Ei sivilisaatioiden vaan julmuuksien yhteentörmäys

Palestiinalaisen journalistin Lamis Andonin ajatuksia Pariisin terrorihyökkäysten jälkeen.

tummatukkainen nainen suu vähän raollaan lamis andoni

”Se oli kuin déjà vu, ikään kuin kaikki olisi jo nähty aiemmin, kuin uusintaesitys syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeisestä skenaariosta, joka johti Afganistanin pommituksiin vuonna 2001 ja Irakin miehitykseen vuonna 2003. Molemmat interventiot aiheuttivat tuhoa ja hävitystä ja johtivat vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin niin sanotun terrorisminvastaisen sodan nimissä. Jälleen kerran useimmat länsimaiden hallitukset käyttävät hyväksi sydäntäsärkevää surua ja menetystä palvellakseen tätä harhaanjohdettua sotaa, joka hyödyttää ainoastaan sotilasalan markkinoita ja aseteollisuutta. Monet tarkkailijat valittavat arabimaiden asukkaiden ja muslimien ihmishengen arvon vähättelystä. Minun nähdäkseni on kuitenkin kyse kaikkien ihmishenkien, myös Pariisin verilöylyissä surmansa saaneiden viattomien ihmisten, täydellisestä vähättelystä länsimaiden hallitusten tarkoitusperien palvelemiseksi.”

Näin kirjoitti palestiinalainen journalisti Lamis Andoni Al Jazeera kanavan verkkosivujen viikkokolumnissaan marraskuussa pian Pariisin tuhoisien terrori-iskujen jälkeen. Andoni arvosteli ennen muuta Ranskan presidentin François Hollanden päätöstä ryhtyä välittömästi ilmapommituksiin Syyriassa kostoksi Pariisin tapahtumista, jo ennen kuin terrori-iskujen tekijöiksi epäiltyjen henkilöllisyyttä oli saatu selvitettyä poliisitutkinnassa.

Beirutissa Libanonissa edellisenä päivänä paikallisen moskeijan ja leipomon edessä tehdyt pommi-iskut oli kuitattu länsimaiden mediassa pikku-uutisilla, mutta nyt myös Beirutin tapahtumia sekä lokakuun lopulla Siinain niemimaan yllä Egyptissä räjähtänyttä venäläistä matkustajakonetta käytettiin Andonin mielestä lähinnä keinona valjastaa yleistä mielipidettä myötämieliseksi uuteen terrorisminvastaiseen sotaan. Myötätunnon osoittaminen terrori-iskujen venäläisille, ranskalaisille ja libanonilaisille uhreille jäi Andonin mukaan toissijaiseksi asiaksi presidentti Hollanden kootessa jo laajempaa liittoumaa pommituksiin Isis-järjestön hallitsemia alueita vastaan Syyriassa.

Jos Pariisin iskujen tekijäksi ilmoittautunut Isis halusi johtaa Ranskan sotaan ja yllyttää presidentti Hollandea kaventamaan kansalaisvapauksia, se epäilemättä onnistui pyrkimyksissään. Lamis Andonin mukaan länsimaiden hallitukset eivät vain tunnu ymmärtävän sitä, että uusien pommitusten aiheuttama tuho ja kärsimys saattaa itse asiassa vain lisätä vihaa ja katkeruutta länsimaita kohtaan. Ilmapommitusten kohteiksi joutuneista monet kun eivät ole millään lailla syypäitä terrori-iskuihin.
Lamis Andoni toteaa, että Yhdysvallat ei liene vieläkään ymmärtänyt sitä, että Afganistanin pommitukset ja Irakin miehitys eivät suinkaan hillinneet Al-Qaidan innoittamaa terrorismia, vaan pikemminkin laajensivat sen toiminta-aluetta ja auttoivat terroristiryhmiä värväämään lisää jäseniä riveihinsä.

”Syyskuun 11. päivän jälkeisinä viikkoina Yhdysvallat käytti häpeilemättömästi hyväksi ihmisten pelkoa ja surua käynnistääkseen oman sofistikoidun terrorin kampanjansa, jossa hyödynnettiin kaikkia sotateknologian suomia viimeisiä keksintöjä. Syyskuun 11. päivän tapahtumien aiheuttama epävarmuus tarjosi ikään kuin sivistyneen tekosyyn viattoman väestön joukkomurhaamiseen Afganistanissa, Irakissa ja Pakistanissa. Toisin kuin Al-Qaida ja Isis-järjestö, länsimaiden armeijat eivät julkaise videoita kaulankatkaisemisesta tai häkkiin suljettujen vankien polttamisesta hengiltä. He turvautuvat sen sijaan miellyttävämpään prosessiin, jossa ihmisiä poltetaan hengiltä pelkällä napinpainalluksella – häivyttäen tällä tavoin murhaajan yhteyden varsinaiseen murhaan.”

Lamis Andonin mukaan Israel on tässä tapauksessa poikkeus, sillä Israelin sotilaiden tekemistä iskuista palestiinalaisia siviilejä vastaan on vaikka kuinka paljon videomateriaalia ja muuta todistusaineistoa. Mutta juuri Israelin poikkeuksellisen geopoliittisen tilanteen vuoksi sitä ei yleensä syytetä julmuuksista, vaan sen sotavoimien toimintaan suhtaudutaan lännessä usein suuremmalla ymmärryksellä.

Länsimaissa ja myös Israelin omassa poliittisessa kielenkäytössä julmuuksiin syyllistyvätkin lähinnä vain toiset kansakunnat, jotka eivät ”jaa yhteisiä arvoja demokratiasta ja vapaudesta”, Lamis Andoni kirjoittaa. Puheet yhteisistä demokraattisista arvoista ovat hänen mielestään kuitenkin propagandaa, jonka pyrkimyksenä on naamioida tai pestä puhtaaksi Israelin ja länsimaiden hallitusten tekemiä rikoksia.

Isisin osalta julmien teloitusten videointi ja terrori-iskujen tekeminen vääräuskoisiksi kutsuttuja siviilejä vastaan ei suinkaan ole sattumaa eikä johdu esimerkiksi järjestön johtajien tai sen jäseniksi värvättyjen ihmisten synnynnäisestä pahuudesta. Lamis Andoni muistuttaa, että äärimmäisten julmuuksien tekeminen on keskeinen osa Isisin julkilausuttua doktriinia. Järjestön kaaderien oppikirjana on verkossa julkaistu nimimerkki Abu Bakr Najin kirjoittama kirja nimeltä Julmuuksien hallinnointi: Kaikkein kriittisin vaihe, joka islamilaisen yhteisön tulee läpikäydä. Arabiaksi ja englanniksi verkosta löytyvä teos kehottaa ääri-islamilaisia liikkeitä nimenomaan ylittämään kaikki säädyllisyyden rajat herättääkseen pelkoa paikallisessa väestössä ja kilpailevien ryhmien keskuudessa sekä ennen muuta provosoidakseen suurvallat erilaisiin vastatoimiin. Mitä tehokkaammin suurvallat saadaan houkuteltua tekemään kostoiskuja ja mitä enemmän näissä iskuissa tulee kuolonuhreja, sitä enemmän aineistoa äärijärjestöillä on käytössään pitkän aikavälin propagandatarkoituksiinsa. Epäjärjestystä tarvitaan nimenomaan siihen, että ääriliikkeet voivat lopulta esiintyä järjestyksen palauttajina ja parhaassa tapauksessa saada kannatusta järjestämällä sosiaalipalveluja paikallisille asukkaille.

”On kauhistuttavaa edes kuvitella kirjoituksen takana olevan henkilön ilkeitä mielenliikkeitä. Mutta en myöskään näe suurta eroa tällaisen rikosoppaan ja Yhdysvaltojen johtaman ”terrorisminvastaisen sodan” tai Yhdysvaltojen armeijan shock and awe -sotadoktriinin välillä. Nämä kaikki perustuvat ajatukseen, että laajemman väestön mieliin istutetaan pelkoa, tarkoituksena estää heitä ajattelemasta selkeästi ja pakottaa heidät alistumaan täydellisesti.”

Palestiinalaisjournalisti Lamis Andoni toteaa Al Jazeeran verkkosivuston kirjoituksessaan, että kaikkien näiden mainittujen doktriinien taustalla on ajatus toiseudesta ja siitä, että kaikkia vieraina ja vihollisina pidettyjä tulee kohdella ulkopuolisina, joiden epäinhimillinen käsittely on ainakin määrätyissä tilanteissa sallittua. Isisin mielenmaailmoissa kaikki ne, jotka eivät täydellisesti hyväksy järjestön näkemyksiä, päämääriä ja intressejä, olivat he sitten muslimeja, kristittyjä, arabeja tai ulkomaalaisia, ovat vääräuskoisia ja sen myötä legitiimejä kohteita järjestön toteuttamille julmuuksille.

Lamis Andonin mukaan länsimainen sotaretoriikka ei kenties ole yhtä avoimesti julmaa kuin Isisin oppikirjassa peräänkuulutetut raakuudet. Mutta terrorisminvastaisen sodan käsite ja George W. Bushin toteamus, että ”joko olette meidän puolellamme tai olette terroristien puolella”, ovat Andonin mielestä taustaoletuksiltaan aivan yhtä barbaarisia kuin Isisin tapa jakaa ihmiset samanmielisiin ja vääräuskoisiin.

Lamis Andonin kirjoituksen otsikkona oli Isis ja länsimaat: Julmuuksien yhteentörmäys. Tämä oli mukaelma edesmenneen yhdysvaltalaisen politiikantutkijan Samuel Huntingtonin ajatuksesta sivilisaatioiden yhteentörmäyksestä. Huntingtonin vuonna 1993 julkaiseman teorian mukaan kylmän sodan päättymisen jälkeen ei enää käytäisi sotia yksittäisten maiden vaan pikemminkin eri kulttuuripiirien tai sivilisaatioiden välillä. Huntington ennusti, että islamilaisista ääriliikkeistä tulisi pahin uhka Yhdysvaltojen ja muiden länsimaiden maailmanherruudelle. Lamis Andoni kuitenkin huomauttaa kolumnissaan, että aseellisten islamilaisten ääriliikkeiden vaikutusvallan kasvu on pitkälti nimenomaan terrorisminvastaisen sodan seurausta.

”Terrorisminvastainen sota on käytännöllisesti katsoen tuhonnut kaksi valtiota, Afganistanin ja ennen kaikkea Irakin, ei pelkästään ilmavoimien järjestelmällisillä mattopommituksilla, vaan erityisesti Irakin tapauksessa hajottamalla koko valtion ja siinä sivussa arabimaiden kenties korkeatasoisimmat terveydenhuolto- ja koulujärjestelmät. Afganistanissa talebanit, joita vastaan sotaa käytiin, ovat edelleen voimissaan ja tekevät hyökkäyksiä viranomaisia ja ulkomaisia joukkoja vastaan. Al-Qaida on puolestaan muuntautunut ja laajentunut lukuisiksi vieläkin fanaattisemmiksi versioiksi, pahimpana esimerkkinä Isis. Irakissa Al-Qaidaa ei ollut aikaisemmin edes olemassa, mutta kiitos Yhdysvaltojen sotaoperaation, maassa pääsivät valtaan šiiapuolueet, jotka lietsoivat konflikteja sunniväestöä vastaan, sillä seurauksella että Al-Qaidan haarajärjestö Isis sai sunnien keskuudessa kannatusta ja onnistui lopulta laajentumaan niin että se on pahimmillaan hallinnut huomattavaa osaa koko Irakin pinta-alasta.”

Lamis Andoni toteaa Syyrian osalta, että vaikka länsimaat nyt sanovat pyrkivänsä edistämään maassa muutosta kohti demokraattista järjestelmää, Irakin ennakkotapaus ei anna odottaa hyvää. Yhdysvaltojen Irakin-miehityksen aikana miehityshallinto liittoutui šiiamuslimien puolueiden kanssa sunneja vastaan, sen sijaan että olisi pyritty edistämään maan yhtenäisyyttä, demokraattista hallintoa ja valtiollisten instituutioiden jälleenrakentamista.
Tänä päivänä Isisin tärkeimmät tukijat tulevat eri lähteiden mukaan Saudi-Arabiasta, Turkista ja Qatarista. Lamis Andoni kuitenkin muistuttaa, että Isisin emojärjestö Al-Qaida oli alkujaan Yhdysvaltojen ja Pakistanin tiedustelupalvelujen luomus, jonka tarkoituksena oli koordinoida salaista tukea Neuvostoliiton joukkoja vastaan taisteleville kapinallisille Afganistanissa.

Myös Lähi-idän maiden arabihallituksilla oli oma roolinsa ääri-islamilaisten ryhmien tukemisessa taistelussa kommunismia vastaan. Arabimaiden hirmuhallinnot ja laajojen väestönosien poliittinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen syrjäytyminen ovat nyt pääasiallisia syitä siihen, että näissä maissa tuhannet nuoret ovat päätyneet Isisin ja vastaavien ryhmien riveihin, Lamis Andoni kirjoittaa.
Mutta viime kädessä hänen mukaansa on kyse taloudellisista intresseistä. Ja niiltä osin Ranskan valtio ei ole viaton, sillä kasvaneen asekaupan myötä Ranskasta on tullut yksi Lähi-idän sotien suurimmista hyödynsaajista, Andoni kirjoittaa.
Ranska oli vuonna 2011 ensimmäisenä pommittamassa Muammar Gaddafin tukikohtia Libyassa ja aseistamassa kapinallisia. Vuonna 2013 Ranskan joukot hyökkäsivät islamisteja vastaan länsiafrikkalaisessa Malissa. Ranska on viime aikoina myös lisännyt asevientiä Saudi-Arabiaan ja tiivistänyt suhteitaan Israelin kanssa.

Todettakoon vielä, että Pariisin marraskuun iskut eivät tulleet Ranskan viranomaisille täydellisenä yllätyksenä. Ranskan mediassa kerrottiin pitkin syksyä tiedusteluviranomaisten varoituksista tulossa olevasta syyskuun 11. päivän iskujen kaltaisesta hyökkäyksestä Ranskaa vastaan.
Pariisin tapauksessa verilöylyjen tekijöiksi nimetyt henkilöt olivat kuitenkin pääasiassa ranskalaisia, Pariisin vähävaraisista lähiöistä kotoisin olevia muslimitaustaisia nuoria, Lamis Andoni kirjoittaa.

”Syrjäytyneiden lähiöiden nuoret ovat erityisen haavoittuvaisia Isisin värväysmetodeille, sillä ne ammentavat voimansa epätoivosta ja vihasta. Ranskan hallitus ei ole nyt lainkaan kiinnostunut muistelemaan sitä, miten se tukahdutti Ranskan lähiömellakat vuosina 2005 ja miten välinpitämättömästi hallitus suhtautui myöhempiin mellakoihin vuonna 2014 pettäen aiemmin niin suuressa arvossa pidetyt Ranskan vallankumouksen ihanteet vapaudesta, veljeydestä ja tasa-arvosta. Sen sijaan Ranska lähetti hävittäjäkoneet pommittamaan syyrialaista Raqqan kaupunkia. Raqqasta on tullut vertauskuva Syyrian kansakunnan ahdingolle presidentti Assadin hirmuhallinnon, kaupunkia valvovien murhanhimoisten Isisin gangsterien ja taivaalta tulta syöksevien hävittäjäkoneiden ristitulessa. Näin julmuuksien välinen yhteentörmäys ja sota vain jatkuu, käynnistäen apokalyptisen aikakauden, jolloin vapauksia rajoitetaan niin lännessä kuin idässä, ihmisoikeuksia poljetaan ja taivaalta sataa tuhoa ja kuolemaa.”

Peik Johansson