Hyppää pääsisältöön

Mikko Niskanen opetti yleläisille, miten elokuvaa tehdään

Mikko Niskanen (1929–1990) tunnettiin tinkimättömänä elokuvantekijänä, joka ei päästänyt ohjattaviaan saati itseään helpolla. Elokuviensa ohessa Niskanen teki 10 vuoden työuran kameran molemmin puolin myös televisiossa. Tässä koosteessa peilataan hänen Yle-uraansa 1960–1970-luvuilla hänen omia sanojansa vasten.

Ennen televisiouraa on palattava ajassa hieman taaksepäin, jotta käsittäisi, millainen mies oli ottanut työkalukseen kameran.

Äänekoskelainen Niskanen oli jättänyt ”vaatimattoman mutta hyvän” kotinsa jo 13-vuotiaana ja lähtenyt muualle ansiotyöhön. ”Minä lähdin pellolta, kesken työpäivän”, hän kirjoitti myöhemmin. Metsätöiden ja autonasentajakoulutuksen jälkeen hän palasi lapsuuden harrastukseensa amatöörinäyttelijäksi, pyrki ja pääsi sitten 18-vuotiaana teatterikouluun.

Elokuvaura alkoi 24-vuotiaana vuonna 1955 apulaisohjaajan töillä Suomen Filmiteollisuudessa. Elokuvaohjaajaksi hän opiskeli Moskovan maineikkaassa elokuvakorkeakoulussa 1958–1961. Vaikka opetus oli korkeatasoista, ei hän itse myöhemmin kokenut venäläisten ohjaajien mainittavasti vaikuttaneen hänen omiin töihinsä.

Moskovassa Niskanen käsikirjoitti ensimmäisen oman pitkän elokuvansa, Pojat. Toivo Särkkä otti elokuvan tuotettavakseen Suomen Filmiteolllisuudessa. Teoksen onnistuminen kulminoitui oikean henkilön löytämiseen elokuvan pääosaan, Jaken rooliin. Niskanen muisteli myöhemmin monessa yhteydessä, miten hän toista tuhatta nuorukaista koekuvattuaan löysi siihen 17-vuotiaan Vesa-Matti Loirin. ”Jo tuossa iässä hänessä oli havaittavissa omalaatuista persoonallista viehätysvoimaa, joka on vuosien mittaan vain vahvistunut.”

Vuonna 1962 valmistunut Pojat palkittiin kaikkien aikojen toisella valtion elokuvapalkinnolla. Maine ja kunnia hivelivät ohjaajan lisäksi myös taloudellisesti elokuvan tuottajayhtiötä. ”Rahat palkinnosta menivät kokonaan tuottajalle, me tekijät emme saaneet niistä penniäkään. Pojista Särkkä lähetti päinvastoin maksettavakseni vielä pienen lisälaskunkin”, Niskanen kertoi muistelmissaan. Särkkää hän totesi kunnioittavansa elokuvamiehenä, mutta harmittelevansa sekä hänen että muiden tuottajien ”kovakasvoisuutta” ohjaajia kohtaan. ”Se on omituisen väheksyvää, hetkittäin jopa loukkaavaa.” Kun Pojat sai valtionpalkinnon, oli Särkkä Niskasen kertoman mukaan ihmetellyt hänen läsnäoloaan palkintotilaisuudessa. ”No, mitäpä minä, elokuvan ohjaaja, siellä teinkään. Tuottajahan sai rahat. Minä sentään kunniasta osan.”

Sama toistui Niskasen mukaan vuonna 1963, jolloin hänen seuraava elokuvansa Sissit menestyi erinomaisesti ja palkittiin sittemmin niin ikään valtionpalkinnolla. Ensi-illan kunniaksi tuottaja oli kutsunut juhlaillalliselle kirjailija Paavo Rintalan ja joukon ystäviään, sen sijaan filmintekijöitä ei ollut kutsuttu lainkaan.

Ajat olivat huonot palkituillekin elokuvaohjaajille. Televisio teki tuloaan, ja niinpä Niskanen otti vuonna 1964 vastaan mahdollisuuden alkaa työskennellä Yleisradiossa koulutusohjaajana.

Näin Niskanen kirjoitti Loirista

"Nyt Poikien pojat ovat jo aikamiehiä. Vesa-Matin tie on ollut ehkä kaikkein kirjavin. Kyllä minä uskon, että hän runnoo tiensä puhki paikasta kuin paikasta, mutta jotakin puuttuu. Lahjakas poika kaipaisi kouluttavaa ohjaajaa, hiomattomuus haittaa hänen esitystään.

Kävin kaksi kertaa katsomassa Kurt Weillin oopperaa Mahagonny. En ymmärrä, kuinka ohjaaja on antanut Veskun rytmittää ilmaisunsa niin tolkuttomaksi, että lopussa kuuluu vain pihinää. Kun hiljakkoin keskusteltiin eräästä merkittävästä elokuvaroolista, ehdotin siihen Vesa-Matti Loiria. Elokuvateatterien omistajat ilmoittivat kuitenkin ettei se käy päinsä. Vesku on pilannut imagensa muunlaisissa rooleissa. Tällainen puhe on minusta itsevarjelun liioittelua. Ensiksikin Vesku ei ole pilannut imageaan Speden elokuvissa, minusta hän on ollut niissä hyvä. Toiseksi Speden viimeinen elokuva on yksi parhaita hupifilmejä, joita meillä on koskaan tehty."

— Mikko Niskanen kirjassaan Vaikea rooli (1971).

Teatterin ja tv-teatterin kulisseissa

Niskanen kertoi muistelmissaan syistä, miksi vuonna 1955 oli valinnut elokuvan teatterin sijasta. ”Elokuvassa ihminen tuodaan lähemmäksi katsojaa. Elokuvailmaisussa päästään teatterille ominaisesta teennäisyydestä, teatraalisuudesta, mikä syntyy pakostakin, kun sanoma on saatettava viimeiselle penkkiriville asti. Tajusin, mikä ero näillä ilmaisutavoilla on minulle. Valitsin elokuvan. Lähdin pyrkimään lähemmäksi ihmistä.”

Aika harrastajateatterissa ei kuitenkaan unohtunut ja kontaktit sinne pysyivät vireinä jatkossakin. Erityisen läheisenä pysyi Konginkankaan nuorisoseuran teatteriryhmä, jossa hän itsekin oli nuorena näytellyt. Vuonna 1965 Niskanen tallensi filmille, miten monitasoinen prosessi pienen harrastajateatterinkin näytelmäesitys on. Aika näytelmän valinnasta ensi-iltaan pitää sisällään vilkkaan tapahtumasarjan neuvotteluita, yhteisiä ja yksityisiä harjoituksia ja lopulta varsinaisen esityksen. Niskanen on maustanut filminsä herkullisilla otteilla, joissa kuuluvat myös jokaisen näytelmässä mukana olevan yksityiset askareet ja ajatukset. Ensi-iltansa saa Jyrki Vuoren kirjoittama ja Vilho Leinosen ohjaama näytelmä Kaste.

Samalta vuodelta on toinen tallenne, missä Niskanen pukee kuviksi televisioteatterin esityksen syntyvaiheita. Lokakuussa 1965 kuvatussa filmissä seurataan, miten Kuusi henkilöä etsii tekijää –tv-näytelmän teko edistyy Tampereella. Mukana kuvissa näkyy liki koko TV2:n henkilökunta. Niskasen pesti koulutusohjaana kesti vuoteen 1970 asti, jolloin hänet nimitettiin yhtiön pääohjaajaksi. Vuonna 1973 hänestä tuli elokuvataiteen taitelijaprofessori, ja ohjaustyöt Ylessä loppuivat.

Elokuva elokuvasta ja oma pohjanoteeraus

Vuonna 1967 Niskanen ohjasi TV2:n ammattiopistossa Elokuvan jalostavasta rakkaudesta. Elokuva on filmatisointi neuvostoliittolaisen Edvard Radzinskin tositapahtumiin perustuvasta näytelmästä Elokuvaa kuvataan, ja se kuvattiin osin oikeilla tapahtumapaikoillaan. Filminteon lisäksi elokuva kertoo ihmissuhteista, sensuurista ja siitä, miten kiellot lopulta kumotaan. Elokuvan pääosissa nähdään harvinaislaatuisesti kolme elokuvaohjaajaa: Niskanen itse, Edvin Laine ja Ville Salminen. Niskasen esittämän ohjaajan avustajana näyttelee kirjailija Aulikki Oksanen, joiden välille todellisuudessakin syntyi kuvausten aikana suhde. Niskanen sai ohjauksesta Jussi-palkinnon, joita tuolloin jaettiin myös tv-elokuville.

Sakari Haaran romaanin Asfalttilampaat filmatisointi oli Niskaselle vaikea. Elokuvan yhtenä tuottajana oli Jörn Donner, ja yhteistyö miesten välillä takkusi. Niskanen tunsi itselleen läheiseksi elokuvan aiheen, sovinnaisuuksia uhmaavan rakkaussuhteen pikkukaupungissa, mutta linjamuutokset sen toteutuksessa masensivat hänet pahasti. Leikkausvaiheessa tuottajat ottivat päätösvallan ja Niskanen irtisanoutui elokuvasta kokonaan. ”Elokuvan herkkä ja hyvä aines tallautui näiden osallistuvien kapulanheittäjien jalkoihin. Ja mitä kohotettiin esiin: Jörn Donnerin sukupuolielimet!”

Pertti Mutasen ohjaama, kuvavälähdyksittäin etenevä lyhytfilmi Asfalttilampaiden teosta vahvistaa vaikutelmaa. Niskasen ilmeet vaihtelevat, mutta ohjaajanlakki pysyy päässä.

Käänteentekevät surmanluodit

Niskasen vahvimpana ohjauksena pidetään Kahdeksaa surmanluotia, Pihtiputaalla maaliskuussa 1969 tapahtuneen tapon verevää filmatisointia Yleisradiolle. Niskanen oli elänyt raskaita aikoja: naapuripitäjän tapauksen sattuessa hän teki hidasta nousua vaikeasta masennuksesta. ”Minussa tapahtui jotakin. Pihtiputaan kauhutapahtuma antoi minulle kuin sähköshokin, kytki virran elottomaan tajuntaani. Kysymykset alkoivat vaatia vastausta.” Niskanen pyysi käyttöönsä tv-uutisten materiaalia vielä samana päivänä.

Kahdeksan surmanluotia valmistui useiden vastoinkäymisten jälkeen elokuvaksi vuonna 1972. Elokuvanteko hidasteli tuotantokoneiston kankeuden vuoksi ja se uhkasi siksi tulla liian kalliiksi. Pohdittiin, onko elokuvalle juridisia ja moraalisia oikeuksia. Ylen johtajiin ja ohjelmatekijöihin kohdistui juuri tuolloin ankaraa kritiikkiä eikä yleistä mielipidettä haluttu enää pahemmin järkyttää. Lisämausteensa toi se, ettei Niskanen halunnut kertoa elokuvansa katsantokulmasta etukäteen julkisuudessa ja siitä pääsi leviämään sensaatiohakuista tietoa.

Elokuva esitettiin ensin keväällä 1972 neliosaisena tv-sarjana, syksyllä siitä nähtiin elokuvateattereissa lyhennetty, Jörn Donnerin leikkaama versio. Molempien versioiden vastaanotto oli ylistävää. Pihtiputaan surmat tehnyt Tauno Pasanen katsoi elokuvan Niskasen kanssa vankilassa. ”Se ol niin tarkkaan kuvattu tuo minun elämänkohtalon, et se ol ku suoraan minun sielustan revästy”, hän kommentoi elokuvaa. Pääosan elokuvassa esitti Niskanen itse, ja hänet palkittiin Jusseilla sekä vuoden parhaana ohjaajana että miespääosan esittäjänä.

Surmanluotien viimeistelyvaiheessa vuonna 1971 Niskanen julkaisi muistelmakirjansa Vaikea rooli. Pontimena kirjaan oli analysoida tuoreen elokuvan syntyvaiheet. Avuksi kirjan koostamiseen Niskanen sai toimittaja Ea Rahikaisen, ja yhdessä he päättivät ottaa runsaasta materiaalista mukaan vain ne elämäkerralliset seikat, jotka liittyivät Kahdeksaan surmaluotiin.

Vuotta myöhemmin Niskanen ja Rahikainen keskustelivat kirjan synnystä tv-studiossa yhdessä Anita Välkin, Irmeli Sallamon ja Pertti ”Purtsi” Purhosen kanssa.

Näin Niskanen kirjoitti metodeistaan

Niskanen tunnettiin sitkeänä ja vaativana henkilöohjaajana. Hänen metodinsa oli hänelle itselleen raskas: Niskanen kertoi useassa yhteydessä käyvänsä aina ensin itse läpi haluamansa tunnetilan ja voivansa vasta sitten vaatia sitä toiselta. Niinpä hän päätyi usein näyttelemään roolin itse. Juuri näin kävi Surmanluotienkin kohdalla.

”Minä tiedän, että kukaan näyttelijä ei lähtisi panemaan itseänsä peliin niin kokonaan, lähes itsekidutukseen saakka, kuin mihin minä kaikessa fanaattisuudessani ja hulluudessani lankean. Ajattelin, että kuitenkin joudun kiusaamaan itseäni siihen pisteeseen saadakseni näyttelijän uskomaan minua. Miksi kiusata kahta ihmistä, riittää, kun yksi kärsii.”

Ihmeteltiin myös, mistä hän alati löysi uusia näyttelijäkykyjä. Niskanen käytti elokuvissaan paljon amatöörinäyttelijöitä, sellaisiakin, jotka eivät olleet ikänään näytelleet mitään. ”Elokuvissani on amatöörejä, joiden roolisuoritus on niin hyvä, että on melko mahdotonta toivoakaan ammattinäyttelijän koskaan pystyvän heidän tasolleen. Mutta nämä amatöörinäyttelijät eivät varmasti olisi hyviä missään muussa roolissa. On myös ammattinäyttelijöitä, jotka ovat ponnahtaneet amatööreistä suoraan näyttelijäksi, mutta pysyvät tuona tyyppinä, jonka he ovat kerran itselleen omaksuneet ja siinä pärjänneet."

– Mikko Niskanen kirjassaan Vaikea rooli (1971).

Helmikuussa 1974 Niskanen istui Niskavillassa takan ääressä ja valmisti puukko kädessä pataruokaa. Työrupeama Ylessä oli takana, uudet tehdävät taiteilijaprofessorina alkaneet. Hän kertoi Käpykolon, oman "kyläyhteisönsä" vaiheista Konginkankaan Liimattalan kylässä ja syistä, miksi paikka on hänelle niin tärkeä. Käpykoloon oli suunnitteilla laajoja rakennustöitä, kokonainen elokuvakeskus. Paljon oli vuosien mittaan jäänyt hampaankoloonkin, etenkin nimeltä mainitsemattoman elokuvainstituutin "elokuvapolitiikan ihmelapsia" kohtaan.

Ajankohtaiseksi asiaksi oli noussut seikka, ettei Käpykololla ollut emäntää. "Siitä tulikin mieleeni, että täytyisi jollekin soittaa – taikka soita sinä minulle", päätti Niskanen puheensa ja iski kameralle silmää. Tämä huoli väistyi seuraavana kesänä, jolloin Niskanen solmi avioliiton kolmannen vaimonsa Vuokko Niskasen kanssa Käpykolon rappusilla.

Tässä esiteltyjen tv-töiden lisäksi Niskanen ohjasi Ylessä elokuvan Kettu ja viinirypäleet (1962) ja tv-näytelmät Pohjalla (Gorki, 1966) ja Elävä ruumis (Tolstoi, 1969). Surmanluotien jälkeen Niskanen toimi elokuvan taiteilijaprofessorina vuoteen 1978 asti ja ohjasi sinä aikana eri filmiyhtiöille elokuvat Kianto – omat koirat purivat, Laulu tulipunaisesta kukasta, Pulakapina ja Syksyllä kaikki on toisin. Käpykolosta kasvoi joksikin aikaa elokuva-alan kurssikeskus. Vuonna 1983 hänelle myönnettiin 15-vuotinen valtion taiteilija-apuraha. Ajolähtöä (1982) pidetään Niskasen viimeisenä suurtyönä. Tämänkin jälkeen hän ohjasi vielä kolme elokuvaa: Mona ja palavan rakkauden aika (1983) sekä Päätalo-ohjaukset Elämän vonkamies (1986) ja Nuoruuteni savotat (1988). Niskanen kuoli syöpään 61-vuotiaana marraskuussa 1990.

Kirjoituksessa on ohjelmien lisäksi käytetty seuraavia lähteitä:
Mikko Niskanen: Vaikea rooli. Kirjayhtymä 1971.
Vuokko Niskanen: Mieheni Mikko ja minä. Tammi 2001.
Raimo Salokangas: Aikansa oloinen. Yleisradion historia 1949–1996.
Sakari Toiviainen: Tuska ja hurmio: Mikko Niskanen ja hänen elokuvansa. SKS 1999.

Suosittelemme myös näitä Niskasen lyhytelokuvia

  • "You wanted the best? Well they didn't fuckin' make it!" – Guns N' Roses kasvoi maailman suurimmaksi rockbändiksi

    Orkesterin haastatteluita ja musavideoita kootusti.

    Los Angelesissa 1985 perustettu Guns N' Roses oli 1990-luvun alussa maailman suurin, vaarallisin, vetovoimaisin ja myydyin hard rock -yhtye. Orkesteri jalosti 1980-luvulla rehevästi kukkineen tukkametallin kokoluokkaan, jossa maailman suurimmat stadionit jäivät pian liian pieniksi kapasiteetiltaan. Artikkeliin on koottu Guns N' Rosesin jäsenten haastatteluita sekä musiikkivideoita bändin kultakaudelta.

  • Tuska – metallinmakuista festarointia vuodesta 1998

    Tuska-festivaalit keräävät yhteen metallimusiikin ystävät

    Tuska-festivaali järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1998. Helsingin Tavastia-klubilta kaksipäiväisenä sisätapahtumana aloittanut festivaali on kasvanut vuosien saatossa Pohjoismaiden suurimmaksi metallimusiikkitapahtumaksi.

  • Uljas uusi maailma – Suomen ensimmäinen sähkömusiikkidraama

    Martti Vuorenjuuri teki antiutopiasta radiosovituksen 1958.

    Vuonna 1958 syntyi Suomen ensimmäinen sähkömusiikkiteos, kun Martti Vuorenjuuri toteutti kuunnelmasovituksensa Aldous Huxleyn antiutooppisesta romaanista Uljas uusi maailma. Huxleyn pessimistinen romaani (1932, suom. 1944) on klassinen kuvaus tulevaisuuden totalitaarisesta yhteiskunnasta, johon ihmiset on sopeutettu jo lapsesta pitäen.

Elävä arkisto


Elävän arkiston nettiradio

Elävän arkiston nettiradio tuo takaisin menneiden vuosikymmenten kansanviihdyttäjät ja kulttuurivaikuttajat, urheilijoiden kiihkeät kamppailut ja poliittiset käännekohdat Suomessa ja ulkomailla.

Viikon suosituimmat Elävässä arkistossa

Lue lisää:

Amerikansuomalainen majuri kävi ufossa

Majuri Wayne Aho tapasi vuodesta 1957 alkaen lentävien lautasten henkilökuntaa moneen otteeseen. Vieraillessaan Suomessa vuonna 1965 "ufojen pr-mies" vakuutti vieraiden olevan ystävällismielisellä asialla.

  • Annikki Tähdelle nimi oli enne

    Konttorityttö kohosi 1950-luvun iskelmälistojen kärkeen.

    Kieltolain aikaan syntynyt Annikki Tähti vietti värikkään lapsuuden Helsingin Kalliossa, lähti levylaulajaksi konttoripöydän ääreltä ja kohosi Suomen iskelmälistojen kärkeen.

  • Annikki Tähti: Muistatko Monrepos´n

    Viipuriin kaihoavasta valssista tuli aikansa megahitti.

    Annikki Tähden vuonna 1955 levyttämässä Muistatko Monrepos´n -valssissa muisteltiin menetettyä Viipuria. Laulusta tuli aikansa megahitti.

  • Annikki Tähden matkassa

    A-studio iskelmälaulajan matkassa kesällä 2003.

    A-Studion toimittaja oli iskelmälaulaja Annikki Tähden matkassa kesällä 2003, kun taiteilija oli viihdyttänyt kansaa jo 50 vuotta.

  • Uljas uusi maailma – Suomen ensimmäinen sähkömusiikkidraama

    Martti Vuorenjuuri teki antiutopiasta radiosovituksen 1958.

    Vuonna 1958 syntyi Suomen ensimmäinen sähkömusiikkiteos, kun Martti Vuorenjuuri toteutti kuunnelmasovituksensa Aldous Huxleyn antiutooppisesta romaanista Uljas uusi maailma. Huxleyn pessimistinen romaani (1932, suom. 1944) on klassinen kuvaus tulevaisuuden totalitaarisesta yhteiskunnasta, johon ihmiset on sopeutettu jo lapsesta pitäen.

  • Knalleja, sateenvarjoja, loitsuja ja olviretkeä - radiodraamaa keskikesän juhlaan

    Radiodraaman juhannuspaketissa useita toivekuunnelmia

    Hellii juhannuksena helle tai piinaa sade ja savuava grilli, voivat radiodraaman ystävät uppoutua kuunnelmien maailmaan. Seikkaile Knallin ja sateenvarjon kanssa New Yorkin alamaailmassa, noitien kera juhannustanhuvilla ja selvitä hukkuneen miehen kohtalo komisario Vahtosen kanssa.

  • Ota radiodraamat mukaasi kesään!

    Lataa kuunnelmat omalle laitteelle

    Kaikki arkistosta julkaistavat radiodraamat ovat kuunneltavissa Areenan kautta, mutta osa on myös ladattavissa omalle laitteelle. Ota suosikkisi mukaan ja uppoudu kuunnelmien maailmaan mökkirannassa, tunturissa tai ulkomailla nettiyhteyksien ulottumattomissa. Kokoamme tälle sivulle ladattavat radiodraamat, jotka on julkaistu arkistosopimuksen puitteissa.

  • Ruokolahden leijona hiipi metsissä ja mediassa

    Leijonahavainto työllisti roimasti eri viranomaisia.

    Kesällä 1992 Suomessa seurattiin Ruokolahdella havaitun leijonan liikkeitä. Leijonahavainto työllisti roimasti eri viranomaisia, ja ihmiset pelkäsivät liikkua Ruokolahden metsissä.

  • Liekki-sonni emäntiä paossa

    1997 seurattiin tarkasti sonnin liikkeitä Kanta-Hämeessä.

    Kesällä 1997 seurattiin tarkasti Liekki-sonnin liikkeitä Kanta-Hämeessä. Liekki karkasi Hausjärven Kurun kylästä alkukesästä ja saatiin kiinni syksyllä.

  • Tappajahauki

    Kesällä 1991 pelättiin rantavesissä - ja kukaties syvemmälläkin - vaanivia tappajahaukia.

  • Huuhkaja Olympiastadionilla

    Bubi-huuhkaja keskeytti jalkapallopelin 2007.

    Helsingin Olympiastadionilla pelattiin kesäkuussa 2007 jalkapallon EM-karsintaottelua. Pelin keskeytti kentälle lentänyt huuhkaja, josta tuli kuuluisuus. Runsaan vuoden poissolon jälkeen Bubiksi nimetty julkkis palasi stadionille maaliskuun alussa 2009.

  • Tuska – metallinmakuista festarointia vuodesta 1998

    Tuska-festivaalit keräävät yhteen metallimusiikin ystävät

    Tuska-festivaali järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1998. Helsingin Tavastia-klubilta kaksipäiväisenä sisätapahtumana aloittanut festivaali on kasvanut vuosien saatossa Pohjoismaiden suurimmaksi metallimusiikkitapahtumaksi.

  • "You wanted the best? Well they didn't fuckin' make it!" – Guns N' Roses kasvoi maailman suurimmaksi rockbändiksi

    Orkesterin haastatteluita ja musavideoita kootusti.

    Los Angelesissa 1985 perustettu Guns N' Roses oli 1990-luvun alussa maailman suurin, vaarallisin, vetovoimaisin ja myydyin hard rock -yhtye. Orkesteri jalosti 1980-luvulla rehevästi kukkineen tukkametallin kokoluokkaan, jossa maailman suurimmat stadionit jäivät pian liian pieniksi kapasiteetiltaan. Artikkeliin on koottu Guns N' Rosesin jäsenten haastatteluita sekä musiikkivideoita bändin kultakaudelta.

  • Onko rock saatanasta?

    Seinäjokelaiset helluntainuoret julkaisivat 1980-luvun puolivälissä kasetin, joka esitti todisteita heavy rockin moraalittomuudesta ja jumalattomuudesta.

  • Kesäloma Suomessa ei ole hullumpi ajatus

    Matkailufilmi 1962 piirtää Suomesta postikortinmaisen kuvan.

    Suomessa riittää matkailijalle nähtävä ja koettavaa yllin kyllin. Yli 60 000 järveä, koskematon luonto, historialliset nähtävyydet, komeat kaupungit ja hyvin varustetut leirintäalueet ovat kesämatkailijan paratiisi.

  • Lomamatka 70-luvulle

    Lomamatka 70-luvulle -sarjassa kolme erilaista porukkaa matkustaa kesäisessä 2010-luvun Suomessa 1970-luvun autoilla ja varusteilla. Matkassa on yksinhuoltajaäiti lapsineen, italialais-suomalainen perhe pompannappeineen ja espoolaiset nuoret kleinbussillaan.

  • Lasten kesäsuunnitelmia vuonna 1966

    Holopaisen revolverihaastattelussa kuullaan leikkipuistossa

    Toimittaja Pekka Holopaisen revolverihaastattelussa kuullaan leikkipuistossa telmivien helsikiläislasten kesänviettoaikeita. Suvena suunnattiin niin kesäsiirtolaan kuin mummolaankin.

  • Twistin ennätys Suomeen 60 tunnin ketkuttelulla

    Twist-tanssin ME-aika tanssittiin keväällä 1963.

    Nilkkatuet ja kääreet tarvittiin avuksi, kun Suomeen tanssittiin twistin maailmanennätys keväällä 1963. Voittajapari keinutti lanteitaan yhtä soittoa lähes kolme vuorokautta.

  • Tanssin huumassa humppa karkaa käsistä

    Yle Teemalla humpataan ja sheikataan.

    Teeman Elävän arkiston Tanssin huumaa -paketissa nähdään ohjelmat Dansholmen (1966) ja Humppa karkasi käsistä (1981). Teeman Elävän arkiston ohjelmat löytyvät nyt omana kokonaisuutenaan Yle Areenassa.

  • Suomi letkajenkan ME-kuumeessa

    Letkisennätyksiä tehtailtiin vuonna 1964 lähes viikottain.

    Suomi eli kevättalvella 1964 todellista letkajenkkahuumaa. Tanssimuodista tuli suomalaisille uusi urheilulaji, jossa tehtailtiin maailmanennätyksiä lähes viikottain.

  • Lambada villitsee

    Lambadan tahtiin keinuttiin Suomessakin 1980-luvulla.

    Etelä-Amerikasta peräisin oleva tanssi lambada levisi maailmalle ja villitsi Suomenkin 1980-luvulla.

  • Tiputanssi oli kasarihitti

    Tiputanssia tanssittiin kasarina melkein kaikkialla.

    80-luvun alussa Suomessa hurahdettiin tiputanssiin, jota tanssittiin niin pikkujouluissa kuin Linnan juhlissakin.

  • Lapset haastattelevat Ahtisaarta

    Presidentti muisteli mm. äidin makoisia kermakakkuja.

    Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari otti itsenäisyyspäivän 1997 alla vastaan joukon lapsia Linnassa ja kertoi mm. äitinsä leipomista makoisista kermakakuista.

  • Ahtisaari syrjäytti Sorsan ja kiri vaalivoittoon

    Ahtisaaren matka presidentiksi.

    Presidentti Koivisto ilmoitti 1993, ettei hän enää asettuisi ehdolle vuoden 1994 vaaleissa. SDP:ssä käytiin esivaali valtiosihteeri Martti Ahtisaaren ja entisen pääministerin Kalevi Sorsan kesken. Sisäpolitiikan työmyyrälle Sorsalle tappio oli karvas.

  • Kosovo oli Ahtisaarelle vaikein

    Tuore rauhannobelisti kertoo sovittelijan urastaan.

    Martti Ahtisaaren kansainvälinen ura sai huipennuksen vuonna 2008, kun hänelle luovutettiin Nobelin rauhanpalkinto yli 30-vuotisesta urastaan kansainvälisten konfliktien ratkomiseksi. Itse hän arvioi Kosovon itsenäisyyden ratkaisemisen vaikeimmaksi työkseen.

  • Kotikadun kolmannen kauden suurin mysteeri löytyy ullakolta

    Neljäs kausi tulee katsottavaksi lokakuussa.

    Kotikadun kolme ensimmäistä kautta ovat nyt katsottavissa Areenassa. Jokainen kausi on katsottavissa kuusi kuukautta, joten vielä on aikaa aloittaa koko sarja alusta. Ensimmäinen kausi on katseltavissa 25.7. saakka. Vuosina 1997–1998 nähty kolmas kausi saapui juuri juhannuksen kynnyksellä katsottavaksi. Toinen kausi pättyi jaksoon, jossa tanssittiin Jannen ja Pirkon häitä.

  • Olipa kerran Kotikatu: näin menestysdraaman kaari kantoi

    Kotikatu on Ylen pitkäaikaisin draamasarja

    Torstaina 24. elokuuta 1995 kello 19.45 käänsi moni tv-katselija uteliaisuuttaan kanavan ykköselle. Alkoi uusi, keskelle Helsingin kantakaupunkia sijoittunut realistinen draamasarja Kotikatu. Sarjan pilotti oli nähty kolme päivää aiemmin. Miten suhtautua tietoon, että se jatkuisi peräti kolmen vuoden ajan? Liioitelluksi ajateltu kesto osoittautui pian vain alkusoitoksi, sillä huippusuosituksi muodostunut sarja päättyi vasta 17 vuotta myöhemmin.

  • Paula Koivuniemi aloitti uransa teini-iässä

    Keikkailu alkoi jo 1960-luvun alussa.

    Paula Koivuniemi lauloi 17-vuotiaana Etelä-Pohjanmaan alueradiossa vuonna 1965. Kaksi vuotta myöhemmin hän sai Pekka Puupään herkistymään tv:ssä. 1970-luvun alussa tavataan täysverinen keikkatyöläinen, joka on jo tottunut kaikkeen: Paula ja bändi soittavat poppia koululaisten kuntoilutapahtumassa frisbeenheittelyn välillä.

  • Onnellinen mies on reilu ja omituinen

    Arto Paasilinnan romaaniin pohjautuva elokuva.

    Arto Paasilinnan romaaniin pohjautuva tv-elokuva Onnellinen mies kertoo siltainsinööri Akseli Jaatisesta. Omalaatuinen siltainsinööri herättää tempauksillaan pahennusta.

  • Ryydinkeksijät ottivat rohkean sivuaskeleen tv-viihteen valtavirrasta

    "Se on vanha suola, jota kannattaa jonottaa."

    Vuonna 1976 esitetty yhdeksänosainen sketsisarja Ryydinkeksijät jatkoi Merirosvoradion laineilla, mutta visuaalisesti askeettisempana ja sisällöllisesti astetta absurdimpana. Ilmiömäisten Heikki Kinnusen, Leo Lastumäen, Petra Freyn, Esko Roineen, Erkki Liikasen ja Risto Mäkelän seurassa nähtiin nyt myös Esko Salminen ja Heikki Nousiainen.

  • Hääyö myytävänä - kaikella on hintansa

    Tragikomedia juurettomuudesta ja ihmisen hyväksikäytöstä.

    Lasse Naukkarinen on pitkällä urallaan tullut tunnetuksi ennen kaikkea persoonallisena dokumenttielokuvien ohjaajana. Yli 60 elokuvan joukkoon mahtuu kuitenkin myös neljä fiktioelokuvaa. Näistä toinen oli 1979 TV1:n teatteritoimitukselle tehty Hääyö myytävänä. Naukkarinen on paitsi ohjannut elokuvan, myös kirjoittanut sen.

  • “Kaikki missä räjäytetään asuntovaunuja on kovaa kamaa” – Ylen Musiikki-tv oli musavideoiden runsaudensarvi

    Ohjelman tuottaja Anssi Autio muistelee sarjan vaiheita.

    Musiikki-tv oli Ylen musiikkivideoihin keskittynyt televisiosarja, joka toi katsojien ulottuville myös hitusen erikoisempia kappaleita sekä musiikkityylejä. Tv-ohjelman tavoitteena oli esitellä vuosittain peräti yli 2000 musiikkivideota. Vuosina 2006–2009 esitetyn ohjelman vastaava tuottaja Anssi Autio muisteli Elävälle arkistolle sarjan vaiheita vuonna 2017.

  • Blogi: Musiikki-tv:ssä tuutattiin tuutausareita laidasta laitaan

    Musiikki-tv alkoi tv:stä vuonna 2006

    Kun Musiikki-tv aloitti lähetyksensä vuonna 2006 monitoimimies Timblalandin tuottamat levyt hallitsivat klubeja ja listoja. Nelly Furtadon Loose- ja Justin Timberlaken FutureSex/LoveSounds -albumeilta ei voinut välttyä. Unohtamatta Gnarls Barkleyn Crazy-hittiä. Mutta mikä oikeastaan oli ominaista vuoden 2006 soundia? Musiikki-tv:n Uuden musiikin erikoisohjelma piirsi aiheesta lavean kokonaiskuvan unohtamatta obskuurempia vaihtoehtoja. Lasipalatsin studiosta uusinta musiikkia esittelivät toimittajat Sonja Kailassaari ja Tomi Saarinen.

  • Suomalaisuuden ilmentymiä eri vuosikymmenten ohjelmissa

    Vuosikymmenet mediassa

    Lähde kanssamme katsomaan ja kuulemaan, mitä Suomesta on taltioitu ja millaisena suomalaisuus on näyttäytynyt eri vuosikymmenten ohjelmissa. Vanhimmat filmit ovat yli sadan vuoden takaa, jolloin suomalaisuus sykki, mutta itsenäinen Suomi oli vielä syntymässä. Tuoreimmat ohjelmat ovat juuri valmistumassa.

  • Tarkkis ja Kaatis näyttävät koulun pahojen poikien haavoittuvuuden

    Ilmassa on huomionkipeyttä, haistattelua ja huumoriakin.

    Tarkkis-sarja kuvaa tarkkailuluokkalaisten arkea 1980-luvulla. Koulupäivissä on huomionkipeyttä ja haistattelua mutta myös herkkyyttä ja huumoria. Syksyllä 1986 alkaneen sarjan keskiössä ovat tarkkislaiset Tommi (Pasi Pitkäaho), Janne (Sami Laine) ja Ville (Jarno Jokinen).

  • Suomalaisia tv-aarteita: Milkshake

    Miten Milkshake (1994) muutti suomalaista tv-historiaa?

    Miten 17-osainen sarja Milkshake (1994) muutti suomalaista tv-historiaa? KulttuuriCocktailin sarja kertoo suomalaisen televisiohistorian omaperäisimmistä sarjoista. Sarja on katsottavissa Yle Areenassa 11.5.2017 alkaen!

  • Päivä ennen – kuinka pikkukylän maailma järkkyi

    Viimeinen päivä ennen armeijaa sekoittaa maalaiskylän elämän

    Päivä ennen on tarina nuoren miehen viimeisestä päivästä siviilissä ennen armeijan harmaisiin astumista. Amerikanrauta ja luottokuski, pieni maalaiskylä ja jumppatunnilla lenkkeilevät tytöt – ilmassa ovat selvät katastrofin ainekset.

  • Serafiina 14 v. katsoi Häräntappoasetta: "Odotukset matalalla, mutta ekan jakson jälkeen huvittaa klikata toistakin"

    Muidenkin ikäisteni kannattaisi katsoa edes eka jakso.

    Aika outo nimi. Kuulostaa joltain länkkärisarjalta, joka on täynnä toimintaa. Ja se ei vaikuta hyvältä teemalta nuorten sarjalle. Ahaa okei, sarjan kuvauksessa lukee, että kaupunkilaispoika Alpo Korva joutuu heinätöihin kaukaisten sukulaisten luo. Se tuntuukin järkevämmältä teemalta vanhalle 1980-luvun suomalaiselle nuorten sarjalle.

  • Ylen toivottuja draama- ja viihdeohjelmia Areenassa

    Tietoa arkistodraamoista, joita julkaistaan Yle Areenaan.

    Yle tuo Areenaan tuhansia tunteja yli viisi vuotta vanhaa omatuotantoista draamaa, viihdettä ja lastenohjelmia. Tätä artikkelia päivitetään jatkuvasti, joten sivua seuraamalla tiedät aina milloin suosikkiohjelmasi löytyy Areenasta.

  • Kultahippuja korville - radiodraaman arkistot aukeavat

    Yle avaa tuhansia tunteja radiodraamaa Areenaan

    Radion kuunnelmatuotanto sai alkunsa Yleisradion syntyvuonna 1926. Ensimmäinen kuunnelma lähetettiin viidentenä toimintapäivänä. Kuuluttajaksi taloon tullut Markus Rautio loi Radioteatterin kokeilemalla näyttelijöiden kanssa, miten mikrofoni reagoi eri tilanteissa.

  • Pikku Kakkosen tutut ja turvalliset juontajat

    Pikku Kakkosen juontaja on lapsen kaveri.

    Pikku Kakkosen juontaja on lapsen kaveri, joka johdattaa uuteen ohjelmaan ja rakentaa ohjelmapalikoista kokonaisuuden. Tutun ja turvallisen kaverin kanssa on mukava katsella ohjelmia. Tässä esiteltynä juontajia ennen 2000-lukua.

  • Pikku Kakkosen historia

    Pikku Kakkosen parhaita paloja 12 ensivuodelta.

    Vuonna 1989 Pikku Kakkonen oli ollut Ylen ohjelmistossa jo 12 vuotta. Ohjelman parhaita paloja vuosien varrelta esitellyt historiakatsaus etenee kronologisesti kahden katsojasukupolven yli kohti uusia syksyjä.

  • Lasse Pöysti kertoi Iltasadut eläviksi

    Iltasatuja Lasse Pöytsin kertomana 1977

    Näyttelijä Lasse Pöysti alkoi lukea iltasatuja Pikku Kakkosessa heti ohjelman aloitusvuonna 1977. Pöystin ilmeikkyys sadunkertojana teki hänestä koko kansan satusedän vuosikymmeniksi.

  • Näin Hermannia tehtiin

    Kurkistus Sirkus Hepokatin kulisseihin vuonna 1984.

    Vuonna 1984 kuvattu materiaali näyttää, mitä Sirkus Hepokatin kulisseissa tapahtui. Ohjelmanteko oli hauskaa, mutta paikoin hidasta. Voi änkeröinen!

  • Pikku Kakkosen jäävaroitus

    Ohjelman tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan.

    Pikku Kakkosen tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan, kun hän menee heikoille jäille. Onneksi apuun ehtii tunnuksen reipas poika.

  • Pikku Kakkosen tunnukset

    Pikku Kakkosella on ollut kolme erilaista tunnusta.

    Tammikuussa 1977 ensilähetyksensä nähneellä Pikku Kakkosella on ollut historiansa aikana kolme erilaista tunnusta.

  • Jos synnyit 1940-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1940-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    Jos synnyit 1940-luvulla, et ehkä muista kuunnelleesi radiota lapsena ollenkaan. Saatat kuitenkin muistaa kidekoneen tai radion kiehtovan äänimaailman, vaikket sen sisällöstä vielä mitään ymmärtänytkään. Radio oli kuitenkin vahvasti läsnä suomalaisten arjessa. Saavuttaessa vuosikymmenen puoliväliin, istuit ehkä äitisi sylissä tämän kuunnellessa Paasikiven puhetta sodan loppumisesta. Sodan päätyttyä ja pula-ajan taittuessa kohti varovaista kasvua, myös radion tarjonta monipuolistui ja sen sisällöt saivat kevyempiä sävyjä.

  • Jos synnyit 1920-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1920-luvulla syntyneen silmin.

    1920-luvulla synnyit maalaiskylien Suomeen. Neljä viidestä maanmiehestäsi sai tuolloin toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Ensimmäisen kosketuksesi Yleisradioon sait radion välityksellä, kun viralliset radiolähetykset aloitettiin vuonna 1926. Kun radio tuolloin löytyi vain harvoista taloista, kuuntelit todennäköisesti ihmeellistä äänirasiaa ensi kerran koulussa tai naapurissa. Ja hyvin todennäköistä on, että ensimmäisellä kerralla korvasi tavoittivat Markus-sedän äänen. Nuoruuden kynnyksellä kuuntelit jännityksen vallassa raportteja talvisodasta, ja sota oli läsnä jokapäiväisessä elämässäsi.

  • Jos synnyit 1930-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1930-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    1930-luvun lapsena muistat ehkä, millainen oli ensikohtaamisesi radion kanssa. Kiersitkö sinäkin vastaanottimen taakse katsomaan, missä ne ihmiset oikein olivat? Jos asuit kaupungissa, saatoit jo lapsena päästä elokuviin ja tottua siten liikkuvaan kuvaan. Asuitpa missä päin maata tahansa, viimeistään sodan myötä opit tuntemaan nuo molemmat väylät, jotka tarjosivat sekä tietoa että tarinoita. Muistat hyvin, kun televisiolähetykset 1950-luvulla alkoivat. Olit jo aikuinen ja kiinni omassa elämässäsi – ajattelitko ehkä, että tuota villitystä minä sentään en tarvitse?

  • Jos synnyit 1950-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1950-luvulla syntyneen silmin.

    Jos synnyit 1950-luvulla, synnyit Suomeen, jossa oli enemmän hevosia kuin autoja ja useimmat asuivat maaseudulla. Maa muuttui kuitenkin nopeasti, kaupungit ja elintaso kasvoivat, teollisuus ja palvelut ohittivat maanviljelyn Euroopan-ennätysvauhdilla. Lapsuusvuosiesi aikana radio alkoi vaihtua näköradioon.

  • Jos synnyit 1960-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1960-luvulla syntyneeen silmin.

    Kun synnyit, Urho Kekkonen oli presidenttinä, ihminen kävi kuussa, televisiokuva oli mustavalkoinen ja radio televisiota yleisempi suomalaiskodeissa. Mutta maailma muuttui ja televisio- sekä radiotoiminta sen mukana. Tulevien vuosikymmenten aikana Yleisradio tarjosi enemmän katsottavaa ja kuunneltavaa kuin lapsuudessasi – ja vieläpä silloin, kun itse halusit.

  • Urho Kaleva Kekkonen ja sápmelaččat

    Urho Kekkonen ja olbmát geat su dovde Sámis

    Guokte báddejumi das, makkár oktavuohta Suoma gávccát presideanttas Urho Kekkonen lei sápmelaččaiguin.

  • Postâ poođij Njellimân tovle tuše ohtii mánuppaajeest

    Njellim Matti maainâst tovláin aaigijn Njellimist.

    Njellim Matti, Matti Saijets, muštâl jieijâs suuvâ aassâmkiedi historjást já muuštâš, maht ovdâmerkkân poostâ jođettem lii muttum suu eellim ääigi. Ella Sarre sahhiittâlâi Njellim Maati ive 1982. Njellim Matti muštâl, ete vuosmuš táálu rahtui paijeel čyeti ihheed tassaaš suu suuvâ päikkikiädán. Suu äijih, Nyere Piäkká raahtij tom. Tađe ovdil siämmáá pääihist lijjii maŋgâ puáris kuátisaje.

  • Upota Elävän arkiston soitin sivuillesi

    Voit upottaa videoita ja audioita sivuillesi.

    Voit upottaa Elävän arkiston videon tai audion omille verkkosivuillesi Elävän arkiston soittimesta löytyvän koodin avulla.