Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Suomalaisia tutkimusmatkailijoita pääkuva

Matthias Alexander Castrén maksaa matkansa hengellään

Matthias Alexander Castrénista
Matthias Alexander Castrénista Kuva: Museovirasto/Yle matthias alexander castrén

Matthias Alexander Castrén (1813-1852) oli suomen kielen professori, joka tutki Siperiassa suomalaisten sukuheimojen kieliä ja tapoja.
Castrén kävi tutkimusmatkoillaan Siperiassa Baikal-järven takana aina ihan Kiinan rajoilla saakka, kertoo suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori Ulla-Maija Forsberg Helsingin yliopistosta.

Tutki puoli Siperiaa ja kävi Kiinan rajalla saakka silloisilla kulkuvälineillä ennen rautateitä.

- Ne olivat aivan valtavia matkoja, joita hän taittoi silloisilla kulkuvälineillä eli siis reellä, veneellä – ennen rautateitä. Ja hänhän työskenteli yli kymmenen kansan parissa näillä tutkimusmatkoillaan!

- Castrénin isä oli pappi, mutta perhe oli köyhä. Hän sai uran alussa rahoitusta Suomalaisen kirjallisuuden seuralta ja pitkän Siperian matkan (1845-48) maksoi Pietarissa tiedeakatemia. Tätä jälkimmäistä tutkimushanketta pidettiin tärkeänä siis myös Venäjälläkin. Ennen matkaahan kukaan ei tarkkaan ottaen tiennyt mitä kansoja siellä Siperiassa asustaa. Tiedettiin vain, että siellä on suomen sukulaiskansoja kyllä, mutta heidän kielistään tai keskinäisistä suhteista ei tiedetty, toteaa Ulla-Maija Forsberg.

- Jos Castrénin lyhyttä elämää peilaa siihen mihin nykyään pystytään ja saavutetaan, niin tuntuu käsittämättömältä kuinka paljon hän ehti lyhyen elämänsä aika tehdä. Hänhän tutki valtavan monia kieliä ja aloitti karjalalla ja saamen kiellellä. Tutki puoli Siperiaa ja kävi Kiinan rajalla saakka silloisilla kulkuvälineillä ennen rautateitä. Se kuinka paljon hän ehti tehdä ja tutkia lyhyen elämänsä aika tuntuu käsittämättömältä. Castrén oli nykyaikaisen kenttälingvistiikan uranuurtaja.

Hän lähti uudestaan pidemmälle matkalla ja sehän maksoikin hänen henkensä.

- M.A. Castrén ei itse ehtinyt julkaista matkoiltaan tuomista aineistoista paljoa, mutta niiden aineistojen avullahan käsityksemme koko suomalais-ugrilaisesta kielikunnasta on sittemmin muotoutunut. Castrénin oma käsityshän oli näille tutkimusmatkoille lähtiessä se, että suomalais-ugrilaisten kielten alkukoti löytyy jostain Etelä-Siperiasta ja hän halusi todistaa, että turkkilaiset ja mongolikansojen kielet ovat suomen kielen sukulaisia, sanoo Forsberg.

- Castrénin perimmäinen tarkoitus näillä matkoilla on varmasti ollut tieteellinen uteliaisuus. Se, että hän teki nämä matkat niin ankarissa olosuhteissa, johtui siitä että hän halusi tietää juuri niiden paikkojen ja olosuhteiden ihmiset. Keitä siellä asui ja eli oli aivan avoin kysymys siihen aikaan. Hänhän sairastui jo ensimmäisellä matkallaan tuberkuloosiin. Siitä huolimatta hän teki töitä koko ajan ja palasi aikanaan Suomeen vuodeksi kohentelemaan terveyttään. Sitten lähti vielä uudestaan vielä pidemmälle matkalla ja sehän maksoikin hänen henkensä.

- Jälkipolville Castrénin perinnöstä on jäänyt hänen kehittelemänsä kenttätyömenetelmät ja tietenkin se kokonaisuus, jonka perusteella kielikuntamme on hahmotettu on myöskin tärkeää. Hänen asemansa suomalais-ugrilaisen kielitieteen perustajana on ihan kiistaton, toteaa kertoo suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori Ulla-Maija Forsberg Helsingin yliopistosta.

Suomalaisia tutkimusmatkailijoita aikajanalla.

Suomalaisia tutkimusmatkailijoita
Suomalaisia tutkimusmatkailijoita Kuva: Museovirasto / Yle suomalaisia tutkimusmatkailijoita
  • Avaruusromua: Ajatuksista tekoihin!

    20-vuotias DiN-merkki on elektronisen musiikin merkkituote.

    Ian Boddy istuskelee pubissa. Istuu, miettii ja puhuu. Miettii ja puhuu lisää. Ollaan Newcastlessa Iso-Britanniassa. Eletään 1990-luvun loppua. Ian Boddylla on idea. Se on jännittävä, mutta samalla hieman vaarallinen ajatus. Hän aikoo perustaa levymerkin. "OIen ehkä vähän hullu", hän sanoo virne naamallaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin hänen luotsaamansa DiN-merkki on kokeellisen ja elektronisen musiikin kansainvälinen merkkituote. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Se on vain hieman muuttunut

    Laurie Anderson teki omituisen laulun.

    1980-luvun alussa New Yorkin downtownissa elettiin jännittäviä aikoja. Performanssitaide ja monenlaiset poikkitaiteelliset kokeilut olivat alkaneet kerätä yhä suurempia yleisöjä, ja saada myös taiteellista tunnustusta. Eräs nuorista poikkitaiteilijoista oli Laurie Anderson. 1980-luvun alussa hän teki erään omituisen laulun, joka elää edelleen, hieman muotoaan muuttaneena. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri