Hyppää pääsisältöön

Verneri Pohjolan orkesteriteoksessa kuuluu oma kädenjälki

Trumpetisti Verneri Pohjola
Trumpetisti Verneri Pohjola Kuva: Yle verneri pohjola

Jazztrumpetisti ja säveltäjä Verneri Pohjola debytoi marraskuun lopulla sinfonikkona. Hänen teoksensa Filtered Image ja A Late Thought saivat kantaesityksensä Turun filharmonisen orkesterin konsertissa. Pohjola orkestroi teokset alusta loppuun itse, mutta jazzmies ei malttanut päästää klassisen koulutuksen saaneita orkesterimuusikoita ihan helpolla: “Vaadin myös kaikilta orkesterin soittajilta pienen määrän improvisaatiota. Sillä tavalla teoksesta tulee aina soittajiensa näköinen”.

Verneri Pohjolalla on takanaan iso urakka. Jo keväällä alkanut sävellysprojekti saavutti päätepisteensä, kun 25-minuuttinen Filtered Image ja 7-minuuttinen A Late Thought kantaesitettiin Turussa. Lyhyempi teos on kirjoitettu trumpetille ja orkesterille, ja laajemmassa teoksessa trumpetisti Pohjola, sellisti Iida-Vilhelmiina Laine sekä rumpali Olavi Louhivuori soittivat Atso Almilan johtaman Turun filharmonisen orkesterin solisteina.

- Poistin orkesterista kokonaan puupuhaltimet, eli orkesterin kokoonpanossa toistuvat samat soitinryhmät kuin solisteissa. Jäljelle jäivät jouset, isot vasket ja kolme lyömäsoittajaa, Pohjola kertoo teoksestaan.

Hän oli miettinyt sinfoniaorkesteriteoksen tekemistä jo muutaman vuoden ajan yhdessä Iida-Vilhelmiina Laineen kanssa.

- Tuntui, että projektin aloitus venyi ja venyi. Sitten Iida haki ja sai Teostolta rahaa ja tilasi minulta sen sävellyksen, Pohjola valottaa projektin taustaa.

Uuden kokoonpanon äärellä

Laajan teoksen tekeminen suurelle orkesterille ei ole kokeneellekaan säveltäjälle helppoa, jos kokoonpano on uusi ja teokseen pitää rakentaa pidempi kaari.

- Olen kirjoittanut aikaisemmin joitakin kestoltaan paljon lyhyempiä kappaleita kamariorkesterille. Nyt jouduin miettimään, miten pitkälle yksi idea riittää. Suuren kokoonpanon kanssa kappaleen perusasioitakin saattaa olla vaikea löytää, koska vaihtoehtoja on niin paljon ja orkestraatio on niin suuressa roolissa. Olen myös tottunut käyttämään paljon improvisaatiota sävellyksissäni. Orkesteriteoksessa kaiken pitää olla aika valmiiksi pureksittua, Pohjola kuvaa sävellysprosessissa kohtaamiaan ongelmia.

Solistien lisäksi Pohjola jätti kuitenkin tilaa myös orkesterimuusikoiden improvisaatiolle vaatimatta heiltä silti mahdottomia. Klassisen koulutuksen saaneita soittajia improvisoiminen saattaa hirvittää.

- Jos he haluavat, että eivät soita siinä kohtaa mitään, niin sekin on minusta itse asiassa ihan hyvä ratkaisu, se on myös improvisointia, Pohjola toteaa.

Alusta loppuun omin käsin

Verneri Pohjolalle oli tärkeää, että hän teki teoksensa alusta loppuun itse, vaikka olisi voinut käyttää apunaan jotakuta kokenutta orkestroijaa.

- Olisin myös itse voinut yrittää opiskella orkestraation perustekniikoita, mutta en halunnut. Joku klassisen musiikin säveltäjän koulutuksen saanut voisikin sanoa, että teoksessa on käytetty vääriä tekniikoita tai että se ei ehkä ole rakenteellisesti kovin puhdas, mutta ei se haittaa minua yhtään. Haluan, että teokseni kuulostaa siltä, että olen tehnyt sen itse, Pohjola sanoo painokkaasti.

Kun tekee asioita ensimmäistä kertaa, huomaa helposti jälkikäteen asioita, joita olisi voinut tehdä paremmin. Pohjola kuitenkin kertoo onnistuneensa tehtävässä mielestään ensikertalaiseksi oikeinkin hyvin.

- Säveltäessä tärkeintä on rohkeus luottaa omaan sisäiseen vaistoon. Mietin, että jos improvisoisin 25 minuutin teoksen, niin mitähän tässä kohtaa tapahtuisi, ja sitten vain menin vahvasti siihen suuntaan. Oikeastaan ylpeys siitä käsin tehdystä ja kotikutoisesta hommasta nousi teoksessa eräänlaiseksi teemaksi. Halusin tehdä kaiken itse silläkin uhalla, että lopputuloksesta tulee täysin banaali ja lapsellinen, Pohjola hymähtää.

- Vasta kun sävellys oli jo valmis, huomasin että siitä kuuluu selvästi aikaisempi innostukseni elokuvamusiikkiin. Improvisoinnin kautta teokseen syntyy kuitenkin vastakohdaksi myös hiukan terävämpää kulmaa ja rosoa.

Kohti uusia projekteja

Verneri Pohjola keikkailee monissa kokoonpanoissa, joista Verneri Pohjola Quartet sekä Ilmiliekki Quartet ovat molemmat toimineet jo yli kymmenen vuotta. Hänellä on myös kaksi oppilasta Sibelius-Akatemiassa, joiden tunnit räätälöidään opettajan vaihtelevien aikataulujen mukaan. Miten monipuolinen muusikko onnistuu jakamaan aikansa säveltämisen ja soittamisen välillä?

- Ajan jakaminen eri töiden välillä on kyllä heikko kohtani, Pohjola naurahtaa.

- Olen aika fiilispohjainen tyyppi. Minulle käy helposti niin, että kun innostun kappaleiden tekemisestä, soittaminen saattaa jäädä kokonaan. Se on trumpetin kanssa hiukan kiusallista, sillä tauko vaikuttaa heti siihen, mitä pystyy soittamaan.

- Olen yrittänyt harjoitella sitä, että jakaisin päivän kahteen osaan säveltämiselle ja soittamiselle. Se ei aina kuitenkaan tunnu onnistuvan, olen aamuisin aika hidas käynnistymään, selittää aamupäivän tapaamiseen hiukan myöhässä ja flunssaisena saapunut muusikko.

Turun kantaesityksen jälkeen Pohjolalla ei ole juuri ollut aikaa lepäillä. Tammikuun lopulla hän on menossa studioon pianisti Aki Rissasen kanssa, mutta duon levytyssuunnitelmat eivät ole vielä täysin hahmottuneet.

- Meillä on muutama erilainen idea mielessä, pitäisi vain päättää mitä niistä toteutamme.

Verneri Pohjolan toistaiseksi tuorein levy, tämän vuoden alussa ilmestynyt Bullhorn on saanut ylistävät arviot niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Monien kriitikoiden mielestä pitkään nousevaksi kyvyksi kutsuttu Pohjola lunasti levyllä paikkansa suurten jazzartistien joukossa. Tuoko edellisen levyn menestys mukanaan paineita seuraavaan levytysprojektiin?

- Tottakai, kyllä se vaikuttaa, Pohjola tunnustaa.

- Mutta pitää vain muistaa, niin kuin aina muutenkin, että tärkeintä on inspiroitua siitä musiikista, jota on tekemässä.

Verneri Pohjolan ääniteos Yle Radio 1:n Ääniversumissa 1.1.2016 klo 22.05

  • Egmontia vereslihalla

    Levyarvio

    Melodraama koki 1700- ja 1800-lukujen taitteessa yhden kukoistuskausistaan – jopa niin, että säveltäjät kirjoittivat teoksia kokonaiselle isolle sinfoniaorkesterille ja lausujalle tai näyttelijöille. Helsingin barokkiorkesteri herättää tuota traditiota levyllään Ludwig van Beethovenin Egmont-näyttämömusiikista. Vaikka Goethen alkuperäinen tragedia on ihan täysverinen näytelmä – jälkikäteen, vuonna 1821 Friedrich Mosengeilin kirjoittama ”deklamoitu kertomus Beethovenin Egmont-musiikkiin” tuo Goethen tarinan käänteet ja Beethovenin harvemmin kokonaisuudessaan kuultavan Egmont-musiikin onnistuneesti yhteen.

  • Kristillisen perinteen kertomukset ilmielävinä

    Levyarvio

    Katolisessa reformaatiossa kirkkohistorian nöyrät ja hurskaat, uskollisena pysyneet ja uskonsa vuoksi kuolleet nostettiin uudella tavalla esiin, esimerkkeinä ja pastoraalisina hahmoina katolisen kirkon uudistuessa ja lähestyessä tavallista ihmistä. Nämä hahmot, mukaan lukien kristillisen perinteen vahvat naiset, Judit, Cecilia ja tietysti Maria Magdalena, heräsivät eloon myöhäisrenessanssin maalaustaiteessa, mysteerinäytelmissä sekä varhaisissa italialaisissa kertovissa kirkollisissa musiikkiteoksissa kuten oratorioissa.