Hyppää pääsisältöön

Ylioppilasteatterin miraakkeli Kukin on kumma juttu

Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell.  Kuvassa: Esa-Matti Smolander, Milla Kuikka, Miro Apostolakis
Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell. Kuvassa: Esa-Matti Smolander, Milla Kuikka, Miro Apostolakis Kuva: Kai Bäckström kukin

Ylioppilasteatterin uusi esitys nimeltä Kukin on arvoituksellinen tapaus. Niin se lupaa ollakin: alaotsikkona on miraakkeli, toisin sanoen ihmenäytelmä.

Ennen muinoin miraakkelilla tarkoitettiin pyhimysten ihmeteoista kertovia näytelmiä. Niissä pyhä neitsyt teki ihmeitä ja auttoi lohduttomia naisia. Nyt lavalla ei nähdä pyhimyksiä eivätkä ihmeteotkaan ota onnistuakseen. Teatterikorkeakoulussa ohjaajaksi opiskelevan Anne Nimellin ohjaama Kukin on kuitenkin varsin ihmeellinen esitys. Ylioppilasteatterin verkkosivuilla lukee näin:

Kukin, kutkin, kunkin, kuidenkin, kuittenkin, kutakin, kuitakin, kussakin, kuissakin,
kustakin, kuistakin, kuhunkin, kuihinkin, kullakin, kuillakin, kultakin, kuiltakin, kullekin,
kuillekin, kunakin, kuinakin, kuksikin, kuiksikin, kuttakin, kuittakin, kuinkin.
Minä kukin!
Rikospaikka oli merkitty kukin.

Kyllä, näyttämöllä on kukkia, rikoksia ja omanlaisiaan yksilöitä. Toinen vihje tulee käsiohjelmasta: siinä siteerataan biologia, joka haastaa jatkuvaa kamppailua korostavan evoluutioteorian, ja käyttää ilmausta olemassaolon hoiva.

Kaunis ajatus hoivasta olemassaoloa ohjaavana voimana toteutuu näyttämöllä halaamisena. Näyttelijät, uudet ylioppilasteatterilaiset, halaavat toisiaan, epäsuomalaisen luontevasti ja lämpimästi. Se liikuttaa minua. Varsinkin se, että miehet halaavat toisiaan levollisesti, ilman mitään reippautta tai selkäänhakkaamista.

Kukin kohtaus on oma maailmansa.

Kukin koostuu tilasta, joka on ehkä koulun jumppasali tai luostari tai autiotalo tai kirkko tai poliisilaitos tai muinainen luola. Kohtaukset seuraavat toisiaan liittymättä toisiinsa. Kukkien terälehdet varisevat. Näyttelijät rakentavat majaa, koettavat avata salaperäistä ovea, ratsastavat porolla, kuolevat, ratkovat rikoksia, laulavat hilpeästi. He ovat Suomi-Filmin poliiseja, tonttuja, pipopäitä pakkasessa. Kukin kohtaus on oma maailmansa.

Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell.  Kuvassa Inna Lampinen, Anna Suhonen, Tuukka Leijavuori, Judith Regwan, Miili Matikainen, Tommi Moilanen, Otto Rokka, Miro Apostolakis, Saban Ramadani, Otto Pilli, Joonas Lehikoinen, Ville Hilska, Ve
Kukin on Ylioppilasteatterin uusien jäsenten ensimmäinen produktio. Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell. Kuvassa Inna Lampinen, Anna Suhonen, Tuukka Leijavuori, Judith Regwan, Miili Matikainen, Tommi Moilanen, Otto Rokka, Miro Apostolakis, Saban Ramadani, Otto Pilli, Joonas Lehikoinen, Ville Hilska, Ve Kuva: Joonas Lampi kukin
Kaipaan jotain, mihin voisin tarttua

Iso kokemukseni on se, että mikään ei ratkea. En näe aihetta, en mitään yhdistävää tekijää eri elementtien välillä. Se on ehkä tekijöiden tarkoituskin. Katselen ohi viliseviä ja hiipiviä näkyjä ja kaipaan jotain, mihin voisin tarttua, jotain kommunikaatiota, josta saisin otteen. Moni katsoja nauraa välillä, jotkut tikahtuakseen. Useat ovat laillani hiljaa. En osaa lukea yleisöstä sen tuntemuksia.

Jotkut ovat pitäneet esityksestä valtavasti. Esimerkiksi teatteriohjaaja Lauri Mattila kehuu esitystä julkisessa Facebook-kirjoituksessaan. Muun muassa näin Mattila kirjoittaa:

"Käykää katsomassa tämä taianomainen ja hömelö, hiljainen ja haltioittava,
ylevä ja aleva esitys, jossa kauneus ja pöhkö, rikos, ihme ja seinänläpikävely törmäilevät rintarinnan."

"Maagisella tavalla esitys tekee taikatempun ja taikoo katsojalleen tilaa, aikaa ja rauhaa,
juuri noita kahta jonka kanssa miltei kaikki muu teatteri tuntuu olevan ahtaalla,
pulassa tai ongelmissa; esityksessä esiinpääsevät ja huomatuksi tulevat asiat, jotka normaalisti tulisivat tallatuiksi."

"Hienolla ja mykistävällä tavalla poikkeuksellisen omalinjainen esitys määrittelee
uusiksi teatterin mahdollisuuksia nykyisyydessä."

Hienosti kirjoitettu. Mutta juuri tuo tila, aika ja rauha oli kai liikaa levottomalle päälleni. Kyllästyin.

Näyttämöllä on maljakoissa kukkia. Pitkässä kohtauksessa nuoret kukin vuorollaan istahtavat kukkien luo, tuijottavat niitä hiljaa. He eivät ilmaise mitään erityistä suhdetta kukkiin, kunhan katselevat. Minä katsomossa alan kiemurrella tuolillani. Aina vaan uusia nuoria tulee kukkasia toljottomaan. On hämärää. Mitään ei tapahdu. Mitään ei sanota. Huomaan ajattelevani: jos vielä yksi tyyppi istuu tuohon tuijottamaan, sekoan. Vieressä ystäväni on nukahtamaisillaan.

Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell. Kuvassa Judith Regwan, Veikka Kalavainen, Miro Apostolakis, Esa-Matti Smolander, Tommi Moilanen
Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell. Kuvassa Judith Regwan, Veikka Kalavainen, Miro Apostolakis, Esa-Matti Smolander, Tommi Moilanen Kuva: Kai Bäckström kukin
Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell.
Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell. Kuva: Joonas Lampi kukin
Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell.  Kuvasa Esa-Matti Smolander, Miili Matikainen.
Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell. Kuvasa Esa-Matti Smolander, Miili Matikainen. Kuva: Joonas Lampi kukin
Ihmiset katsovat hiljaa, kun ihmiset katsovat hiljaa kukkia.

Sitten tulee toinen ajatus. Ylioppilasteatteri sijaitsee Mannerheimintiellä, Stockmannia vastapäätä, Helsingin kaupallisen keskustan kainalossa, kiivaasti sykkivän cityn yläpuolella. Ulkopuolella ihmiset kiiruhtavat jouluostoksilla. Samaan aikaan täällä askeettisessa teatterisalissa ihmiset katsovat hiljaa, kun ihmiset katsovat hiljaa kukkia. Onhan se nyt aika mahtavaa. Täydellisen epäkaupallista, epäselvää, epätodellistakin.

Tämän tunteen vallassa poistun puolitoista tuntia kestäneen ihmeellisen näytelmän jälkeen takaisin todellisuuteen, takaisin jouluvalojen tuikkeeseen. Minua ja ystävääni naurattaa se, kuinka vähän esityksestä ymmärsimme. Hassua, että esitys voi olla yhtä aikaa uuvuttava ja virkistävä!

Tulee kolmas ajatus: jos nuoret ylioppilasteatterilaiset eivät tee häpeilemättömiä taiteellisia kokeiluitaan, toteuta omintakeisia ideoitaan, kuka sitten. Ehkä kyse on siitä, että tässä näytelmässä kukin saa olla mitä on, niin katsomossa kuin näyttämölläkin, että kukin saa nähdä oman tarinansa. Kukin on kumma juttu. En tajunnut siitä mitään. Olen iloinen että se on tehty.

Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell.  Otto Pilli, Veikka Kalavainen, Tuukka Leijavuori, Milla Kuikka, Inna Lampinen
Kuvassa Otto Pilli, Veikka Kalavainen, Tuukka Leijavuori, Milla Kuikka ja Inna Lampinen Ylioppilasteatterin näytelmä Kukin. Ohjaus Anne Nimell. Otto Pilli, Veikka Kalavainen, Tuukka Leijavuori, Milla Kuikka, Inna Lampinen Kuva: Kai Bäckström kukin

Ylioppilasteatteri: Kukin.
Ohjaus Anne Nimell. Ohjaajan assistentti Jussi Lankoski. Pukusuunnittelu Monica Rusanen. Valosuunnittelu Valtteri Halonen. Äänisuunnittelu Lauri Ranta ja Sampo Korrensalo. Tekstit Taimi Nevaluoma ja työryhmä. Näyttämöllä: Miro Apostolakis, Ville Hilska. Veikka Kalavainen, Milla Kuikka, Inna Lampinen, Joonas Lehikoinen, Tuukka Leijavuori, Miili Matikainen, Tommi Moilanen, Otto Pilli, Saban Ramadani, Judith Regwan, Otto Rokka, Esa-Matti Smolander ja Anna Suhonen. Ensi-ilta Yliopiilasteatterin studiossa 9.12.2015. Esitykset ovat tältä vuodelta päättyneet, mutta ne jatkuvat 8.1. - 31.1.2016.

Päivitys 11.1.2016: Lisätty linkki Kultakuume-ohjelmaan.

Penkkitaiteilija

  • Väinämöinen ei tiennyt soittavansa kansanmusiikkia

    Kansanmusiikki on käsitteenä melko nuori, soitettu on aina

    Muinaiselle muusikolle soitto ja laulu olivat keinoja olla yhteydessä jumaliin. Musiikilla oli myös heimoa yhdistävä vaikutus osana erilaisia rituaaleja. Nämä eivät ole vieraita musiikin käyttötapoja nykyäänkään.

  • Rakkautta & Anarkiaa: Elokuva puhuttaa

    Sarja keskusteluita festivaaliklubeilta

    Rakkautta & Anarkiaa -festivaali, Yle Kulttuuri, Draama ja Teema esittävät sarjan keskusteluja festivaaliklubeilta Dubrovnikista, Gloriasta ja Korjaamolta 20.-23.9. Yle Areenassa. Mukana muun muassa tanskalaistähti Pilou Asbaek, omaperäiset suomalaisohjaajat Hannaleena Hauru, Jesse Haaja, Jukka Kärkkäinen ja Elina Talvensaari, sekä Myrskyn jälkeen -sarjan tekijät Kaarina Hazard ja Leea Klemola.

  • Onko kirja kertakäyttö- vai kestokulutustuote?

    Kirjan lyhyt elinkaari huolestuttaa

    Moni kaltaiseni lukutoukka huomaa tilan loppuvan kirjahyllyissään. Viimeistään muuttolaatikoita raahatessa sadattelee vuosikymmenten aikana kertynyttä pölyistä ja painavaa kirjakokoelmaa. Jos päättää luopua rakkaista kirjoistaan, törmää toiseen pulmaan: kukaan ei halua ottaa kirjoja vastaan, tai ei ainakaan maksaa niistä. Kuinka jokin niin tärkeä ja arvostettu voi muuttua niin turhaksi ja arvottomaksi?

  • Arvoituksellisia muunnelmia on sujuva mutta sisäsiisti

    Kaksi miestä, yksi nainen ja sata salaisuutta.

    Éric-Emmanuel Schmittin Arvoituksellisia muunnelmia on kertomus kahdesta miehestä – ja juonen edetessä yhä enemmän eräästä erikoislaatuisesta naisesta. Viiden teatterin yhteistuotantona toteutettu tulkinta on sujuva ja viihdyttävä, mutta jää pintatasolle.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruuslintuja, revontulia ja Sammon taontaa. Avaruusromua 1.10.2017

    Musiikkia Karelian Skies 2017 -tapahtumasta.

    ”Eräs tärkeä syy on se, että tämä vie minut jonnekin mukavuusalueeni ulkopuolelle. Täällä joudun ajattelemaan ja työskentelemään uusilla tavoilla. Tämä on luova haaste ja hyvin positiivinen kokemus”. Näin sanoo englantilainen tietokonemies ja muusikko Nick Rothwell. Hän puhuu Karelian Skies 2017 -tapahtumasta. Mitä tapahtui, kun kuusi muusikkoa kokoontui Pohjois-Karjalaan? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kauppasaarto ei kurjistanut Kuuban kulttuuria

    Kauppasaarto ei kurjistanut Kuuban kulttuuria

    Kuuba oli suurvaltojen kiistakapulana yli viisikymmentä vuotta. Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kiristyneet välit johtivat vuonna 1962 ohjuskriisiin ja USA julisti Kuubaan kauppasaarron. Kauppasaarto kurjisti kuubalaisten aineellista elämää, mutta henkisiin arvoihin pakotteet eivät purreet.

  • Limingan niityt pelastettiin, ja Oulujoen lohesta tehtiin cocktail

    Maamme kirja 2017: Pohjanmaa

    Sakari Topeliuksen aikana Oulussa osoitettiin rohkeutta koskia laskemalla. Nyt kosket on valjastettu ja kuuluisan Oulujoen lohen perimä on menetetty. Oulun kauppahallissa eläkeläismiehet ovat sitä mieltä, että nykyään rohkeutta on se, että menee yksinään vanhainkotiin.

  • Äänestä Vuosisadan kirjaa!

    Äänestysaika päättyy 2.10.

    Nyt haluamme löytää yleisön valinnan Vuosisadan kirjaksi. Mikä on sinun valintasi? Äänestysaika päättyy 2.10. klo 12. Vuosisadan kirja julkistetaan suorassa Vuosisadan Kulttuurigaala -lähetyksessä 18.10. Yle TV1 -kanavalla.

  • Väinämöinen ei tiennyt soittavansa kansanmusiikkia

    Kansanmusiikki on käsitteenä melko nuori, soitettu on aina

    Muinaiselle muusikolle soitto ja laulu olivat keinoja olla yhteydessä jumaliin. Musiikilla oli myös heimoa yhdistävä vaikutus osana erilaisia rituaaleja. Nämä eivät ole vieraita musiikin käyttötapoja nykyäänkään.

  • Hätä on tullut Karjalohjalle, mutta onneksi kyläläiset auttavat

    Maamme kirja 2017: Uusimaa

    Sakari Topelius perheineen vietti kesiä Karjalohjalla. Siellä hän myös viimeisteli Maamme kirjansa ja allekirjoitti kirjan esipuheen. Karjalohja oli Topeliukselle Uudenmaan helmi. Tänä päivänä karjalohjalaiset kiistävät Topeliuksen väitteen, jonka mukaan Karjalohjalla ei ole koskaan hallaa eikä hätää.

  • Siri Kolu: Niskavuoren Hetan Suomi

    Onko väärin olla tämän päivän Heta Niskavuori?

    Onko väärin olla tämän päivän Heta Niskavuori? Nykymaailmassa Heta ei olisi kylmä ja ylpeä Muumäen emäntä, vaan ehkä konsultti tai poliitikko. Näin pohtii kirjailija Siri Kolu, Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti.

  • Rakkautta & Anarkiaa: Elokuva puhuttaa

    Sarja keskusteluita festivaaliklubeilta

    Rakkautta & Anarkiaa -festivaali, Yle Kulttuuri, Draama ja Teema esittävät sarjan keskusteluja festivaaliklubeilta Dubrovnikista, Gloriasta ja Korjaamolta 20.-23.9. Yle Areenassa. Mukana muun muassa tanskalaistähti Pilou Asbaek, omaperäiset suomalaisohjaajat Hannaleena Hauru, Jesse Haaja, Jukka Kärkkäinen ja Elina Talvensaari, sekä Myrskyn jälkeen -sarjan tekijät Kaarina Hazard ja Leea Klemola.

  • Salon seudulla maa vajosi 1800-luvulla – ja vajoaa yhä

    Maamme-kirja 2017: Varsinais-Suomi

    Mikä on parasta Suomessa? Sen kertoo Sakari Topelius Maamme kirjassa: Valitaan kallio Ahvenanmaan saaristosta, rakentaja Pohjanmaalta, leipä Uudeltamaalta, voi Savonmaalta, omena Varsinais-Suomesta, hevonen Karjalasta, pellava Hämeenmaasta, rauta Satakunnasta, turkki Lapinmaasta – ja ystävä kaikista maakunnista. Toimittaja Jakke Holvas lähti maakuntiin etsimään Topeliuksen suosikkeja.