Hyppää pääsisältöön

Lohduttomasta surutyöstä syntyi menestyksekäs elämäntyö

Oli syksyinen päivä, 25. syyskuuta 1988. Martin ja Ailan vanhempi poika oli tullut armeijasta lomille ja ystäviä oli kokoontunut häntä tervehtimään Jussi-Pekkojen kotiin. Nuoret pelasivat Trivial Pursuitia ja nauru raikasi.

Myöhemmin illalla veljekset päättivät lähteä elokuviin. Mukaan lähti nuoremman veljen tyttöystävä, ja kyytiin napattiin vielä tämän ystävä. Junaradan toisella puolella asuva nuori nainen hyppäsi auton etupenkille, vanhemman veljen hoitaessa kuskin virkaa.

Rautatien kohdalla tapahtui kohtalokas herpaantuminen. Ehkä kuljettajan katse harhaili kauniiseen repsikan paikalla istuneeseen naiseen, ehkä jokin muu asia kiinnitti hänen huomionsa. Joka tapauksessa kaikkein tärkein asia jäi huomaamatta: tasoristeystä 100 kilometrin tuntinopeudella lähestynyt juna.

- Siinä on hetkeksi pojan huomio herpaantunut kauniiseen tyttöön, Martti arvelee.

- Juna tulee mutkan takaa kuin varkain kyseiselle paikalle niin, että sen valot eivät osu tiehen vaan pensaikkoon. Auto lensi pitkän matkan, osui pylvääseen ja pysähtyi siihen. Mitään ei ollut tehtävissä, Martti sanoo kyyneleitä pidätellen.

Emme voineet jatkaa entistä elämää.

Puhelinsoitto, joka kertoi tapahtuneesta, on jäänyt ikuisesti Martin ja Ailan mieleen. Molemmat pojat vienyt onnettomuus on edelleen niin tuskainen asia, että hiljaisuus ottaa aina vallan sitä kerratessa.

- Muistan vain, kun Aila sanoi minulle, että tähän me emme saa kaatua.Vaimossani oleva valo on uskomattoman suuri ja se antoi voimaa minulle valtavasti.

Uusi elämänlanka piti löytää

Pariskunta päätti purkaa surunsa yritystoiminnan luomiseen.

- Emme voineet jatkaa entistä elämää, Martti sanoo.

He kunnostivat Kotkan Siikakoskella sijaitsevan Munkkisaaren talon, joka siihen asti oli ollut pitkään autiona. Rakennus on upea, 1900-luvun alusta peräisin, mutta se oli tyhjillään päässyt huonoon kuntoon.

Jussi-Pekat taistelivat pohjattoman surunsa ja byrokratian kanssa, mutta saivat lopulta synnytettyä kukoistavan yrityksen.

- Kaikki rahamme olivat kiinni siinä paikassa. Rakennuksen lisäksi kunnostimme piha-alueen, aivan kaiken. Uskoimme koko ajan unelmaamme, ja kun ensimmäiset asiakkaat alkoivat tulla, oli se meille voitto, Martti muistelee.

Laulaja Katriina Honkasen tarinan päähenkilöt SuomiLOVEssa.
Laulaja Katriina Honkasen tarinan päähenkilöt SuomiLOVEssa. suomilove

- Me teimme ihan tolkuttoman paljon työtä Ailan kanssa. Laitoimme paikkaan koko sielumme ja tarmomme. Ailalla on kaupallinen koulutus, mutta muuten opettelimme kaiken tekemällä itse. Unet olivat vähissä ja lepoa otettiin kahvilan yläkerrassa makuuhuoneessa silloin, kun siihen pieni mahdollisuus oli. Sen jälkeen taas mentiin ja tehtiin, Martti kertoo.

Silta yli synkkien aikojen

Aika kului, Martti ja Aila jatkoivat elämäänsä. Heidän välinen rakkautensa ei koskaan kuollut, vaan vahvistui ja elää sekä voi erinomaisesti edelleen. Heidän rakkaustarinassaan on kulkenut pitkään mukana eräs kappale. Sen myötä he halusivat kertoa tarinansa SuomiLOVEssa, antaakseen meille kaikille lohtua.

Näin Katriina Honkasen Silta-kappaleesta tuli tärkeä osa Ailan ja Martin elämää:

- Kun meillä oli 30-vuotishääpäivä, Martti herätti minut aikaisin aamulla. Minä sain runon – ja sitten laitettiin radio auki, Aila kertaa pariskunnan tärkeää hetkeä.

Radio piti avata, sillä siellä oli alkamassa alueradion toivelauluohjelma. Martti oli toivonut Sillan soitettavaksi.

- Se kappale jäi niin sydämeen. Aivan kuin laulu kertoisi meistä, Aila sanoo.

Kappaleeseen liittyy aseistariisuvan kaunis rituaali, jonka kovia kokenut mutta toisiaan sydämensä pohjasta rakastava aviopari suorittaa aina, kun Silta kajahtaa ilmoille.

- Kun tämä laulu alkaa soida, minä katson Ailaa ja pokkaan hänelle. Hän niiaa, ja sitten me käydään tanssimaan ja nautitaan laulusta, Martti kertoo.

Laulaja Katriina Honkanen SuomiLOVEssa.
Laulaja Katriina Honkanen SuomiLOVEssa. Kuva: Ari Ojanperä katriina honkanen

Kaikki SuomiLOVE-tarinat