Anni Alatalo
Yle
Jenny Lehtinen Marja Hintikka Livestä brändäsi muutamia viikkoja sitten vanhempien metatyö –käsitteen. Metatyöllä tarkoitetaan siis kaikkea sitä näkymätömtä työtä kuten synttäreiden suunnittelua tai lapsen talvivaatteiden tarpeen miettimistä.
Jenny kirjoittaa: Lapsen kasvaessa ja sosiaalistuessa myös metatyön määrä kasvaa jatkuvasti teini-ikään asti, jonka jälkeen lapsi alkaa pikkuhiljaa itse ottamaan vastuuta kyseisistä asioista. Ööö, ei.
Ottaa vastuuta asioista itse? Niinhän tuo ottaakin, useimmiten edellisenä iltana kello kymmenen kun itse olen käymässä nukkumaan. Jo esiteinin kanssa hyvin organisoidut ja metatyöllistetyt aikataulut muuttuvat sekavaksi, hieman itsekkääksi kasaksi viime tipassa muistettavia menoja.
Saatoit ajatella, että metatyö-projektipäällikön homma oli tiukkaa, mutta luovutapa osa muistivastuusta esiteinille, jotta hän oppisi itsenäistymään. Teinin muistin takia metsästetään yöllä sukulaisilta sopivia luistimia, piipahdetaan ostamassa sopivat uikkarit Prismasta aamu seiskalta ennen koulupäivää tai etsitään retkirahaksi kolikoita takkien taskusta kun työhön vienyt juna meni jo. Kun tulin eilen illalla jumpasta kotiin, en ehtinyt ottaa takkia pois kahteen tuntiin, kun etsimme esikoiselle sopivan kokoista ja ennen kaikkea näköistä juhlahametta. Oli tullut varttia aiemmin mieleen, että sellainen tarvitaan kirkkokonserttiin seuraavaksi aamuksi.
Jo esiteinin kanssa hyvin organisoidut ja metatyöllistetyt aikataulut muuttuvat sekavaksi, hieman itsekkääksi kasaksi viime tipassa muistettavia menoja.
Eräs kolmen lapsen äiti ja ystäväni kertoi aina halunneensa viisi lasta, kunnes hänen kolme ensimmäistä lastaan kasvoivat teini-ikään. Lapsia hankkiessa hän tiesi, että pienten lasten tarvitsema fyysinen hoiva vie aikaa ja että leikki-ikäisten menojen muistaminen kuluttaa puolet aivokapasiteetista. Yllätyksenä tuli, että keskustelu elämän suurista kysymyksistä, harrastusviennit, kotiintulokeskustelut, teinikapina ja koulupoliisina toimiminen vie järjen. Viisilapsinen perhe ei tuntunut ystävästäni enää ajankäytöllisesti mahdolliselta.
Teini-ikäisen lapsen vanhempana ei eletä ruuhkavuosia vaan hävinneen kalenterin vuosia. Ja sen kalenterin on hävittänyt perheen teini.
