Hyppää pääsisältöön

Hyväntahtoiset suomalaiset rodullistavat vahingossa – ja siksi rasismista pitää puhua

Jos ei pääse edes työhaastatteluun, on aika vaikeaa olla osa yhteiskuntaa, muistuttaa Koko Hubara. Toimittaja-bloggari on tiistaina YleX:n Foorumilla vieraana.

Koko Hubara.

Rodullistaminen. Miten karsea ja kylmä ilmaisu, ajatteli Koko Hubara, kun hän kuuli sanan ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten. Hän päätti, ettei ikinä käytä termiä.

Sitten Hubara tajusi, että rodullistaminen kuvaa osuvasti erästä kamalaa tunnetta, joka on tullut hänelle tutuksi lapsuudesta lähtien.

- Minulla ei pitkään ollut sanaa sille tunteelle. Mutta olen huomannut ihan pienestä asti, että minusta oletetaan tiettyjä asioita.

Kuten vaikka sitä, että Hubaralla olisi vain yksinhuoltajaäiti, ei isää. Tai ettei hän osaa suomea, ei ainakaan kunnolla. Tai että hänen ”kulttuurinsa” sanelee seksuaalikäyttäytymiselle erilaiset säännöt kuin suomalaiselle valtaväestölle.

- On tosi kipeä juttu, kun tilanteessa kuin tilanteessa huomaa, että ihmiset tekevät sinusta johtopäätöksiä.

Koko Hubara on Vantaalla kasvanut helsinkiläinen ihminen, joka on johtopäätösten ja oletusten kohteena sen takia, että hänen äitinsä on suomalainen ja isä jemeninjuutalainen ja israelilainen. Lisäksi hän on toimittaja, valtiotieteiden kandidaatti ja A-klinikkasäätiön projektikoordinaattori.

Hubara tunnetaan kuitenkin parhaiten siitä, että vuoden alusta lähtien hän on kirjoittanut Ruskeat tytöt -blogia. Blogissaan Hubara käsittelee Suomea ja suomalaisuutta rodullistettujen ihmisten näkökulmasta. Rodullistaminen tarkoittaa, että ihmisiin liitetään esimerkiksi ihonvärin tai etnisen taustan takia oletuksia, stereotypioita ja ennakkoluuloja.

Siis juuri niitä asioita, joihin jatkuvasti törmää Hubarakin, Suomessa syntynyt ja Suomessa koko elämänsä asunut nainen.

- Koen itseni suomalaiseksi. Mutta usein minun ei anneta olla sitä. Suomalaisuuttani epäillään jatkuvasti.

"Koen itseni suomalaiseksi. Mutta usein minun ei anneta olla sitä. Suomalaisuuttani epäillään jatkuvasti."― Koko Hubara

Blogin nimi Ruskeat tytöt on eräänlainen tiivistelmä tästä aihepiiristä. Sana ruskea on Hubaralle tavallaan synonyymi rodullistetulle mutta tuntui enemmän omalta kuin rodullistettu. Tytöt taas on nostettu blogin nimeen siksi, että sukupuolellakin on merkitystä 2010-luvun Suomessa.

- Puhutaan intersektionaalisesta feminismistä, kun yhdessä ihmisessä yhdistyy parikin yhteiskunnallista asemaa. Kun on sekä nainen että ei-valkoinen, ollaan sellaisessa risteyksessä, jossa voi tulla syrjityksi tai kohdelluksi väärin kahdestakin eri syystä. Nämä sanat kuvaavat sitä risteystä, missä minä olen elänyt.

Sanasta rasismi tulee monelle mieleen apartheid, orjuus, Ku Klux Klan, polttopulloiskut, natsit ja väkivalta erivärisiä kohtaan. Sitä rasismi onkin äärimmäisimmillään. Hubara kuitenkin muistuttaa, että aivan arkisissa rakenteissakin elää ja voi hyvin rasismia.

Hän kertoo keskusteluista, joita on käynyt muiden rodullistettujen ihmisten kanssa:

- Monelle on tullut monta kertaa elämässä sellainen fiilis, että miksi edes yritän. Kun menee yliopistolle, siellä luullaan siivoojaksi tai vaihto-oppilaaksi ja ajatellaan, että tietenkin teet gradun jostakin maahanmuuttoaiheesta.

Rodullistetuille ihmisille on yhteiskunnassa tarjolla aika kapeat roolit. Voi olla traaginen uhri tai vuoden maahanmuutajanaisen tapainen sankarihahmo. Työpaikaksi ehdotetaan automaattisesti matalapalkka-aloja; koulussa hyvin pärjänneelle Hubarallekin opinto-ohjaaja ehdotti lähihoitajan opintoja.

Se tuntuu pahalta. Ja kun samat oletukset ja stereotypiat heitetään yhden ihmisen harteille vuodesta toiseen, kokemuksista tulee kuormittavia ja lannistavia:

- Jos et pääse työhaastatteluun nimesi takia, on vähän vaikeaa olla osa tätä yhteiskuntaa. Kun sen kokee tarpeeksi monta kertaa, tulee olo, että jaksaako edes yrittää.

Suomessa rasistisia rakenteita saattavat vahingossa ylläpitää ihmiset, jotka eivät tosiaankaan halua olla rasisteja: ihmiset, jotka utelevat, miten sinun kulttuurissasi juhlitaan uuttavuotta. Toimittajat, jotka kirjoittavat ei-valkoisista ihmisistä aina samojen rodullistettujen stereotypioiden kautta. Virkailijat, jotka alkavat puhua englantia asiakkaan ihonvärin takia.

- Eivät ihmiset todellakaan tarkoita mitään pahaa. Mutta me kaikki asumme ja elämme rakenteissa, ja siksi tästä on pakko puhua.

Hubara sanoo, ettei kyse ole niinkään siitä, etteikö hän saisi olla oma itsensä. Kyse on siitä, että joskus muille ihmisille ei tule mieleenkään, että hänellä olisi jokin ”oma itse”.

- Jos itse käännän tilanteen toisin päin ja alan udella, että no mistä sä olet kotoisin, asuuko sun isä Suomessa, mitä kieltä sä puhut isäsi kanssa, toiselle tulee hämmentynyt reaktio, että whaat, miks sä kysyt minulta noin.

Mutta onko kysymysten esittäminen niin väärin? Ihmisethän kyselevät toisiltaan kaikenlaista, välillä fiksumpia ja välillä tyhmempiä juttuja. Huono asia sekin olisi, jos ihmiset huolestuisivat liikaa toistensa mahdollisista reaktioista eivätkä uskaltaisi kysyä mitään. Joskus Koko Hubaralle onkin tuhahdettu, että mitä sinä nyt oikein hermoilet, sen kun vaan kerrot ihmisille, että mistä olet kotoisin ja sillä sipuli.

- Mutta juuri tämä on rodullistamista: ajatellaan, että kun ei ole valkoinen, on sitten olemassa koko ajan jotenkin suhteessa valkoisiin. Että olisimme täällä vain kertomassa rasismista ja kokemuksistamme valkoisille ihmisille. Mutta minulla on ihan omakin elämä! Luen kirjoja, menen baariin, hoidan lasta, käyn Alepassa ja ostan pikkuhousuja Lindexiltä. Haluan elää tätä elämää ilman että joudun koko ajan selittämään sitä muille.

Hubara ei halua vähätellä kenenkään tai minkään ihmisryhmän kokemia vastoinkäymisiä. Siinä mielessä maailma on tasa-arvoinen paikka, että kenellä tahansa voi taustasta tai ihonväristä riippumatta olla vaikeaa.

- En yhtään tarkoita, etteikö valkoisella ihmisellä voisi olla tosi rankkaa tai etteikö valkoinen voisi olla syrjitty.

Hubaran mielestä Suomessa ei kuitenkaan ehkä vielä juurikaan tiedosteta, millaisia etuoikeuksia valkoisuuteen liittyy – tai ainakaan tästä ei keskustella. Siksi hän on perustanut bloginsa. Ruskeat tytöt on ainoita suomalaisia blogeja, jossa rodullistettujen ihmisten asemaa pidetään esillä. Ja ennen muuta rodullistettujen naisten: Hubara muistuttaa, että myös sukupuoleen liittyy etuoikeuksia, ja naisena on vähemmän etuoikeutettu kuin miehenä.

On oikeastaan vähän yllättävää, että blogin muodossa vain Ruskeat tytöt pitää tätä teemaa esillä Suomessa vuonna 2015. Hubara sanoo, että välillä hän kokee jonkinlaista yksinäisyyttäkin siinä, ettei  Suomi-internetissä muita aihepiirin nostajia oikein ole.

- Minä kyllä toivoisin, että en jäisi ainoaksi, vana mahdollisimman pian tulisi vaikka vloggaajia tai snäppääjiä, jotka käsittelevät näitä teemoja. Mahdollisuudethan ovat nykyään rajattomat.

Koko Hubara saapuu tiistaina 22.12. YleX:n Foorumille Kysy Mitä Vaan -vieraaksi. Voit kysyä häneltä mitä vaan kello 12–12.30.

Lue myös:

Millaista on suomalainen rasismi? Kysy Mitä Vaan bloggaaja Koko Hubaralta!  

  • Versaille-yhtye: “bändimusiikki on nousemassa ja me ajetaan sitä junaa”

    Versaille julkaisi tänään uuden kappaleensa Eka.

    Turkulainen Versaille tuli tammikuussa YleX:lle tutuksi, kun uuden musiikin ohjelmien Anne Lainto ja Ida Karimaa valitsivat sen viikon Nosteessa bändiksi. Tänään uuden Eka-sinkun julkaissut Elektropoppia soittava yhtye uskoo bändimusiikin toisen aallon olevan tuloillaan, vaikka viime vuosina esimerkiksi DJ:t, räppärit ja yksittäiset solistit ovatkin yleistyneet soittolistoilla ja keikkalavoilla