Pakanajuhlissa ammennetaan kalevalaisuudesta ja luodaan uusia perinteitä

Elämänmuutoksiin liittyvät traditiot eivät kuulu vain uskonnollisten yhteisöjen jäsenille. Ohjelmassa Pohjatähden alla: Pakanat juhlivat (2003) esiteltiin viisi tunnustuksetonta tapaa juhlia elämän tärkeitä käännekohtia.

Ohjelma alkaa mystisistä kuvista. Vedessä seisoo hiljainen joukko, josta osa näyttää siltä, kuin he olisivat tupsahtaneet siihen suoraan Kalevalasta. Heidän edessään harmaahapsinen, paksupartainen mies kantaa vedellä täytettyä saviruukkua olallaan. Sitten mies kaataa ruukusta vettä heidän päällensä.

Käynnissä on vanhasuomalaisten kasteenpesijöiden kasteenpoistoseremonia. Parrakas mies on Juha "Korppi" Jaakkola, ja hän valottaa vanhasuomalaisten ikivanhoja traditioita. Hän kertoo, että vanhasuomalaisuus ei ole uskonto vaan hyvin vanha maailmankuva ja ihmiskäsitys. Heille on erityisen tärkeää hahmottaa, mistä ihminen on tullut, kuka hän on ja onko hän joku.

"Täällä astutaan takaisin siihen, mitä me olemme, ei siihen, mitä meidän halutaan olevan, vaan mitä me oikeasti olemme tällaisina suomalaisina: suvuttomia, sieluttomia ja säädyttömiä", Jaakkola valottaa vanhasuomalaisten traditiota.

Prometheus-leirin päätteeksi nuoret saavat seppeleen. Nuoria Prometheus-leirillä Ylöjärvellä kesällä 2003. Kuva: Yle kuvanauha aikuistuminen

Seuraavaksi ohjelmassa vieraillaan Prometheus-leirillä Ylöjärvellä. Se on vaihtoehtoinen aikuistumisleiri niille, jotka eivät käy rippikoulua. Kuitenkin myös jotkut rippileirin käyneet ovat halunneet osallistua Prometheus-leirille. Leirillä tutkitaan uteliaasti erilaisuutta, keskustellaan nuoria askarruttavista, tärkeistä asioista kuten heidän paikastaan yhteiskunnassa sekä esimerkiksi päihderiippuvuuksista.

Prometheus-leirin apuohjaaja Satu Viljanen kertoo oman leirikokemuksensa olleen aikoinaan niin ainutlaatuinen ja merkittävä, ettei hän halunnut lopettaa sitä yhteen viikkoon. Niinpä hän hakeutui apuohjaajaksi.

"Vau! Onks tää nyt sitä henkistä kasvua?" Viljanen kuvailee tuntojaan leirin päätteeksi.

Tuula Alajoen ja Robert Skálan häissä lausuttiin Kantelettaren runoja. Hääpari suutelee niityllä. Kuva: Yle kuvanauha elävä arkisto

Jotaarkka Pennasen vanhemmat on haudattu mökkimaalle. Hautakivi kalliolla Kuva: Yle kuvanauha hauta

Susila sai nimensä nimenantojuhlissa. Vauva hymyilee Kuva: Yle kuvanauha nimenantojuhlat

Entä millaiset häät voivat olla ilman papin aamenta? Esimerkiksi kalevalaishenkiset, kuten Tuula Alajoen ja hänen tšekkiläisen sulhasensa Robert Skálan häät. Papin sijaan seremoniamestarina toimii näyttelijä Aliisa Pulkkinen. Hän kertoo, että hänen taiteilijaystäväpiirissään on luotu aivan uusia ja omia traditioita juhlahetkiin.

"Aina löytyy joku trubaduuri tai runonlausuja, joka tekee siitä juhlasta hienon", Pulkkinen sanoo.

Ohjaaja Jotaarkka Pennasen vanhemmat on haudattu oman mökin pihamaalle. Vanhemmat kunnioittivat eri uskontoja, mutta koska he olivat itse panteisteja, he eivät halunneet tulla haudatuiksi uskonnollisin menoin kirkkomaalle. Avioparin hautakiveen on kaiverrettu Pennasen isän runo, josta käy ilmi, miksi tämä halusi tulla haudatuksi näin.

Viimeisenä ohjelmassa käsitellään nimenantojuhlia, jotka ovat tunnustukseton vaihtoehto ristiäisille. Tiina Hänninen kertoi valinneensa tyttärelleen Susilalle nimenantojuhlat jo pelkästään siitä syystä, että tytön isän suku on Intian-, Nepalin- ja Tiibetin-alueilta kotoisin. Ja vaikka isä olisikin ollut suomalainen, Hänninen olisi kuitenkin valinnut nimiäiset ristiäisten sijaan.

"Mä itse henkilökohtaisesti kannatan sitä, että lapsi voi myöhemmin itse valita oman uskontokuntansa, minkä valitsee, jos valitsee", Hänninen selittää.

Susilan nimenantojuhlat muotoutuivat kummien kanssa vasta juhlien aamuna. Jokainen kummi sai lausua jonkin runon tai laulaa laulun. Lisäksi jokainen kummi antoi Susila-vauvalle oman lahjansa: yksi antoi myötätunnon lahjan, toinen kuuntelemisen lahjan ja kolmas rakkauden lahjan. Aivan kuin Prinsessa Ruususessa konsanaan.