva taivutus
Kun substantiiviin liittyvästä artikkelista tai pronominista ei näy substantiivin suku, luku ja sija, on sen näyttävä adjektiivissa (= vahva taivutus). Vahvaa taivutusta käytetään myös aina silloin, kun substantiivin edellä ei ole mitään artikkelia tai pronominia. Vahvat taivutuspäätteet löytyvät kaikista kielioppikirjoista ja useimpien tehtäväkirjojen lopussa olevista kielioppiosioista. Esimerkkinä ilmaus ”ein neues Haus”: artikkelista ”ein” ei nähdä sukua, lukua tai sijamuotoa, jolloin adjektiiviin liitetään pääte -es, joka siis kertoo, että kyseessä on das-sukuinen sana. Samalla tavalla siis esim. ”ein neuer Hund”.
Vahvaa taivutusta pitää käyttää aina epämääräisen artikkelin ”ein” ja esim. pronominien ”mein”, ”dein”, ”unser” jne. samoin kuin kielteisen artikkelin ”kein” jälkeen. Huom! Vahva taivutus siis vain silloin, kun nämä ovat taipumattomassa muodossa. Heti jos esim. pronomini ”mein” on taipuneessa muodossa ”meinen”, pitääkin käyttää heikkoa taivutusta, koska nythän artikkeli jo kertoo substantiivin suvusta ja sijamuodosta.
Esimerkki tilanteesta, jossa substantiivin edellä ei ole mitään artikkelia tai pronominia, on esim. ”frisches Obst”. Lisäksi vahvaa taivutusta käytetään, kun adjektiivin edellä on jokin seuraavista monikollisista pronomineista: einige, andere, viele, ein paar, wenige, folgende, mehrere.
Heikko taivutus
Kun artikkelista tai pronominista näkyy substantiivin suku, luku tai sijamuoto tai nämä kaikki, käytetään heikkoa taivutusta. Yksinkertaisin esimerkki on tilanne, jossa adjektiivin edellä on jokin määräisistä artikkeleista ”der”, ”das” tai ”die”. Nimitykset ”heikko” ja ”vahva” on helppo muistaa ja erottaa, kun ajattelee asian niin, että kun artikkelista jo näkyy sitä seuraavan substantiivin suku, luku ja sijamuoto, saa adjektiivi olla ”heikko”, siitä ei tarvitse enää näkyä em. asioita. Heikossa taivutuksessa mahdollisia päätteitä on vain kahta erilaista: -e ja -en.
Oikean muodon löytää, kun selvittää seuraavat asiat: 1. Mikä suku on kyseessä? 2. Mikä sijamuoto? 3. Onko kyseessä yksikkö vai monikko (tämä usein unohtuu!)? Kannattaa siis lukea tarkkaan koko lause, usein sijamuoto määräytyy esim. preposition perusteella. Esimerkiksi, jos sanaan viittaa prepositio ”mit”, on muistettava, että se vaatii datiivin.
Jos adjektiivi on lauseessa yksin eli predikatiivina, se ei taivu, ei myöskään monikossa. Hyvä esimerkki tästä on adjektiivi sein- tai werden-verbin jäljessä: ”Ich bin jung.”, ”Wir sind jung.” (ei siis ”junge”) tai ”Ich werde alt.”.
Saksan sanajärjestyksestä
Saksan kielen sanajärjestysasioissa on ensimmäisenä mietittävä, onko kyseessä PÄÄ- vai SIVULAUSE. Seuraavaksi kannattaa opetella TAIVUTETUN verbin paikka lauseessa.
Päälauseen sanajärjestys
Meine Mutter kauft ein Buch.
Meine Mutter hat ein Buch gekauft.
Meine Mutter möchte ein Buch kaufen.
Tässä lauseessa subjekti (meine Mutter) on ensimmäisenä ja sitä seuraa TAIVUTETTU verbi (kauft / hat / möchte). Huom! Modaaliapuverbit heittävät infinitiivin aina lauseen loppuun. Myös partisiipin perfekti jätetään lauseen loppuun (tässä: gekauft)
Heti, kun jokin muu lauseenjäsen kuin subjekti on virkkeen alussa, sijoittuu subjekti taipuvan verbin taakse: Ein Buch hat meine Mutter gekauft.
Kannattaa myös opetella, miten pronominit käyttäytyvät keskenään:
1) Datiiviobjekti on aina ennen akkusatiiviobjektia: Die Mutter gibt dem Kind (dat.) ein Buch (akk.).
2) Pronomini, oli se sitten akkusatiivissa tai datiivissa, sijoittuu taivutetun verbin taakse: Die Mutter gibt es dem Kind. Die Mutter gibt ihm das Buch.
3) Jos samaan lauseeseen eksyy kaksi pronominia, sijoittuu akkusatiivi ennen datiivia: Die Mutter gibt es ihm. Puhekielen muoto "Gib's mir!" (Gib es mir) auttaa muistamaan tämän helposti.
Nämä säännöt pätevät myös, jos päälause alkaa jollain muulla määreellä kuin subjektilla: Gestern hat es ihm die Mutter gegeben. Jos "die Mutter" muuttuu pronominiksi "sie", on se heti taivutetun verbin jäljessä: Gestern hat sie es ihm gegeben.
Sivulauseen sanajärjestys
Sivulauseessa taivutettu verbi on aina lopussa (vain kaksoisinfinitiivi on poikkeus): Ich fahre nach Italien, wenn ich mit der Schule fertig bin.
Jos virke aloitetaan sivulauseella, on päälauseessa käänteinen sanajärjestys: Wenn ich mit der Schule fertig bin, fahre ich nach Italien.
Sivulause voi olla keskellä virkettäkin: Der Mann, der dort steht, ist mein Vater. Huomaa: verbi on taas lopussa!
Kannattaa myös muistaa, että denn-lause (sillä) on saksan kielessä päälause: Die Eltern können ins Kino gehen, denn die Oma bleibt bei den Kindern.
Je-lause on sivulause, desto-lause on määreellä alkava päälause. Huomaa siis käänteinen sanajärjestys (predikaatti ennen subjektia): Je schöner das Wetter ist, desto lieber gehe ich spazieren.
