Monissa älytelevisioissa on asennettuna sovelluksia, joilla voi katsoa esimerkiksi Netflixiä tai muita viihdepalveluita. Käyttöliittymät ovat usein kuitenkin hitaita ja sisältö ei ole yleensä käyttäjän valittavissa.
Google ja Apple tarjoavat monipuolisempaa vaihtoehtoa myymällä erillistä lisälaitetta television kylkeen. Näiden viihdelaatikkojen avulla vähemmänkin älykkääseen televisioon saa suoratoistopalveluita, hyötysovelluksia ja pelejä, joista voi nauttia olohuoneen sohvalta käsin.
Nexus Playerissä ja Apple TV:ssä on paljon samaa, mutta myös selkeitä eroja. Nexus Player sopii peruskäyttöön, kuten videoiden katseluun ja musiikin kuunteluun. Apple TV sopii näiden lisäksi myös vähän raskaampaan pelaamiseen. Sen sovelluskauppa on tässä vaiheessa myös monipuolisempi ja tarjoaa enemmän mahdollisuuksia hyötykäyttöön.
Asennus on helppoa kummassakin
Nexuksen asennus on vaivatonta. Se näyttää graafisesti miten parittaa kaukosäädin ja laite toisiinsa. Tämän jälkeen valitaan kieli ja liitytään langattomaan verkkoon, mikä on Nexuksessa ainoa vaihtoehto. Google-tiliin pääsee käsiksi kaukosäätimellä kirjautumalla tai hyödyntämällä puhelimen tai tietokoneen kautta tunnistautumista. Tällöin pitää samassa kotiverkossa mennä tiettyyn nettiosoitteeseen ja syöttää annettu koodi.
Applella vaihtoehdot ovat samansuuntaiset, mutta hieman virtaviivaistetummin. iPhonen omistajat saavat asetuksensa ja tilinsä käyttöön vain viemällä puhelimen Apple TV:n lähelle bluetooth päälle kytkettynä. Salasana pitää toki vahvistaa vielä uudelleen kaukosäätimellä. Verkkoon pääsee Apple TV:ssä myös langallisella yhteydellä.
Samankaltainen olemus, sisällössä eroa
Nexuksen perusolemus on hyvin samankaltainen kuin Apple TV:ssä. Molemmissa on laatikon muotoisia ikoneita riveissä. Ylimpänä ovat nostot mielenkiintoisista sisällöistä ja sen alla valmiiksi asennettujen sovellusten kuvakkeet. Mukana ovat keskeiset palvelut eli Google Play Elokuvat, Youtube, Google Play Kauppa, Google Play Music, Netflix ja Google Play Games. Valokuville ei ole omaa sovellustaan.
Samankaltaisesti Apple TV:ssä on valmiiksi asennettuna sen omia palveluja elokuvien vuokraamiseen, valokuvien katseluun, musiikin kuunteluun ja muun sisällön toistamiseen tietokoneelta.
Viihdeboksien sovellustarjonta on kaukana siitä, mitä se mobiililaitteissa on.
Lisää toiminnallisuutta viihdelaatikoihin saa lataamalla niihin sovelluksia, mikä on syksyllä esitellyn Apple TV:n keskeisin uusi ominaisuus verrattuna kolmeen aikaisempaan versioon. Ennen tätä joutui tyytymään niihin sovelluksiin, mitä Apple laitteeseensa asensi.
Sovelluskaupoista voi ladata ilmaisia ja maksullisia sovelluksia. Osassa sovelluksista on myös sisäisiä ostoja, joiden kanssa pitää olla varovainen. Kummassakin laitteessa on sovellustarjontaa jonkin verran, mutta viihdeboksien sovellustarjonta on kaukana siitä, mitä se mobiililaitteissa on.
Apple TV:ssä on enemmän sekä laadullisesti että määrällisesti mielenkiintoista tarjontaa. Monet suuret ulkomaiset sovellukset, kuten nyt vaikka Periscope, Viaplay, HBO Nordic ja AirBnB, loistavat täysin poissaolollaan Nexuksesta.
Kotimaiset pelit, kuten Badland, ovat jo löytäneet sovelluskauppoihin, mutta mediapalveluiden kanssa on vielä toisin. Kotimaisista mediapalveluista esimerkiksi HSTV on Applen laitteella, mutta esimerkiksi Yle Areena, Katsomo, Ruutu tai BooxTV eivät vielä ole. Tosin, kun avoimesta sovelluskaupasta on kyse, ovat harrastajat jo tehneet sovelluksia Areenan katsomiseksi. Jos suuret kotimaiset saadaan mukaan, alkaa laitteiden käyttöaste ja merkitys olla ainakin omassa kodissani varsin suuri.
On myös hyvä muistaa, että sekä Nexuksella että Apple TV:llä voi siirtää näppärästi kuvaa langattomasti Android- ja iOS-laitteista televisioruudulle. Android-laitteet toimivat paremmin Nexuksen kanssa ja iOS-laitteet Applen kanssa.
Apple TV pyrkii säästämään aikaa ja tilaa
Pelejä ladattaessa laitteiden käytettävyydessä syntyy eroja. Apple on rajoittanut ohjelmien alustavaksi maksimikooksi 200 megatavua, mikä tarkoittaa sitä, että peli kuin peli latautuu koneeseen hetkessä. Tämä ei tee peleistä pieniä kyhäelmiä, vaan jatkossa peli latailee ja poistaa lisäsisältöä tarpeensa mukaan taustalla pelissä edettäessä. Erittäin älykästä, koska toisin kuin kännykän kanssa, Apple TV on aina kiinni nopeassa kotiverkossa.
Tilanhallinnan takia onkin omituista, että Apple TV:stä myydään kahta eri kokoa, 32 ja 64 gigan versiota. En näe varsinaista syytä maksaa isommasta mallista selvästi enemmän.
Heti kun peli on vaativampi, alkaa Nexuksessa tulla tökkimistä.
Nexuksessa ohjelmien kokorajoitusta ei ole, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Asphalt 8: Airborne -pelin koko oli hurjat 1,45 gigatavua. Se ei todellakaan lataudu hetkessä ja tämänkokoiset pelit luonnollisesti täyttävät myös koneen pienen 8 gigatavun muistin nopeasti.
Nämä tekniset eroavaisuudet eivät ole ainoat, jotka erottavat Apple TV:n ja Nexuksen. Applen laitteessa on graafisesti enemmän paukkuja, mikä näkyy pelien ruudunpäivityksessä. Heti kun peli on vaativampi, alkaa Nexuksessa tulla tökkimistä. Peruspeleissä ongelmia ei ole ja siihen Nexus käy hyvin.
Applen kosketuslevy on hyvin mietitty
Kummankin laitteen mukana tulee kaukosäädin, mutta niissä on suuria eroja. Nexuksen kaukosäädin on heppoinen ja halvanoloinen muovinen, nitisevä pötkylä. Sen nappulat naksuvat vähän miten sattuu.
Apple TV:ssä on alumiinia ja muovia yhdistelevä jämäkkä, erittäin ohut kaukosäädin. Käyttökokemusta on pyritty hiomaan lisäämällä toiseen päähän kosketuslevy. Sen avulla siirrytään valikoissa, tekstinsyötöissä ja peleissä esimerkiksi peukalolla hipaisemalla.
Applen ohjelmisto toimii erittäin hyvin kaukosäätimen kanssa yhteen, mikä näkyy siinä, että nopeampi pyyhkäisy aiheuttaa tehokkaamman liikkeen ja pienempi pienemmän. Tämä helpottaa kummasti mm. kelaamista videoissa, mikä on suoratoistossa aina ollut ongelmana.
Se tekee ihmeitä katselukokemukselle, vaikka kuulostaa pienelle asialle.
Nyt esimerkiksi Netflixin, HBO:n ja iTunesin videoissa toistokohtaa voi hakea saumattomasti siirtelemällä eteen- ja taaksepäin jopa ennakkokatselukuvan kera. Se tekee ihmeitä katselukokemukselle, vaikka kuulostaa pienelle asialle.
Nexuksella voi siirtyä eteenpäin Youtube-pätkissä hyppimällä kymmenen sekunnin pätkissä kaukosäätimen nappia painamalla tai elokuvissa valitsemalla 2-,3- tai 4-kertaisen toiston.
Muutoin videoiden katselukokemuksessa ei ole suurta eroa. Uusimpia elokuvia on tarjolla samankaltaisesti kummassakin palvelussa vaivattomasti Apple- tai Google-tilin kautta ostettavaksi.
Äänihaku tekee tuloaan olohuoneisiin
Äänellä toimivat haut ovat olleet arkipäivää jo pitkään mobiililaitteissa, mutta olohuoneen puolella tätä näppärää ominaisuutta ei ole vielä kovin laajasti otettu käyttöön.
Nexuksessa voi etsiä sisältöä äänikomennoilla yksinkertaisesti painamalla kaukosäätimessä olevaa mikrofonipainiketta. Esimerkiksi sanomalla “Tom Hanks” listaa Nexus Google Playssa olevat herran elokuvat, Youtube-videoita ja jopa suosituimpia kappaleita, jotka ovat Hanksin elokuvissa soineet.
Nexuksen haku toimii hyvin vaihtelevasti. Se selvästi tuntee yksittäisiä näyttelijöiden nimiä huolimatta siitä, kuinka vaikeita ne on sanoa (kuten Arnold Schwarzenegger), mutta taplaa pahasti tehtäessä yleisempiä hakuja. Jostain syystä se ei myöskään löydä oikein mitään sovelluskaupasta, elokuvista paremmin. Puhehaku osaa myös suomea, mutta huonosti. Jostain syystä hakea voi ainoastaan puheen avulla, joten taplaaminen haittaa elämää.
Yksi keskeinen uusi ominaisuus menee suomalaisilta kokonaan ohi.
Apple on tuonut ensimmäistä kertaa Siri-avustajansa Apple TV:een. Suomalaiset ovat pystyneet käyttämään sitä iPhonellaan ja iPadillaan englanniksi jo pitkään, koska se toimii suoraan paketista otettuna, mutta Apple TV:ssä Siri ei olekaan automaattisesti tarjolla.
Jos Siriä haluaa kokeilla, pitää kieleksi valita englanti ja asettaa App Storen maaksi Yhdysvallat. Useimmat eivät tätä voi tehdä, sillä tällöin pitää käyttää amerikkalaista iTunes-tiliä. Yksi keskeinen uusi ominaisuus menee siis suomalaisilta kokonaan ohi.
Peliohjain vie voiton
Kummassakin laitteessa ajatuksena on lähtökohtaisesti pelata pelejä mukana tulevalla kaukosäätimellä. Yksinkertaisia casual-pelejä, kuten Crossy Roads, voi hyvin pelata kapulalla. Tosin Nexuksen kaukosäätimen nappulat ovat sen verran huteria, että niiden pelkää hajoavan kovemman pelisession aikana.
Kokeiltuani Applen myymää Steelseries-ohjainta oli selvää, että täysiverisen peliohjaimen lisääminen viihdelaatikkoon tuo kokemuksen aivan uudelle tasolle. Esimerkiksi mainiosta Does Not Commute -pelistä tuli suurta hupia. Nexukseen voi hankkia samanlaisen Asuksen valmistavan ohjaimen.
Täysiverisen peliohjaimen lisääminen viihdelaatikkoon tuo kokemuksen aivan uudelle tasolle.
On aivan selvää, että kun esimerkiksi Apple TV kehittyy vielä pari vuotta, on olohuoneessa niin vahva ja tasokkaaseen grafiikkaan kykenevä pelikone, että perinteisten konsolien, kuten Playstation ja Xboxin ostoa voi olla hankala perustella.
Miksi ostaa 300-400 euron laite, jonka pelit maksavat 40-60 euroa ja latautuvat hitaasti, kun tarjolla on halvempi, älykkäämpi ja ketterämpi laite? Tätä monet tulevat vielä itseltään kysymään.
Hauska hankinta olohuoneen viihdekeskukseksi
Nexus Player (8 Gt 99e) ja Apple TV (32 Gt versio 179e / 64 Gt versio 229e) ovat mielenkiintoisia tuotteita. Television merkitys kodin viihdekeskuksena on mobiililaitteiden suosion kasvun myötä vähentynyt, mutta nämä viihdeboksit pyrkivät tuomaan juuri niitä mobiililaitteista tuttuja elokuvia, pelejä ja hyötysovelluksia televisioon.
Sisällöstä nauttiminen on erittäin helppoa. Elokuvien vuokraaminen onnistuu vaivattomasti kaukosäädintä napauttamalla, musiikkia voi valita kaunista kansitaidetta selaamalla ja näppäriä pelejä voi pelata suurella ruudulla.
Suurin merkitys viihdeboksia valittaessa on sillä, kumman yhtiön laitteisiin ja palveluihin on enemmän sitoutunut.
Sovelluskauppojen myötä viihdeboksien sisältötarjontaa voi laajentaa oman maun mukaan. Monipuolisemmalla tarjonnalla varustetulla Apple TV:llä voi esimerkiksi seurata suoria Periscope-lähetyksiä, etsiä kesäasuntoa AirBnB:stä, ihailla sukujuhlien valokuvia tai selailla vaikka ruokareseptejä omalta sohvalta.
Nexus Playerin sovellustarjonta on rajatumpaa, mutta sekin toimii hyvin perustoimintoihin kuten elokuvien vuokraamiseen, Netflixistä nauttimiseen sekä kevyiden pelien pelaamiseen. Hyötyohjelmia on vähemmän tarjolla ja pienempi teho sekä muisti rajoittavat monipuolista käyttöä.
Vaikka laitteissa on selkeitä eroja, on suurin merkitys viihdeboksia valittaessa kuitenkin sillä, kumman yhtiön laitteisiin ja palveluihin on enemmän sitoutunut.
17.12.2015: Muokattu artikkelin hakusanoja.
