Hyppää pääsisältöön

1800-luvun lopun lastensurmat tekivät sudesta entistä vihatumman

Ähtärin eläinpuiston susi
Ähtärin eläinpuiston susi Kuva: Harri Alanne / Yle susi,ähtärin eläinpuisto

Vielä 1800-luvulla susi oli melko yleinen eri puolilla Suomea, mutta vuosisadan lopulla tilanne alkoi muuttua. Turun seudulla sai surmansa parikymmentä pientä lasta, ja syyllisenä pidettiin sutta.

Tästä alkoi suden hävittäminen, mikä lähes onnistui. Susia oli Suomessa hyvin pitkään todella vähän. Samalla ihmisten mielikuva suden paikasta muuttui: ennen melko yleisestä petoeläimestä tuli erämaan asukki, joka eli kaukana ihmisestä.

Ihmisen näkökulmasta susi on ollut vahinkoeläin, josta on pyritty pääsemään eroon monin eri tavoin.

Suden pyytäminen on ollut myös velvollisuus: jo 1300-luvulta peräisin olevan Mauno Eerikinpojan maanlain mukaan joka talossa piti olla pala susiverkkoa, joka pitäjän yhteisjahdeissa yhdistettiin muihin verkkoihin.

Kaikkien piti osallistua yhteisjahteihin, ja jos tästä velvollisuudesta laisti, saattoi saada sakkotuomion.

Susiverkon esittelyä, Iitti, Muikkula
Susiverkko. Susiverkon esittelyä, Iitti, Muikkula Kuva: Aino Oksanen (kuvaaja), Museovirasto susiverkko

Suomen metsästysmuseon intendentin Jukka Peltosen mukaan yhteisjahteihin osallistuttiin kuitenkin usein vastentahtoisesti. Etenkin heinätöiden ja viljankorjuun aikaan jahtiin saattoi tuhrautua tärkeitä työpäiviä.

Toisinaan jahtiin osallistuvien mielessä oli kaikkea muuta kuin suden tappaminen:

”Aikalaiskuvauksista saa sellaisen kuvan, että se oli vähän kuin piknikille lähtö. Hyvät eväät, ja varsinkin nestemäiset eväät, piti olla mukana, ja oli ilmeisesti vähän holtitonta sitten se käyttäytyminen. Kun muistaa, että tuliaseitakin oli mukana, saattoi olla aika vaarallinen se yhteisjahti, eikä vain petojen toimesta.”

”Se oli vähän kuin piknikille lähtö. Hyvät eväät, ja varsinkin nestemäiset eväät, piti olla mukana, ja oli ilmeisesti vähän holtitonta sitten se käyttäytyminen. Kun muistaa, että tuliaseitakin oli mukana, saattoi olla aika vaarallinen se yhteisjahti, eikä vain petojen toimesta.”― Intendentti Jukka Peltonen, Suomen Metsästysmuseo

Vielä 1800-luvulla susia oli melko paljon, mutta näyttää siltä, että moni suhtautui susiin melko välinpitämättömästi.

Susista yritettiin kyllä päästä eroon, mutta susijahtien aikalaiskuvauksista voi päätellä, että susi nähtiin jonkinlaisena välttämättömänä pahana.

Susi oli vitsaus, joka oli osa elämää.

Suhtautuminen suteen muuttui 1880-luvulla.

Vuosina 1880 ja 1881 Turun seudulla sai surmansa parikymmentä pientä lasta. Syyllisinä pidettiin terveitä susia, mitä nähtiin hyvin poikkeuksellisena.

Aikalaisten käsityksen mukaan terveet sudet eivät hyökänneet ihmisten kimppuun.

Susi Ähtärin eläinpuistossa
Susi Ähtärin eläinpuistossa Kuva: Harri Alanne / Yle susi,ähtärin eläinpuisto

Turun seudun lastensurmat herättivät paljon huomiota, ja niiden vuoksi suhtautuminen muuttui: susista haluttiin päästä lopullisesti eroon. Apuun kutsuttiin mm. kokeneita sudenpyytäjiä Venäjältä.

Metsästystavat ja asetekniikka olivat kehittyneet, minkä vuoksi ihmiset kokivat, että heillä lopultakin oli keinot hävittää sudet kokonaan.

Ensin sudet hävitettiin Lounais-Suomesta, ja sen jälkeen pikku hiljaa myös monelta muulta alueelta. 1900-luvun alkupuolella susia oli Suomessa jäljellä todella vähän lähinnä itärajan tienoilla. Tilanne pysyi tällaisena hyvin pitkään.

Tämän vuoksi ihmisten mielikuva susista ja niiden paikasta muuttui: susi muuttui ihmisten mielissä syrjäisen erämaan asukiksi.

Kun 50- ja 60-lukujen vaihteessa Suomeen tuli useita kymmeniä susia itärajan takaa, sitä pidettiin hyvin poikkeuksellisena. Susia ei suvaittu, ja niitä ryhdyttiin metsästämään suurissa yhteisjahdeissa.

Susijahdit saivat sodankäyntiä muistuttavia piirteitä. Vuonna 1962 Sotkamossa jahtiin osallistui myös lentokone. Sutta jahdattiin usean päivän ajan, ja kun susi lopulta ammuttiin, mukana oli noin 80 miestä.

Kaksi sutta Ähtärin eläinpuistossa
Kaksi sutta Ähtärin eläinpuistossa Kuva: Harri Alanne / Yle ähtärin eläinpuisto

1970-luvulla asenteet sutta kohtaan alkoivat muuttua. Pitkän kiistelyn jälkeen susi suojeltiin poronhoitoalueen eteläpuolella.

Taustalla oli monta asiaa: Suomi oli kaupungistunut, eivätkä kaupunkilaiset kokeneet sutta samankaltaisena uhkana kun maaseudulla asuvat.

Lisäksi huoli ympäristöstä oli kasvanut, ja ympäristö- ja eläinsuojeluaatteet olivat yleistyneet.

Suomalaisen susisuhteen taustalla on paljon kaikuja menneisyydestä. Suomalaisessa kansanperinteessä susi on aina nähty kielteisesti.

1800-luvun lopun Turun seudun lastensurmat nostetaan yhä usein esiin - moni ajattelee, että jos sellaista on joskus tapahtunut, se voi tapahtua uudestaan.

Lisää suden historiaa Yle Radio 1:n Eläinten historiaa –sarjan viimeisessä osassa:

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua