Hyppää pääsisältöön

Kotiseutu 1–3

Kollaasi Kotiseutu-trilogiasta
Kollaasi Kotiseutu-trilogiasta kotiseutu

Edgar Reitzin toivottu suursarja nähdään Teemalla ensi kertaa lähes kymmeneen vuoteen. Teema esittää alkuperäisen trilogian lisäksi myös vuonna 2014 valmistuneen elokuvan, jossa siirrytään ajassa taaksepäin 1800-luvulle. Sarjan jaksot ovat katsottavissa myös Areenassa 30 päivän ajan ensilähetyksestä.

Vuosi 1919. Paul Simon palaa sodasta, kävelee Hunsrückin peltojen halki Schabbachin kylään, lampsii raittia pitkin suoraan sepän pajaan ja sanaakaan sanomatta alkaa auttaa isäänsä työssä. Paul nai Wiegandin Marian, he saavat kaksi poikaa, Antonin ja Ernstin. Ennen kuin pojat ovat kouluiässä Paulia alkaa ahdistaa Hunsrückin ilmapiiri. Hän kävelee pois kylästä, häipyy Amerikkaan. Maria Simon jää Schabbachiin. Hän elää vielä 53 vuotta, ja hän on Edgar Reitzin Kotiseutu-sarjan muuttumaton keskus, kun Anton ja Ernst Simon, heidän paljon nuorempi pikkuveljensä Hermann, Schabbach ja Hunsrück ja koko Saksa kokevat mullistuksia

Sijoitetaanpa kartalle kylä nimeltä Schabbach. Laajempi alue on siis nimeltään Hunsrück, joka lepää kolmen jokilaakson, Reinin, Moselin ja Nahen välisellä matalalla ylängöllä Lounais-Saksassa, Reininmaalla. Idässä ovat kaupungit Wiesbaden ja Mainz, pohjoisessa Koblenz, lännessä pikkuvaltio Luxemburg ja etelässä Kaiserslautern ja Saarbrücken ja jo vähän kauempana Ranskan Strasbourg. Hunsrück on historiallista rajaseutua, jonka ylijyräämisen perinteen aloittivat muinaiset roomalaiset. Meidän aikanamme 2000-luvulla se on ollut monien venäjänsaksalaisten paluumuuttajien kohde.

Tämä on se näyttämö, jolle ohjaaja Edgar Reitz päätti sijoittaa eepoksensa Heimatin, Kotiseudun, mikä ei ole ihme, sillä se on hänen omaa kotiseutuaan. Reitzin oikea kotikaupunki on nimeltään Simmern, joka on nykyään 6000 asukkaan paikkakunta.

Saksalaisesta tv-draamasta ei äkkiä tule mieleen mitään hätkähdyttävää, jos pois lasketaan Rainer Werner Fassbinder ja hänen Berlin Alexanderplatz -sovituksensa. Erilaiset sisäsiistit poliisisarjat – Vanha kettu, Derrick, Etsivä Lea Sommer – ratkovat porvariston ongelmia kotoisalla tavalla. Edgar Reitzin mittakaava ja dramaturgia ovat toiselta planeetalta.

Simonin perhe retkellä vuonna 1919 sarjassa Kotiseutu (Heimat).
Simonin perhe sunnuntairetkellä vuonna 1919. Paul Simon (kolmas vasemmalta, vieressä Maria) esittelee itse rakentamaansa radiovastaanotinta. Eduard laukaisee kameran pitkällä narulla. Simonin perhe retkellä vuonna 1919 sarjassa Kotiseutu (Heimat). kotiseutu 1

Heimatin ensimmäiset 11 jaksoa, joiden yhteiskesto on runsaat 15 tuntia, esitettiin vuonna 1984. Oli selvää, että sekä televisiosarjamuotoa että historiallista Saksa-kuvaa ajatellen oli nähty jotain uutta. Reitzin idea Kotiseutuun lähti liikkeelle amerikkalaissarjasta Polttouhrit, joka näytettiin Saksassa vuonna 1979. Kohu oli valtaisa. Reitzia häiritsi sarjan stereotyyppinen kuva saksalaisista, hän halusi luoda vivahteikkaamman vision. Heimat on siten Reitzin versio Saksan 1900-luvusta. Alkutekstijakson ensimmäisessä kuvassa on aina kivipaasi, johon on hakattu teksti ”Made in Germany”, mikä epäilemättä kohdistuu NBC:n Polttouhrit-sarjaan. Kronologista symmetriaa ilmaisee sekin, että Maria Simon, o.s. Wiegand syntyi kekkosmaisesti vuonna 1900. Kuolema vuonna 1982 osuu lähes yhteen Kekkosen poliittisen kuoleman kanssa 1981.

Reitzin dramaturgiassa historialliset mullistukset eivät vie pääroolia. Vallankumous, superinflaatio, lama, natsismin nousu, kaikki on taustaa konkreettiselle elämälle. Natsismi ei tule aatteena vaan teknologiana, sähköistymisenä, puhelimina, autoina. Marian langosta, hieman omaperäisen yksinkertaisesta Eduardista tulee Schabbachin natsimielinen pormestari, ei aatteellisista syistä vaan sosiaalisen nousun vuoksi.

Amerikkalaistunut teollisuuspohatta Paul yrittää palata sodan alla kotiseudulleen, mutta ei pääse maahan, koska ei pysty todistamaan verenperintönsä arjalaisuutta. Hermann syntyy, kun Marialla on romanttinen suhde Ottoon, joka kuolee pommiräjähdyksessä. Anton ja Ernst selviävät sodasta ja nousevat isoon rooliin. He ovat mukana Saksan elpymisessä ja taloudellisessa nousussa eli siinä miten luotiin demokraattinen ja sydämetön Saksa.

Kritiikkiä Kotiseudun ykköskausi sai ironisesti siitä, että se jätti käsittelemättä saksalaisten sodanaikaiset synnit, että se unohti holokaustin. Saksalainen myyttinen ajatus kotiseudusta ja Natsi-Saksan toimet 1933–1945 eivät sovi yhteen, ja on sanottu, että jos haluaa kertoa kotiseutumyytistä, natsismi on pyyhkäistävä syrjään. Toisaalta tällainen kysymyksenasettelu vie pois Reitzin sarjasta, se arvottaa sarjaa sen perusteella, mitä siinä ei ole, sen sijaan että arvioitaisiin sitä, mitä siinä on. Tämä on historialliseen fiktioon liittyvä ikuisuuskysymys eikä se ota huomioon tekijän suorittamia rajauksia, jotka ovat keskeisiä taideteoksen olemukselle. Reitz on sanonut, että vain hölmö olettaa, että kamera luo todellisuuden uudelleen. On viisaampaa suhtautua taideteoksiin todellisuutta ja historiaa täydentävinä elementteinä.

Die Zweite Heimat eli Kotiseutu II on mitaltaan vielä massiivisempi: 13 jaksoa, yli 25 tuntia Hermann Simonin vaiheita. Aika on kuohuva kuusikymmenluku, jossa liberaalit henkäykset ja kokeilut siilautuvat perinteisen saksalaisen Ordnungin keskellä siksi radikalismiksi, jonka RAF ynnä muut 1970-luvulla räjäyttivät esiin. Mutta Kotiseutu II on paljossa nimenomaan herkästi aistivan taiteilijan odysseia. Se on täynnä kuvallista ja äänellistä ilotulitusta.

Gunnar (Uwe Steimle) hajottamassa Berliinin muuria sarjassa Kotiseutu
Maailman onnellisin kansa ja vielä jalkapallon maailmanmestari. Gunnar (Uwe Steimle) hajottamassa Berliinin muuria Gunnar (Uwe Steimle) hajottamassa Berliinin muuria sarjassa Kotiseutu kotiseutu

Heimat 3 puolestaan lähtee liikkeelle muurin murtumisesta 1989. Hermann on jo asemansa vakiinnuttanut taiteilija. Anton ja Ernst ovat vanhoja, heidän aikansa on ohi, joten Saksan uusi murros nähdään tässäkin pääosin kotiseudulleen palaavan Hermannin kautta. Veljien elämänkaari kiertyy loppuunsa. Olisi helppo sanoa, että heissä hiipuu jakautuneen, skitsofreenisen ja menneisyyden arpeuttaman Saksan henki, mutta ehkä se on turhan helppo tulkinta. Reitzin sarjan laajuus ja ”hengittävyys” kuitenkin tarjoaa jatkuvasti tällaisia tulkintamahdollisuuksia, se ikään kuin kutittelee katsojan halua luoda uusia typologioita. Se on mahdollista ja sallittua.

  • Kotiseutu 1 (Heimat – Eine deutsche Chronik), Saksa 1981–1982. O: Edgar Reitz. N: Marita Breuer, Michael Lesch, Dieter Schaad, Jörg Hube
  • Kotiseutu 2 (Die zweite Heimat – Chronik einer Jugend), Saksa 1992. O: Edgar Reitz N: Henry Arnold, Salome Kammer, Anke Sevenich
  • Kotiseutu 3 (Heimat 3 – Chronik einer Zeitenwende), Saksa 2004. O: Edgar Reitz. N: Salome Kammer, Henry Arnold, Michael Kausch

Kotiseutu-sarjaa käsitellään myös Yle Radio 1:n sarjassa Television tiiliskivet torstaina 14.1. klo 17.20. Toimittaja J.P. Pulkkisen vieraana on elokuvatutkija Veijo Hietala. Lähetyksen jälkeen jakso on kuunneltavissa Yle Areenassa kuukauden ajan. Ohjelma on uusinta vuodelta 2010.

Lue lisää:

"Kotiseutu on maailman paras musiikkielokuva"

"Olen varma siitä, että Heimat-sarja tulee jäämään yhdeksi taiteiden historian keskeisimmistä, ellei suorastaan keskeisimmäksi ajankuvateokseksi 1900-luvusta." Säveltäjä Kalevi Aho kirjoitti pitkän, innoittuneen esseen elokuvahistorian suurimmasta filmiprojektista, Edgar Reitzin yli 52-tuntisesta sarjatrilogiasta Kotiseutu. Se olisi Ahon valinta aution saaren elokuvaksi.

Lue lisää:

Kotiseutu – kaipauksen vuodet

Edgar Reitzin mahtava Kotiseutu-sarja saa uuden osan, joka sijoittuu 1840-luvulle.

Kommentit

Yle Teema

Teema Twitterissä ja Facebookissa