Hyppää pääsisältöön

Mitä lukisit jouluna - Seppo Puttonen ja Nadja Nowak suosittelevat

Seppo Puttonen ja Nadja Nowak
Seppo Puttonen ja Nadja Nowak Seppo Puttonen ja Nadja Nowak Kuva: Yle / Jyrki Valkama nowak

Kirjallisuustoimittajat Nadja Nowak ja Seppo Puttonen ovat keränneet omat suosituksensa joulunajan lukuhetkiin. Katso löydätkö niistä itsellesi sopivaa luettavaa.

Nadjan suosituksia:

Petri Tamminen: Meriromaani
Liikutun joka kerta, kun luen kovaonnisen merikapteenin vanhuudesta. Kovaonnisen siksi, että hän ehti elämänsä aikana upottaa viisi laivaa. Kaunis, viisas, surullinen ja hauska, sellainen on Meriromaani, jota luen yhä uudestaan kaiken luku-urakoinnin keskellä.

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki
Tuo kaupunki on paikka, jossa unen näkeminen on kielletty. Kirja on runollinen ja vertauskuvallinen ihmisyyden puolustus. Esikoisromaani Teemestarin kirja lumosi minut, mutta Kudottujen kujien kaupunki on vielä jotain suurempaa, näin mahtipontisesti voin kirjoittaa tästä upeakielisestä romaanista. Se päättyy näin: Sillä meidän hetkemme ovat pieniä ja päivämme hauraita, ja kättemme jäljet maailmassa kuuluvat meille ja silti rajojemme tuolle puolen.

Tapio Koivukari: Unissasaarnaaja
Sodan jälkeen Varsinais-Suomessa alkoi levitä huhu nuoresta tytöstä, joka alkoi saarnata unissaan maailmanloppua. Koivukari kirjoittaa kiinnostavasta ilmiöstä ja on taas kerran pieneläjien myötätuntoinen kuvaaja.

Miina Supinen: Mantelimaa
Jossain Helsingin liepeillä on Mantelimaa, kammottava ostosrysä, jossa on ikuinen joulu. Supinen on tunnettu absurdista huumoristaan, mutta hän kirjoittaa myös kuluttamisesta ja on huolissaan ympäristöstä. Romaani käy terapiakirjasta meille, joille vuoden suurin juhla on pakollinen riesa. Kirjaan pitäisi laittaa varoitus, ettei sitä suositella jouluihmisille. Ai niin, lammas heräsi jouluaamuna ja meni syömään, mutta sen ruokakipossa olikin Jeesus!

Vuokko Sajaniemi: Pedot
Itärajan pinnassa on Ritajärven kylä, jossa alkaa levitä huhu sudesta. Kylän elämä menee aivan sekaisin pelkästä huhusta. Kunnassa syntyy rintamalinjat puolesta ja vastaan, perheissä riidellään. Ulkopuolinen uhka ei yhdistä, vaan hajottaa. Se nostaa pintaan alitajunnassa muhivia uhkia. Ritajärven tuppukylä, ortodoksisuus ja kaikki tämä kuvattuna kauniilla kielellä – Sajaniemen esikoisromaani on yksi vuoden lukuelämyksistäni. Jään odottamaan seuraavaa.

Kaari Utrio: Paperiprinssi
Romaani sijoittuu 1830-kuvun Suurkosken paperiruukille ja Helsinkiin. Utrion romaanit ovat aina erinomaisia aikakauden kuvauksia, ne ovat viihdyttäviä, hauskoja ja sivistäviä. Tiesittekö muuten, että tuolloin lumpun ostaminen oli veristä kilpailua? Luutnantin valtakirjakin oli alun perin likainen räsy.

Helena Ruuska: Elämän kirjailija Eeva Joenpelto
Erittäin mielenkiintoinen elämäkerta kirjailijasta, joka saattoi vielä multakokkareenakin yllättää. Näin Helena Ruuska kirjoittaa teoksessaan, joka on myös kulttuurihistoriaa. Porvarillinen kirjailija oli 60- ja 70-luvuilla vieras, mutta Lohja-sarja nosti Joenpellon kansakunnan kaapin päälle.

Antero Holmila ja Simo Mikkonen: Suomi sodan jälkeen. Pelon, katkeruuden ja toivon vuodet 1944-49
Nämäkin nuoren polven historiantutkijat murtavat sotaan liittyviä myyttejä.

Sepon suosituksia joulunajan lukulistalle:

Kauneimmaksi lukuelämyksekseni nostan tämän vuoden kirjoista Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupungin. Se on fantasiamainen kauhukuva tulevaisuudesta tai ihmiskunnan kaukaisesta menneisyydestä. Tarina ja sen kerrontatapa antavat viitteitä molemmille tulkinnoille. Siksi lukijan mielessä tämä kirja herättää paljon ajatuksia ja huikaisevan pitkän aikajanan ihmiskunnan historiaan.

Huoli ihmiskunnan tulevaisuudesta on myös Elina Hirvosen romaanissa Kun aika loppuu. Nostan sen vuoden tärkeimmäksi kirjaksi. Vaikka Hirvonen kirjoitti tarinan lähitulevaisuudessa tapahtuvaksi, voi sen nähdä kauhukuvana myös siitä, että olemme jo nyt noiden asioiden äärellä. Huoli ilmaston pilaantumisesta ajaa nuoren suomalaisen miehen liittymään ekoterroristien joukkoon.

Laura Lindstedtin Oneiron on sellainen kokeilu kotimaisessa kirjallisuudessa, jollaista ei ole vuosiin nähty. On hienoa miten Lindstedt onnistuu luomaan lumon seitsemän naisen tarinoihin. Myös ajatus kuoleman jälkeisistä sekunneista on huikea.

Joulun ajaksi kaunista luettavaa on Vuokko Sajaniemen Pedot-romaani. Siinä Sajaniemi kuvaa pientä itäistä kylää, jossa syntyy pelko Venäjältä tulleista susista. Ortodoksiseen yhteisöön sijoitettu tarina kertoo, miten ulkopuolinen uhka saa kyläläiset riitelemään, miten perheissä riidat tulevat pintaan ja miten uhka voi hajottaa yhteisön.

Myös Miina Supisen Mantelimaa on suositeltavaa joululukemista. Romaani ryöpyttää jouluun liittyvää ylikaupallisuutta humoristisella tavalla.

Kevään kirjoista kannattaa muistaa Petri Tammisen Meriromaani. Se kertoo epäonnisesta kapteenista, jonka alta uppoaa puulaiva toisensa jälkeen.

Annamari Marttisen romaani Vapaa on hyvin ajankohtainen. Tarina kertoo Irakista väkivaltaa paenneesta miehestä, joka päätyy Suomeen hakemaan turvapaikkaa.

Karo Hämäläisen romaani Yksin on hieno kuvaus urheilusuuruudesta Paavo Nurmesta. Se onnistuu tuomaan persoonallisen ja ihmismäisen tuntuman julkisuudenhahmosta.

Saman tekee myös Heidi Köngäs romaanissaan Hertta. Siinä Köngäs kirjoittaa kuinka politiikan myllerrykset kahlitsivat ja murskasivat Hertta Kuusisen ja Yrjö Leinon välisen rakkauden.

Vielä lukusuosituksiin nostan Runeberg-kirjapalkintoon ehdolle nousseen Tapio Koivukarin Unissasaarnaajan. Nuori tyttö alkaa saarnata unissaan ja saa ihmiset uskomaan, että hänellä on yhteys jumalalliseen totuuteen.

Muista myös nämä kirjat,:

Sofi Oksanen Norma


Juha-Pekka Koskinen Kuinka sydän pysäytetään

Asko Sahlberg Irinan kuolemat

Selja Ahava Taivaalta tippuvat asiat

Juhani Känkänen Luppa ja Tattis

Eppu Nuotio Mutta minä rakastan sinua

Myös nämä ovat olleet tämän vuoden lukuherkkujani, kertoo Nadja

:

Juhani Känkänen: Luppa ja Tattis

Heidi Köngäs: Hertta

Karo Hämäläinen: Yksin

J-P Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään

Lauri Mäkinen: Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset

Katja Kettu: Yöperhonen

Aki Ollikainen: Musta satu

Kommenttikenttään voit laittaa oman kirjasuosituksesi.
Hyvää joulunaikaa!

Kommentit
  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.