Hyppää pääsisältöön

Kansalaisuus koetuksella

kirjailija Marjo Niemi
Marjo Niemi kirjailija Marjo Niemi Kuva: Teos / Heini Lehväslaiho Marjo Niemi (kirjailija),marjo niemi

Kansalaisia on puhuteltu tänä vuonna paljon siellä täällä. Näinä kovina aikoina me suomalaiset. Pieni kansa. Suomalaisten sisu. Suomalaisten talkoohenki. Kansan yhtenäisyyden vahvistaminen tapahtuu perinteisesti puheiden kautta. Miten minun kansalaisuudelleni on puhuttu rumasti viime aikoina?

Kunnioittaakseen monikulttuurisen Suomemme itsenäisyyden juhlaa Helsingin kansalaistorilla melskasi Rajat kiinni-mielenosoitus natsitervehdyksineen. Kielellistä väkivaltaa saamelaisia, maahanmuuttajia ja naisia kohtaan. Rasistisia sanoituksia, huumoria ja puheita.

Suvaitsevaisuuttani kansalaisena koetellaan

Evoluution kieltävä kansanedustaja piti puheen, jossa määritteli suomalaiset muun muassa tolkun kansaksi, joille riittää tavallinen ja järkevä. Aivan kiinnostava tulkinta tavallisesta ja järkevästä tässä yhteydessä.

Rajat kiinni yhtyi karkeloidensa jälkeen Isänmaallisen soihtukulkueen marssiin suomalaisuuden puolesta, uusnatsit turvamiehinään. Suvaitsevaisuuttani kansalaisena koetellaan.

Josta tulikin mieleen, että suomalaisena lempivärikseni on määritelty musta, sillä se suojaa maailmalta ja olen lukenut, että me suomalaiset pelkäämme tällä hetkellä. Onneksi minunkin turvallisuuteni tähden on Kansallinen Vastarinta alkanut partioida miesvoimin kaupunkien kaduilla. Miesjoukot kadulla ovat perinteisesti molemmille sukupuolille turvaa herättävä näky. Mutta on hyvä tietää, että jos raiskataan, se päätyy uutisotsikoihin, saan tukea kaikkialta ja raiskaaja tuomion ja lähtöpassit maasta. Siis jos raiskaaja on turvapaikanhakija. Suomalainen raiskaaja saa useimmiten korkeintaan nuhtelun, koska pojat ovat poikia ja tytöt tyttöjä.

Määritelmät rajaavat mekaanisesti joukon, oli se sitten kansa, vanhukset, ammattikunta, lapset tai kaksi sukupuolta. Ne sijaitsevat sitten määritelminä. Jotain on aina määriteltävä.Vaikka ne saisivatkin osan ihmisistä tuntemaan itsensä iloisen osallisiksi himmelistä, tuntee suuri osa vierautta ja ulkopuolisuutta. Määritelmän rajat voivat olla ahtaat. Mutta yhtä kaikki jokainen jossain elämänsä vaiheessa yrittää voimallisin ukemein sulloa itsensä määritelmän sisään, koska niin määritellään olevan hyvä. Hetkinen, kuka määrittelee? Muut kai, joku viisas kumminkin, ehkä jumala, ehkä johtaja, ehkä vanhemmat, puoliso, menneet sukupolvet, opettajat ja muut auktoriteetit ja sitten lauma varmistaa sen, että lestissä pysytään. Mikään kun ei ole alunperin ihmiselle yhtä pelottavaa, kuin ryhmän puolelle jääminen.

Ihminen on monipuolinen, hänessä on potentiaali kaikkeen

Kun ryhmän yhtenäisyyttä uhataan se alkaa puolustautua korostamalla eroja ryhmän ulkopuolisiin. Eduskunnalla ja hallituksella on raskas moraalinen vastuu näyttää esimerkkiä hyväksytyistä toimintatavoista ja määrittelyjen sivistyneisyydestä, sekä puhein, että teoin. Turvapaikanhakijoiden sosiaaliturvaan kaavailtu leikkaus tai sinivalkoisen terrorin hyssyttely ei anna hyvää viestiä ihmisille. Just because I can, riemastuu joidenkin kansalaisten tiedostamaton, toivottavasti heidän tietoisuutensa jatkaa fraasin loppuun: doesn't mean you should.

Onhan meillä jo historiassa tarpeeksi esimerkkejä siitä, miten ihmisen sivistyksen pintalakkaa hiukan rapsuttamalla ja sitten manipuloimalla saadaan esiin ihmisen laaja potentiaali. Ihminen on monipuolinen, hänessä on potentiaali kaikkeen.

Sanat voivat olla kuin pieniä annoksia arsenikkia

Kielitieteilijä Victor Klemperer analysoi kolmannessa valtakunnassa toteutettua kielellistä manipulointia 1947 julkaistussa teoksessaan LTI- Lingua Tertii Temperii. Suositeltavia sanoja, termejä ja lauserakenteita rummutettiin miljoonin toistoin niin kauan, että ne tunkeutuivat ihmisten lihaan ja vereen ja ihmiset alkoivat käyttää suositeltavia sanoja mekaanisesti ja tiedostamatta, kunnes toisinajattelun ja ei-arjalaisten tuhoamisesta tuli yleisesti hyväksyttyä.

”Kieli ei vain kirjoita ja ajattele puolestani, se myös aina vain enemmän sanelee tunteeni ja ohjaa sitä enemmän koko henkistä olemassaoloani, mitä ehdottomammin ja tiedostamattomammin minä luovutan itseni sille. Sanat voivat olla kuin pieniä annoksia arsenikkia, ne nielaistaan huomaamatta, vaikutusta ei kuulu, mutta pienen ajan jälkeen myrkytysoireet alkavat.”

Tämän mekanismin vihapuheen masinoijat jo tietävätkin.

Ja koska tämä vuosi kansalaisena on ollut monipuolinen kuin suomalainen joulupöytä, jossa kunniapaikalla jököttää pala tapettua sikaa, sopii loppuun vielä joulun ihme ja vuosisadan paras määrittelyuutinen: ihmiskunta onnistui määrittelemään haluavansa jatkaa elämäänsä maapallolla ja sopi sen historian ehkä vaikeimman asian Pariisin ilmastokokouksessa 12.joulukuuta. Se oli mahdollista, kun unohdettiin kansalaisuudet ja oltiin ihmiskuntalaisia. Olisiko järkevämpää Suomessakin puhutella ihmiskuntalaisuutta, eikä kansalaisuutta? Toivotan aivan kaikille elollisille valoa ja rauhaa vuoden pimeimpään aikaan.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri