Anu-Maija Kärjä
Yle
Viime keväästä asti Oulun kaupunginteatterilla on piisannut vilskettä myös päiväsaikaan – senioreille suunnatut esitykset ovat saavuttaneet suuren suosion arkitorstaisin. Seniorisoppa tarjoaa ikäihmisille kulttuuria, lounaan ja seuraa samassa paketissa. Mukaan pääsevät kaikki, joilla on riittävästi ikää.
– Alaikäisiä ei oteta porukkaan eli pitäisi olla jo eläkeläinen, naurahtaa idean äiti, näyttelijä, Merja Larivaara.
Kerran viikossa teatterin ylälämpiössä on pienimuotoinen esitys – erityisesti seniori-ikäistä yleisöä ajatellen. Aluksi liikkeelle lähdettiin kokeilumielellä ja tunnustellen. Kysyntää on kuitenkin riittänyt.
Alaikäisiä ei oteta porukkaan eli pitäisi olla jo eläkeläinen.
– Me otamme sinne niin pienen määrän väkeä kerrallaan, että siinä säilyy henkilökohtainen kontakti. Niin katsojat kuin yleisö esittäytyvät jokainen etunimellä.
Tänä torstaina Seniorisopan konsepti on kuitenkin poikkeuksellinen ja suuren näyttämön katsomo täyttyy viimeistä paikkaa myöten. Luvassa on toivekonsertti.
– Minulla on ollut pitkäaikainen haave, että saataisiin yhden kerran suuri näyttämö täyteen seniori-ikäisiä, sanoo Larivaara ja kertoo, että toivekappaleita on kerätty keväästä asti. Lavalle nousee kuusi solistia ja orkesteri.
– Iso haaste on, miten saadaan 530:lle soppa tyylikkäästi jaettua tämän konsertin päätteeksi, Larivaara hymyilee.
Ensimmäistä kertaa Seniorisoppa-esitykseen saapuneet Martta Aalto ja Toini Svensk odottavat innolla esitystä. Kulttuuririennot ovat viime vuosina jääneet yli 80-vuotiailla leideillä vähälle.
– On mennyt niin huonoksi tuo liikkuminen. Kyllähän teatterillekin pääsee pyörätuolilla ja rollaattorilla, mutta vähemmän tulee ainakin minun käytyä, Martta Aalto pohtii.
– Me puolisoni kanssa asuttiin melkein mökillä Ylikiimingissä, ja hän oli sen verran huonokuntoinen, että ei jaksanut lähteä minnekään, kertoo puolitoista vuotta sitten leskeksi jäänyt Toini Svensk.
Rupatteluseuraa ja soppaa
Viimeinen kutsu käy katsomoon ja esitys alkaa. Suklaasydän, Kodin kynttilät, Hopeinen kuu sekä muut ikivihreät toivekappaleet saavat yleisön laulamaan ja taputtamaan mukana. Silmäkulmat kostuvat muistoista – naurusta ja liikutuksesta. Myös Martta Aalto ja Toini Svensk nauttivat esityksestä ja kehuvat konsertin tunnelmaa.
– Kun Larivaara esitti sen viimeisen kappaleen, niin minun teki mieli aivan nousta seisomaan, se oli minusta niin kerta kaikkiaan hyvä, kehaisee Svensk lounassopan äärellä.
– Pääsi meikäläinenkin laulamaan, iloitsee puolestaan ikänsä kuorolaulua harrastanut Aalto.
Esityksen jälkeinen tunnelma saa myös Merja Larivaaran pyyhkimään silmäkulmiaan.
Kukaan ei edes voi ruokailla yksin, että aina löytyy rupatteluseuraa.
– Olo on onnellinen. On vähän jännittänyt, että miten tämä otetaan vastaan ja mitä nämä seniorit tykkää.
Larivaara vakuuttaa, että erillisiä määrärahoja ei aina tarvita, kun vain halua riittää.
– Olen lähtenyt siitä, että mitään rahoja ei tarvita, mitään kokouksia ei tarvita, tarvitaan unelmointia ja haaveilua ja pikkusen rivakkaa työasennetta niin kaikki hoituu.
Myös muissa kaupungeissa on kehitetty aivan uudenlaisia senioritapahtumia, joissa yhdistyy kulttuuri ja yhdessäolo. Seniorisopan lisäksi hyvä esimerkki on Kansallisoopperan teetanssit, jotka niin ikään järjestetään päiväsaikaan. Larivaara muistuttaa, että Seniorisoppa on myös oiva lääke yksinäisyyteen.
– Me ollaan järjestetty tilat semmoisiksi, että kukaan ei edes voi ruokailla yksin, että aina löytyy rupatteluseuraa. Se on tuottanut minulle suurta iloa.
Pöydistä kuuluu iloinen puheensorina. Toivekonsertin laulut ovat herättäneet muistoja, joita keittolounaalla jaetaan vieruskaverien kanssa. Seuraava soppa keitetään taas tammikuussa ja toivekonsertillekin voi suosion perusteella povata jatkoa. Lopuksi Larivaara välittää vielä tärkeät terveiset:
– Aina kannattaa lähteä. On aina parempi mennä ja tehdä kuin olla menemättä ja tekemättä.
Lisää ohjelmasta
