Seppo Puttonen
Yle
Nadja Nowak
Yle
Kirjallisuustoimittajat Nadja Nowak ja Seppo Puttonen ovat keränneet omat suosituksensa joulunajan lukuhetkiin. Katso löydätkö niistä itsellesi sopivaa luettavaa.
Nadjan suosituksia:
Petri Tamminen: Meriromaani
Liikutun joka kerta, kun luen kovaonnisen merikapteenin vanhuudesta. Kovaonnisen siksi, että hän ehti elämänsä aikana upottaa viisi laivaa. Kaunis, viisas, surullinen ja hauska, sellainen on Meriromaani, jota luen yhä uudestaan kaiken luku-urakoinnin keskellä.
Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki
Tuo kaupunki on paikka, jossa unen näkeminen on kielletty. Kirja on runollinen ja vertauskuvallinen ihmisyyden puolustus. Esikoisromaani Teemestarin kirja lumosi minut, mutta Kudottujen kujien kaupunki on vielä jotain suurempaa, näin mahtipontisesti voin kirjoittaa tästä upeakielisestä romaanista. Se päättyy näin: Sillä meidän hetkemme ovat pieniä ja päivämme hauraita, ja kättemme jäljet maailmassa kuuluvat meille ja silti rajojemme tuolle puolen.
Tapio Koivukari: Unissasaarnaaja
Sodan jälkeen Varsinais-Suomessa alkoi levitä huhu nuoresta tytöstä, joka alkoi saarnata unissaan maailmanloppua. Koivukari kirjoittaa kiinnostavasta ilmiöstä ja on taas kerran pieneläjien myötätuntoinen kuvaaja.
Miina Supinen: Mantelimaa
Jossain Helsingin liepeillä on Mantelimaa, kammottava ostosrysä, jossa on ikuinen joulu. Supinen on tunnettu absurdista huumoristaan, mutta hän kirjoittaa myös kuluttamisesta ja on huolissaan ympäristöstä. Romaani käy terapiakirjasta meille, joille vuoden suurin juhla on pakollinen riesa. Kirjaan pitäisi laittaa varoitus, ettei sitä suositella jouluihmisille. Ai niin, lammas heräsi jouluaamuna ja meni syömään, mutta sen ruokakipossa olikin Jeesus!
Vuokko Sajaniemi: Pedot
Itärajan pinnassa on Ritajärven kylä, jossa alkaa levitä huhu sudesta. Kylän elämä menee aivan sekaisin pelkästä huhusta. Kunnassa syntyy rintamalinjat puolesta ja vastaan, perheissä riidellään. Ulkopuolinen uhka ei yhdistä, vaan hajottaa. Se nostaa pintaan alitajunnassa muhivia uhkia. Ritajärven tuppukylä, ortodoksisuus ja kaikki tämä kuvattuna kauniilla kielellä – Sajaniemen esikoisromaani on yksi vuoden lukuelämyksistäni. Jään odottamaan seuraavaa.
Kaari Utrio: Paperiprinssi
Romaani sijoittuu 1830-kuvun Suurkosken paperiruukille ja Helsinkiin. Utrion romaanit ovat aina erinomaisia aikakauden kuvauksia, ne ovat viihdyttäviä, hauskoja ja sivistäviä. Tiesittekö muuten, että tuolloin lumpun ostaminen oli veristä kilpailua? Luutnantin valtakirjakin oli alun perin likainen räsy.
Helena Ruuska: Elämän kirjailija Eeva Joenpelto
Erittäin mielenkiintoinen elämäkerta kirjailijasta, joka saattoi vielä multakokkareenakin yllättää. Näin Helena Ruuska kirjoittaa teoksessaan, joka on myös kulttuurihistoriaa. Porvarillinen kirjailija oli 60- ja 70-luvuilla vieras, mutta Lohja-sarja nosti Joenpellon kansakunnan kaapin päälle.
Antero Holmila ja Simo Mikkonen: Suomi sodan jälkeen. Pelon, katkeruuden ja toivon vuodet 1944-49
Nämäkin nuoren polven historiantutkijat murtavat sotaan liittyviä myyttejä.
Sepon suosituksia joulunajan lukulistalle:
Kauneimmaksi lukuelämyksekseni nostan tämän vuoden kirjoista Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupungin. Se on fantasiamainen kauhukuva tulevaisuudesta tai ihmiskunnan kaukaisesta menneisyydestä. Tarina ja sen kerrontatapa antavat viitteitä molemmille tulkinnoille. Siksi lukijan mielessä tämä kirja herättää paljon ajatuksia ja huikaisevan pitkän aikajanan ihmiskunnan historiaan.
Huoli ihmiskunnan tulevaisuudesta on myös Elina Hirvosen romaanissa Kun aika loppuu. Nostan sen vuoden tärkeimmäksi kirjaksi. Vaikka Hirvonen kirjoitti tarinan lähitulevaisuudessa tapahtuvaksi, voi sen nähdä kauhukuvana myös siitä, että olemme jo nyt noiden asioiden äärellä. Huoli ilmaston pilaantumisesta ajaa nuoren suomalaisen miehen liittymään ekoterroristien joukkoon.
Laura Lindstedtin Oneiron on sellainen kokeilu kotimaisessa kirjallisuudessa, jollaista ei ole vuosiin nähty. On hienoa miten Lindstedt onnistuu luomaan lumon seitsemän naisen tarinoihin. Myös ajatus kuoleman jälkeisistä sekunneista on huikea.
Joulun ajaksi kaunista luettavaa on Vuokko Sajaniemen Pedot-romaani. Siinä Sajaniemi kuvaa pientä itäistä kylää, jossa syntyy pelko Venäjältä tulleista susista. Ortodoksiseen yhteisöön sijoitettu tarina kertoo, miten ulkopuolinen uhka saa kyläläiset riitelemään, miten perheissä riidat tulevat pintaan ja miten uhka voi hajottaa yhteisön.
Myös Miina Supisen Mantelimaa on suositeltavaa joululukemista. Romaani ryöpyttää jouluun liittyvää ylikaupallisuutta humoristisella tavalla.
Kevään kirjoista kannattaa muistaa Petri Tammisen Meriromaani. Se kertoo epäonnisesta kapteenista, jonka alta uppoaa puulaiva toisensa jälkeen.
Annamari Marttisen romaani Vapaa on hyvin ajankohtainen. Tarina kertoo Irakista väkivaltaa paenneesta miehestä, joka päätyy Suomeen hakemaan turvapaikkaa.
Karo Hämäläisen romaani Yksin on hieno kuvaus urheilusuuruudesta Paavo Nurmesta. Se onnistuu tuomaan persoonallisen ja ihmismäisen tuntuman julkisuudenhahmosta.
Saman tekee myös Heidi Köngäs romaanissaan Hertta. Siinä Köngäs kirjoittaa kuinka politiikan myllerrykset kahlitsivat ja murskasivat Hertta Kuusisen ja Yrjö Leinon välisen rakkauden.
Vielä lukusuosituksiin nostan Runeberg-kirjapalkintoon ehdolle nousseen Tapio Koivukarin Unissasaarnaajan. Nuori tyttö alkaa saarnata unissaan ja saa ihmiset uskomaan, että hänellä on yhteys jumalalliseen totuuteen.
Muista myös nämä kirjat,:
Sofi Oksanen Norma
Juha-Pekka Koskinen Kuinka sydän pysäytetään
Selja Ahava Taivaalta tippuvat asiat
Juhani Känkänen Luppa ja Tattis
Eppu Nuotio Mutta minä rakastan sinua
Myös nämä ovat olleet tämän vuoden lukuherkkujani, kertoo Nadja
:
Juhani Känkänen: Luppa ja Tattis
Heidi Köngäs: Hertta
Karo Hämäläinen: Yksin
J-P Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään
Lauri Mäkinen: Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset
Kommenttikenttään voit laittaa oman kirjasuosituksesi.
Hyvää joulunaikaa!
