Hyppää pääsisältöön

Ylioppilasteatterin miraakkeli Kukin on kumma juttu

Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell.  Kuvassa: Esa-Matti Smolander, Milla Kuikka, Miro Apostolakis
Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell. Kuvassa: Esa-Matti Smolander, Milla Kuikka, Miro Apostolakis Kuva: Kai Bäckström kukin

Ylioppilasteatterin uusi esitys nimeltä Kukin on arvoituksellinen tapaus. Niin se lupaa ollakin: alaotsikkona on miraakkeli, toisin sanoen ihmenäytelmä.

Ennen muinoin miraakkelilla tarkoitettiin pyhimysten ihmeteoista kertovia näytelmiä. Niissä pyhä neitsyt teki ihmeitä ja auttoi lohduttomia naisia. Nyt lavalla ei nähdä pyhimyksiä eivätkä ihmeteotkaan ota onnistuakseen. Teatterikorkeakoulussa ohjaajaksi opiskelevan Anne Nimellin ohjaama Kukin on kuitenkin varsin ihmeellinen esitys. Ylioppilasteatterin verkkosivuilla lukee näin:

Kukin, kutkin, kunkin, kuidenkin, kuittenkin, kutakin, kuitakin, kussakin, kuissakin,
kustakin, kuistakin, kuhunkin, kuihinkin, kullakin, kuillakin, kultakin, kuiltakin, kullekin,
kuillekin, kunakin, kuinakin, kuksikin, kuiksikin, kuttakin, kuittakin, kuinkin.
Minä kukin!
Rikospaikka oli merkitty kukin.

Kyllä, näyttämöllä on kukkia, rikoksia ja omanlaisiaan yksilöitä. Toinen vihje tulee käsiohjelmasta: siinä siteerataan biologia, joka haastaa jatkuvaa kamppailua korostavan evoluutioteorian, ja käyttää ilmausta olemassaolon hoiva.

Kaunis ajatus hoivasta olemassaoloa ohjaavana voimana toteutuu näyttämöllä halaamisena. Näyttelijät, uudet ylioppilasteatterilaiset, halaavat toisiaan, epäsuomalaisen luontevasti ja lämpimästi. Se liikuttaa minua. Varsinkin se, että miehet halaavat toisiaan levollisesti, ilman mitään reippautta tai selkäänhakkaamista.

Kukin kohtaus on oma maailmansa.

Kukin koostuu tilasta, joka on ehkä koulun jumppasali tai luostari tai autiotalo tai kirkko tai poliisilaitos tai muinainen luola. Kohtaukset seuraavat toisiaan liittymättä toisiinsa. Kukkien terälehdet varisevat. Näyttelijät rakentavat majaa, koettavat avata salaperäistä ovea, ratsastavat porolla, kuolevat, ratkovat rikoksia, laulavat hilpeästi. He ovat Suomi-Filmin poliiseja, tonttuja, pipopäitä pakkasessa. Kukin kohtaus on oma maailmansa.

Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell.  Kuvassa Inna Lampinen, Anna Suhonen, Tuukka Leijavuori, Judith Regwan, Miili Matikainen, Tommi Moilanen, Otto Rokka, Miro Apostolakis, Saban Ramadani, Otto Pilli, Joonas Lehikoinen, Ville Hilska, Ve
Kukin on Ylioppilasteatterin uusien jäsenten ensimmäinen produktio. Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell. Kuvassa Inna Lampinen, Anna Suhonen, Tuukka Leijavuori, Judith Regwan, Miili Matikainen, Tommi Moilanen, Otto Rokka, Miro Apostolakis, Saban Ramadani, Otto Pilli, Joonas Lehikoinen, Ville Hilska, Ve Kuva: Joonas Lampi kukin
Kaipaan jotain, mihin voisin tarttua

Iso kokemukseni on se, että mikään ei ratkea. En näe aihetta, en mitään yhdistävää tekijää eri elementtien välillä. Se on ehkä tekijöiden tarkoituskin. Katselen ohi viliseviä ja hiipiviä näkyjä ja kaipaan jotain, mihin voisin tarttua, jotain kommunikaatiota, josta saisin otteen. Moni katsoja nauraa välillä, jotkut tikahtuakseen. Useat ovat laillani hiljaa. En osaa lukea yleisöstä sen tuntemuksia.

Jotkut ovat pitäneet esityksestä valtavasti. Esimerkiksi teatteriohjaaja Lauri Mattila kehuu esitystä julkisessa Facebook-kirjoituksessaan. Muun muassa näin Mattila kirjoittaa:

"Käykää katsomassa tämä taianomainen ja hömelö, hiljainen ja haltioittava,
ylevä ja aleva esitys, jossa kauneus ja pöhkö, rikos, ihme ja seinänläpikävely törmäilevät rintarinnan."

"Maagisella tavalla esitys tekee taikatempun ja taikoo katsojalleen tilaa, aikaa ja rauhaa,
juuri noita kahta jonka kanssa miltei kaikki muu teatteri tuntuu olevan ahtaalla,
pulassa tai ongelmissa; esityksessä esiinpääsevät ja huomatuksi tulevat asiat, jotka normaalisti tulisivat tallatuiksi."

"Hienolla ja mykistävällä tavalla poikkeuksellisen omalinjainen esitys määrittelee
uusiksi teatterin mahdollisuuksia nykyisyydessä."

Hienosti kirjoitettu. Mutta juuri tuo tila, aika ja rauha oli kai liikaa levottomalle päälleni. Kyllästyin.

Näyttämöllä on maljakoissa kukkia. Pitkässä kohtauksessa nuoret kukin vuorollaan istahtavat kukkien luo, tuijottavat niitä hiljaa. He eivät ilmaise mitään erityistä suhdetta kukkiin, kunhan katselevat. Minä katsomossa alan kiemurrella tuolillani. Aina vaan uusia nuoria tulee kukkasia toljottomaan. On hämärää. Mitään ei tapahdu. Mitään ei sanota. Huomaan ajattelevani: jos vielä yksi tyyppi istuu tuohon tuijottamaan, sekoan. Vieressä ystäväni on nukahtamaisillaan.

Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell. Kuvassa Judith Regwan, Veikka Kalavainen, Miro Apostolakis, Esa-Matti Smolander, Tommi Moilanen
Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell. Kuvassa Judith Regwan, Veikka Kalavainen, Miro Apostolakis, Esa-Matti Smolander, Tommi Moilanen Kuva: Kai Bäckström kukin
Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell.
Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell. Kuva: Joonas Lampi kukin
Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell.  Kuvasa Esa-Matti Smolander, Miili Matikainen.
Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell. Kuvasa Esa-Matti Smolander, Miili Matikainen. Kuva: Joonas Lampi kukin
Ihmiset katsovat hiljaa, kun ihmiset katsovat hiljaa kukkia.

Sitten tulee toinen ajatus. Ylioppilasteatteri sijaitsee Mannerheimintiellä, Stockmannia vastapäätä, Helsingin kaupallisen keskustan kainalossa, kiivaasti sykkivän cityn yläpuolella. Ulkopuolella ihmiset kiiruhtavat jouluostoksilla. Samaan aikaan täällä askeettisessa teatterisalissa ihmiset katsovat hiljaa, kun ihmiset katsovat hiljaa kukkia. Onhan se nyt aika mahtavaa. Täydellisen epäkaupallista, epäselvää, epätodellistakin.

Tämän tunteen vallassa poistun puolitoista tuntia kestäneen ihmeellisen näytelmän jälkeen takaisin todellisuuteen, takaisin jouluvalojen tuikkeeseen. Minua ja ystävääni naurattaa se, kuinka vähän esityksestä ymmärsimme. Hassua, että esitys voi olla yhtä aikaa uuvuttava ja virkistävä!

Tulee kolmas ajatus: jos nuoret ylioppilasteatterilaiset eivät tee häpeilemättömiä taiteellisia kokeiluitaan, toteuta omintakeisia ideoitaan, kuka sitten. Ehkä kyse on siitä, että tässä näytelmässä kukin saa olla mitä on, niin katsomossa kuin näyttämölläkin, että kukin saa nähdä oman tarinansa. Kukin on kumma juttu. En tajunnut siitä mitään. Olen iloinen että se on tehty.

Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell.  Otto Pilli, Veikka Kalavainen, Tuukka Leijavuori, Milla Kuikka, Inna Lampinen
Kuvassa Otto Pilli, Veikka Kalavainen, Tuukka Leijavuori, Milla Kuikka ja Inna Lampinen Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell. Otto Pilli, Veikka Kalavainen, Tuukka Leijavuori, Milla Kuikka, Inna Lampinen Kuva: Kai Bäckström kukin

Ylioppilasteatteri: Kukin.
Ohjaus Anne Nimell. Ohjaajan assistentti Jussi Lankoski. Pukusuunnittelu Monica Rusanen. Valosuunnittelu Valtteri Halonen. Äänisuunnittelu Lauri Ranta ja Sampo Korrensalo. Tekstit Taimi Nevaluoma ja työryhmä. Näyttämöllä: Miro Apostolakis, Ville Hilska. Veikka Kalavainen, Milla Kuikka, Inna Lampinen, Joonas Lehikoinen, Tuukka Leijavuori, Miili Matikainen, Tommi Moilanen, Otto Pilli, Saban Ramadani, Judith Regwan, Otto Rokka, Esa-Matti Smolander ja Anna Suhonen. Ensi-ilta Yliopiilasteatterin studiossa 9.12.2015. Esitykset ovat tältä vuodelta päättyneet, mutta ne jatkuvat 8.1. - 31.1.2016.

Päivitys 11.1.2016: Lisätty linkki Kultakuume-ohjelmaan.

Penkkitaiteilija

Kommentit
  • Mitä kieltä me puhuisimme, jos emme suomea?

    Suomen kielen menestystarinassa on ollut vaaran paikkoja

    Asiantuntijoiden mukaan 90% maailman kielistä saattaa kadota seuraavan sadan vuoden aikana. Onko suomi 600 eloon jäävän kielen juokossa? Keitä olisimme, jos emme puhuisi suomea? Mietittekö koskaan mikä on kielen vaikutus kulttuuriin? Kulttuuri synnyttää kielen, mutta kieli vastavuoroisesti vaikuttaa ajatteluumme. Historia näyttää aina etenevän johdonmukaisesti kun sitä tarkastelee taaksepäin.

  • Avaruusromua: Laboratoriossa tapahtuu!

    Voiko laboratorion laitteilla saada aikaan musiikkia?

    Oli elokuun loppupuoli vuonna 1973. Kaksi innokasta musiikkia harrastavaa diplomi-insinööriä linnoittautui viikonlopuksi elektroniikan laboratorioon. He toivat mukanaan kaksi kelanauhuria, mikrofoneja ja soittimia. He olivat päättäneet kokeilla, mitä elektroniikan laitoksen laboratorion laitteista irtoaa. Voiko laitteilla saada aikaan musiikkia? Musiikkia syntyi, mutta muutakin tapahtui. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suvi Valli ryhtyi runoilijaksi, koska juoksulenkeillä oli tylsää

    Teos Spiraali on Tanssiva karhu -palkintoehdokas

    Juokseminen pakotti Suvi Vallin kirjoittamaan runoteoksen. Säkeet vain tulivat mieleen, kun yksitoikkoinen rytmi ohjasi kokemaan maailmaa liikkeen kautta. Nimenomaan liike, kulkeminen ja matkanteko inspiroivat runoilijaa, joka liputtaa kävelevän elämäntavan puolesta. Jalat kiinnostavat runoilija Suvi Vallia.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Scifi-eepos Läskimooses - tulevaisuuden klassikko?

    Läskimooses on jo noteerattu Art Review -lehdessä

    Sen piti olla alunperin kevyt Mars-höpöhöpöseikkailu, mutta siitä tulikin yli tuhatsivuinen -scifieepos. Matti Hagelbergin jatkosarjakuva Läskimooses kertoo ihmiskunnan ja universumin kehityksestä ja avaruudessa vaikuttavista sivilisaatioista. Läskimooses on saavuttanut sarjakuvapiireissä jo kulttimaineen, ja arvostettu Art Review -lehti seuraa hanketta.

  • Mitä kieltä me puhuisimme, jos emme suomea?

    Suomen kielen menestystarinassa on ollut vaaran paikkoja

    Asiantuntijoiden mukaan 90% maailman kielistä saattaa kadota seuraavan sadan vuoden aikana. Onko suomi 600 eloon jäävän kielen juokossa? Keitä olisimme, jos emme puhuisi suomea? Mietittekö koskaan mikä on kielen vaikutus kulttuuriin? Kulttuuri synnyttää kielen, mutta kieli vastavuoroisesti vaikuttaa ajatteluumme. Historia näyttää aina etenevän johdonmukaisesti kun sitä tarkastelee taaksepäin.

  • Avaruusromua: Laboratoriossa tapahtuu!

    Voiko laboratorion laitteilla saada aikaan musiikkia?

    Oli elokuun loppupuoli vuonna 1973. Kaksi innokasta musiikkia harrastavaa diplomi-insinööriä linnoittautui viikonlopuksi elektroniikan laboratorioon. He toivat mukanaan kaksi kelanauhuria, mikrofoneja ja soittimia. He olivat päättäneet kokeilla, mitä elektroniikan laitoksen laboratorion laitteista irtoaa. Voiko laitteilla saada aikaan musiikkia? Musiikkia syntyi, mutta muutakin tapahtui. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Sodan kauhut ilman sankaritarinoita

    Kokijoina evakkotyttö, tärähtänyt sotilas ja lehmä

    Hanneriina Moisseisen Kannas-sarjakuva kuvaa jatkosodan kaaoottista evakkovaihetta uudenlaisesta näkökulmasta. Kokevia henkilöitä ovat karjakkotyttö, järkensä menettänyt sotilas sekä eräällä tavalla myös lehmä. Moisseinen on tietoisesti hakenut vastakohtaa sankaritarinoille, jotka ovat leimanneet sodan käsittelyä.

  • Suvi Valli ryhtyi runoilijaksi, koska juoksulenkeillä oli tylsää

    Teos Spiraali on Tanssiva karhu -palkintoehdokas

    Juokseminen pakotti Suvi Vallin kirjoittamaan runoteoksen. Säkeet vain tulivat mieleen, kun yksitoikkoinen rytmi ohjasi kokemaan maailmaa liikkeen kautta. Nimenomaan liike, kulkeminen ja matkanteko inspiroivat runoilijaa, joka liputtaa kävelevän elämäntavan puolesta. Jalat kiinnostavat runoilija Suvi Vallia.

  • Avaruusromua: Sitä ei voi tietää eikä ennustaa

    Retron, analogian ja improvisoinnin hengessä

    Musiikkia improvisoidessa se muuttuu kaiken aikaa. Asiat eivät milloinkaan palaa lähtöpisteeseensä, eivätkä ne milloinkaan toistu täysin samanlaisina. Musiikki elää ja muuttuu, ja mikä parasta, useimmiten tavalla, jota ei voi etukäteen tietää eikä ennustaa. Siitä tulee jotakin ainutkertaista. Retron, analogian ja improvisoinnin hengessä musisoivat Node, Vanderson & Lambert sekä Erik Wøllo. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Piispa Teemu Laajasalo: Itsestään ei kannata luulla liikaa, mutta ei liian vähääkään

    Piispaa Teemu Laajasaloa kiinnostavat teologia ja ihmiset.

    Kuusi kuukautta Helsingin hiippakunnan piispan virkaa hoitanut Teemu Laajasalo löysi aikoinaan eettisten kysymysten ja uskonnonopettajan innostamana tien teologian pariin ja kirkon töihin. Nokkelana älyniekkana ja huumorin rakastajana hän aikoinaan päätyi myös koko kansan tuntemaksi vitsiniekaksi televisiosarja YleLeaksiin. Vaativien tehtävien ja viimeaikaisten julkisuuspaineiden keskellä piispa Teemu Laajasalo rentoutuu parhaiten perheen parissa.

  • Tuutii tu töötituu – onko suomalainen ääntäminen noloa?

    Vieraan kielen äänteet oppii kuuntelmalla

    Ennen oli tapana yleisesti hävetä suomalaisten heikkoa vieraiden kielten ääntämystä. Hidas ja kankea lausuminen antoi sivistymättömän ja osaamattoman kuvan puhujasta. Nykyään, kun pohjoismaista osaamista arvostetaan monella alalla ja erottuvuus on tärkeää, skandinaavista alkuperää kannattaa ehkä jopa korostaa. "Joskus uskoin itsekin tuohon, että suomiaksentti on kauhea.

  • Suomentaja Kersti Juva haluaa olla mukana yhteiskunnan muutoksessa

    Kersti Juva suomentaja

    Kersti Juva tunnetaan parhaiten urastaan suomentajana. Hänen työpöytänsä kautta ovat kulkeneet Taru sormusten herrasta -trilogia, Nalle Puh, Ylpeys ja ennakkoluulo sekä lukuisat muut teokset. Hänen suomentamansa kuunnelmasarja Knalli ja sateenvarjo viihdytti radionkuuntelijoita usean vuosikymmenen ajan. Juva on ollut paikalla myös silloin, kun yhteiskunta on kaivannut muutosta. Kun omaa paikkaa ei tahtonut löytyä opiskelijaliikkeestä, ainoa vaihtoehto oli ryhtyä ajamaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. - Maailma on muuttunut, ja minä olen ollut siinä muutoksessa mukana, Juva sanoo.