Hyppää pääsisältöön

Ylioppilasteatterin miraakkeli Kukin on kumma juttu

Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell.  Kuvassa: Esa-Matti Smolander, Milla Kuikka, Miro Apostolakis
Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell. Kuvassa: Esa-Matti Smolander, Milla Kuikka, Miro Apostolakis Kuva: Kai Bäckström kukin

Ylioppilasteatterin uusi esitys nimeltä Kukin on arvoituksellinen tapaus. Niin se lupaa ollakin: alaotsikkona on miraakkeli, toisin sanoen ihmenäytelmä.

Ennen muinoin miraakkelilla tarkoitettiin pyhimysten ihmeteoista kertovia näytelmiä. Niissä pyhä neitsyt teki ihmeitä ja auttoi lohduttomia naisia. Nyt lavalla ei nähdä pyhimyksiä eivätkä ihmeteotkaan ota onnistuakseen. Teatterikorkeakoulussa ohjaajaksi opiskelevan Anne Nimellin ohjaama Kukin on kuitenkin varsin ihmeellinen esitys. Ylioppilasteatterin verkkosivuilla lukee näin:

Kukin, kutkin, kunkin, kuidenkin, kuittenkin, kutakin, kuitakin, kussakin, kuissakin,
kustakin, kuistakin, kuhunkin, kuihinkin, kullakin, kuillakin, kultakin, kuiltakin, kullekin,
kuillekin, kunakin, kuinakin, kuksikin, kuiksikin, kuttakin, kuittakin, kuinkin.
Minä kukin!
Rikospaikka oli merkitty kukin.

Kyllä, näyttämöllä on kukkia, rikoksia ja omanlaisiaan yksilöitä. Toinen vihje tulee käsiohjelmasta: siinä siteerataan biologia, joka haastaa jatkuvaa kamppailua korostavan evoluutioteorian, ja käyttää ilmausta olemassaolon hoiva.

Kaunis ajatus hoivasta olemassaoloa ohjaavana voimana toteutuu näyttämöllä halaamisena. Näyttelijät, uudet ylioppilasteatterilaiset, halaavat toisiaan, epäsuomalaisen luontevasti ja lämpimästi. Se liikuttaa minua. Varsinkin se, että miehet halaavat toisiaan levollisesti, ilman mitään reippautta tai selkäänhakkaamista.

Kukin kohtaus on oma maailmansa.

Kukin koostuu tilasta, joka on ehkä koulun jumppasali tai luostari tai autiotalo tai kirkko tai poliisilaitos tai muinainen luola. Kohtaukset seuraavat toisiaan liittymättä toisiinsa. Kukkien terälehdet varisevat. Näyttelijät rakentavat majaa, koettavat avata salaperäistä ovea, ratsastavat porolla, kuolevat, ratkovat rikoksia, laulavat hilpeästi. He ovat Suomi-Filmin poliiseja, tonttuja, pipopäitä pakkasessa. Kukin kohtaus on oma maailmansa.

Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell.  Kuvassa Inna Lampinen, Anna Suhonen, Tuukka Leijavuori, Judith Regwan, Miili Matikainen, Tommi Moilanen, Otto Rokka, Miro Apostolakis, Saban Ramadani, Otto Pilli, Joonas Lehikoinen, Ville Hilska, Ve
Kukin on Ylioppilasteatterin uusien jäsenten ensimmäinen produktio. Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell. Kuvassa Inna Lampinen, Anna Suhonen, Tuukka Leijavuori, Judith Regwan, Miili Matikainen, Tommi Moilanen, Otto Rokka, Miro Apostolakis, Saban Ramadani, Otto Pilli, Joonas Lehikoinen, Ville Hilska, Ve Kuva: Joonas Lampi kukin
Kaipaan jotain, mihin voisin tarttua

Iso kokemukseni on se, että mikään ei ratkea. En näe aihetta, en mitään yhdistävää tekijää eri elementtien välillä. Se on ehkä tekijöiden tarkoituskin. Katselen ohi viliseviä ja hiipiviä näkyjä ja kaipaan jotain, mihin voisin tarttua, jotain kommunikaatiota, josta saisin otteen. Moni katsoja nauraa välillä, jotkut tikahtuakseen. Useat ovat laillani hiljaa. En osaa lukea yleisöstä sen tuntemuksia.

Jotkut ovat pitäneet esityksestä valtavasti. Esimerkiksi teatteriohjaaja Lauri Mattila kehuu esitystä julkisessa Facebook-kirjoituksessaan. Muun muassa näin Mattila kirjoittaa:

"Käykää katsomassa tämä taianomainen ja hömelö, hiljainen ja haltioittava,
ylevä ja aleva esitys, jossa kauneus ja pöhkö, rikos, ihme ja seinänläpikävely törmäilevät rintarinnan."

"Maagisella tavalla esitys tekee taikatempun ja taikoo katsojalleen tilaa, aikaa ja rauhaa,
juuri noita kahta jonka kanssa miltei kaikki muu teatteri tuntuu olevan ahtaalla,
pulassa tai ongelmissa; esityksessä esiinpääsevät ja huomatuksi tulevat asiat, jotka normaalisti tulisivat tallatuiksi."

"Hienolla ja mykistävällä tavalla poikkeuksellisen omalinjainen esitys määrittelee
uusiksi teatterin mahdollisuuksia nykyisyydessä."

Hienosti kirjoitettu. Mutta juuri tuo tila, aika ja rauha oli kai liikaa levottomalle päälleni. Kyllästyin.

Näyttämöllä on maljakoissa kukkia. Pitkässä kohtauksessa nuoret kukin vuorollaan istahtavat kukkien luo, tuijottavat niitä hiljaa. He eivät ilmaise mitään erityistä suhdetta kukkiin, kunhan katselevat. Minä katsomossa alan kiemurrella tuolillani. Aina vaan uusia nuoria tulee kukkasia toljottomaan. On hämärää. Mitään ei tapahdu. Mitään ei sanota. Huomaan ajattelevani: jos vielä yksi tyyppi istuu tuohon tuijottamaan, sekoan. Vieressä ystäväni on nukahtamaisillaan.

Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell. Kuvassa Judith Regwan, Veikka Kalavainen, Miro Apostolakis, Esa-Matti Smolander, Tommi Moilanen
Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell. Kuvassa Judith Regwan, Veikka Kalavainen, Miro Apostolakis, Esa-Matti Smolander, Tommi Moilanen Kuva: Kai Bäckström kukin
Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell.
Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell. Kuva: Joonas Lampi kukin
Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell.  Kuvasa Esa-Matti Smolander, Miili Matikainen.
Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell. Kuvasa Esa-Matti Smolander, Miili Matikainen. Kuva: Joonas Lampi kukin
Ihmiset katsovat hiljaa, kun ihmiset katsovat hiljaa kukkia.

Sitten tulee toinen ajatus. Ylioppilasteatteri sijaitsee Mannerheimintiellä, Stockmannia vastapäätä, Helsingin kaupallisen keskustan kainalossa, kiivaasti sykkivän cityn yläpuolella. Ulkopuolella ihmiset kiiruhtavat jouluostoksilla. Samaan aikaan täällä askeettisessa teatterisalissa ihmiset katsovat hiljaa, kun ihmiset katsovat hiljaa kukkia. Onhan se nyt aika mahtavaa. Täydellisen epäkaupallista, epäselvää, epätodellistakin.

Tämän tunteen vallassa poistun puolitoista tuntia kestäneen ihmeellisen näytelmän jälkeen takaisin todellisuuteen, takaisin jouluvalojen tuikkeeseen. Minua ja ystävääni naurattaa se, kuinka vähän esityksestä ymmärsimme. Hassua, että esitys voi olla yhtä aikaa uuvuttava ja virkistävä!

Tulee kolmas ajatus: jos nuoret ylioppilasteatterilaiset eivät tee häpeilemättömiä taiteellisia kokeiluitaan, toteuta omintakeisia ideoitaan, kuka sitten. Ehkä kyse on siitä, että tässä näytelmässä kukin saa olla mitä on, niin katsomossa kuin näyttämölläkin, että kukin saa nähdä oman tarinansa. Kukin on kumma juttu. En tajunnut siitä mitään. Olen iloinen että se on tehty.

Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell.  Otto Pilli, Veikka Kalavainen, Tuukka Leijavuori, Milla Kuikka, Inna Lampinen
Kuvassa Otto Pilli, Veikka Kalavainen, Tuukka Leijavuori, Milla Kuikka ja Inna Lampinen Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell. Otto Pilli, Veikka Kalavainen, Tuukka Leijavuori, Milla Kuikka, Inna Lampinen Kuva: Kai Bäckström kukin

Ylioppilasteatteri: Kukin.
Ohjaus Anne Nimell. Ohjaajan assistentti Jussi Lankoski. Pukusuunnittelu Monica Rusanen. Valosuunnittelu Valtteri Halonen. Äänisuunnittelu Lauri Ranta ja Sampo Korrensalo. Tekstit Taimi Nevaluoma ja työryhmä. Näyttämöllä: Miro Apostolakis, Ville Hilska. Veikka Kalavainen, Milla Kuikka, Inna Lampinen, Joonas Lehikoinen, Tuukka Leijavuori, Miili Matikainen, Tommi Moilanen, Otto Pilli, Saban Ramadani, Judith Regwan, Otto Rokka, Esa-Matti Smolander ja Anna Suhonen. Ensi-ilta Yliopiilasteatterin studiossa 9.12.2015. Esitykset ovat tältä vuodelta päättyneet, mutta ne jatkuvat 8.1. - 31.1.2016.

Päivitys 11.1.2016: Lisätty linkki Kultakuume-ohjelmaan.

Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.