Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Atte Blom pääkuva

Harri Saksala: Atte Blomin sormenjälki näkyy

Harri Saksala
Harri Saksala Kuva: Yle/Tapio Turpeinen harri saksala

Ei voi sanoa, olisiko jotain pitänyt tehdä vuosien mittaan toisin. Kuljetut polut ovat niin tutkimattomia ja ovat usein johtaneet outoihin ja yllättäviin lopputuloksiin. Syntyi kuitenkin muutama levy-yhtiö ja paljon hyvää musiikkia.

Harri Saksalan ja Atte Blomin tiet kohtasivat jo viitisenkymmentä vuotta sitten. Tässä artikkelissa kerrotaan Saksalan sanoin, kuinka vahvasti Aten näkemykset ja toiminta ovat vaikuttaneet suomalaiseen musiikkielämään.

Atte on joviaali ihminen, joka tulee todella hyvin toimeen muusikoitten kanssa ja oli ihan luontevaa tavata hänet niissä kuvioissa ja niissä ympyröissä 60-luvulla. Hän oli jo silloin kulttuuritietoinen ja hänellä oli laajempi kokonaisnäkemys musiikista, kirjallisuudesta, elokuvista ja kaikesta. Niinpä tällainen nuorempi muusikonplanttu kiinnostui vielä enemmän. Se tarttui.

Atella oli toisenlainen ote ja toimittajatausta auttoi tuomaan niihin pop- ja rockpiireihin uudenlaisia näkökulmia. Niin syntyivät Love Records, Johanna, Pyramid ja Megamania.

Aten kanssa on ollut aina hauskaa. Hänellä on niin laaja sivistys ja kulttuurinen pohja, joten hänen kanssaan voi heittää huulta, mutta myös puhua vakavia. Tähän liittyy myös politiikka.
Atte kuuluu siihen 60-lukulaiseen kulttuuriradikalismikuvioon hyvin vahvasti ja se on sitten seurannut häntä koko sen ajan, kun hän on toiminut aktiivisesti tuottajana. Se näkyy ennakkoluulottomuutena. Ilman Attea 70-luvun laululiikkeen levyjä ei ehkä olisi syntynyt.

Love Recordsin ensimmäinen levy oli Kaj Chydeniuksen levy. Siinä Atella oli todella merkittävä rooli.

Se oli hyvin mielenkiintoinen kausi suomalaista äänilevyhistoriaa ja siinä Atte Blomin sormenjälki on hyvin vahvana.

Jos ajatellaan nykyistä musiikkijulkaisupolitiikkaa, attemainen jälki näkyy sielläkin nykyään. 60-luvun lopulla lähtenyt suuntaus ei ole kadonnut, vaan se jatkuu jollakin tavalla edelleenkin. Alakulttuurit ovat vahvoja, vaikka jakelu ja musiikin tallentaminen on muuttunut. Sellainen perusvire, sellainen attemainen juttu, jatkuu tänä päivänäkin.

60-luvun alku äänilevyteollisuudessa oli hyvin jähmeää aikaa ja siellä oli tietynlaiset portinvartijat. Kakku oli aika paljon pienempi jaettavaksi vielä silloin.

Niiden portinvartijoitten ohi eivät päässeet kuin tietynlaiset iskelmälaulajat. Totta kai siellä oli hyviäkin tekijöitä, se on selvää. Vanhemmassa polvessa oli merkittäviä tekijöitä, sen kaikki tiedämme.

Atella oli näkemys, että äänilevytuotanto on kulttuuriin ja taiteeseen liittyvä asia.

60-luvun lopun murros oli sellainen, joka avasi pelikentän ihan toisella tavalla ja uudenlaiseksi. Atte oli ihan keskeisellä tavalla murrosajan ihminen, mitä äänilevyalaan tulee. Ehkä ensimmäinen, joka lähti toiseen suuntaan kuin sen ajan silloiset äänilevyalan vaikuttajat. Siinä on Aten suuri ja kaikkein keskeisin merkitys. Atella oli näkemys, että äänilevytuotanto on kulttuuriin ja taiteeseen liittyvä asia. Sen tyyppinen trendi oli tietenkin alkanut jo Yhdysvalloissa, jossa suhtauduttiin vähemmistömusiikkeihin, kuten mustaan kulttuuriin ja rockiin, ihan eri tavalla. Siitä alettiin kiinnostua jopa yliopistoissa. Tässä Atte oli uuden kulttuurin edustaja.

Vanha kaarti ei ymmärtänyt sitä lainkaan. Sukupolvenvaihdos tapahtui silloin siinä. Ne, jotka olivat siellä ”vanhemmalla puolella” feidautuivat pikku hiljaa pois. Se oli hidas prosessi ja kesti muutamia vuosia.
Mukaan tuli myös kirjallisten äänilevyjen ja lastenlevyjen tuottaminen ihan uudella tavalla, uudesta näkökulmasta. Mukana olivat koko ajan myös jazz, rock ja sen tyyppiset kuviot. Aten merkitys oli keskeinen niillä alueilla.

Atte Blom ja Love Recordsin levyjä
Atte Blom ja Love Recordsin levyjä Kuva: Yle/Tero Kyllönen valokeilassa atte blom,Atte Blom

Love Recordsin ja Johannan tuotantoa on paketoitu uusiin kansiin, uusiin kuoriin, ja ne myyvät edelleen.

Vanha tuotanto elää edelleen hyvin vahvasti. Aika on nostanut tiettyjä asioita vielä enemmän esille. Jopa tietyt levyt, jotka eivät herättäneet mitään kummempia intohimoja, voivat soida nuoremman polven kuulijakunnan korvissa ihan eri tavalla ja sieltä on löytynyt ihan uudenlaisia aarteita. Totta kai se on tallennettua musiikkia ja sillä on ihan oma itseisarvonsa ihan kansallisen kulttuurin kautta.

  • Anssi Kelan lyriikka vakuutti ja liikutti

    Anssi Kela löysi vanhan menestysreseptin

    Tällä kertaa kokonaan kotimaisessa Levylautakunnassa oli mukana monen hittiartistin uutta tuotantoa. Uusia lauluja olivat kuuntelemassa Diandra, Samuli Laiho ja Pekka Laine. Äänestyksen tulos ja kommentit 1. Anssi Kela: Ilves 26 pistettä (Anssi Kela) Diandra: Ei tätä voinut ruveta analysoimaan, jäi vaan kuuntelemaan. Tarina vei heti mukanaan.

  • Kylie Minoguen kantrivalssi ja Maj Karman rokkileka

    Kylie Minoguen kantrivalssi Levylautakunnan voittaja

    Levylautakunnan arvioille alttiiksi valikoitui viikon uutuuksista mm. Australian lahja pop-maailmalle, tuore laulaja-lauluntekijä ja kotimainen rokkijyrä. Arvionsa antavat Ylen Juha-Pekka Sillanpää, Susanna Vainiola ja Jyrki Koskenseppä. Äänestyksen tulos ja kommentit 1.

  • Kolme sointua riittää tangokuninkaillekin

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela ovat yhdistäneet voimansa duoksi, joka alkaa keikkailla yhdessä ja levyjäkin on tekeillä. Levylautakunnassa Marko ja Jukka saavat arvioitavakseen viikon uutudet. Tämän duon täydentää trioksi toimittaja Maija Salminen. Pisteet ja kommentteja 1.