Hyppää pääsisältöön

Atso Almila: Kunnallista palvelua parhaimmillaan!

Kapellimestari Atso Almila.
Kapellimestari Atso Almila. Kuva: Kuopion musiikkikeskus. kapellimestari atso almila.

Näin huudan juontamissani orkesterikonserteissa, kirjoittaa kapellimestari Atso Almila mielipidekirjoituksessaan. Almila osallistuu tällä puheenvuorolla keskusteluun kulttuurin valtionosuusjärjestelmän uudistamisesta. KulttuuriCocktail on julkaissut teemasta useita artikkeleita.

Olen työskennellyt Joensuun pienen kaupunginorkesterin kanssa jo yli 20 vuotta. Viimeiset suuret filmimusiikkiproduktiot tehtiin yhteistyössä nyt lakkautetun Kontiolahden varuskuntasoittokunnan ja Petroskoin sinfonikkojen kanssa – suunta, jota pidän erittäin arvokkaana tulevaisuuden yhteiskonsertteja suunniteltaessa.

Kun Kontiolahti lähti, nähtiin Pohjois-Karjalassa, miten suuren aukon musiikillisiin mahdollisuuksiin ammattimaisen puhallinorkesterin lakkautus jätti. Puhallinavustajien saanti kookkaampiin sinfoniakonsertteihin muuttui kaupunginorkesterille kalliimmaksi.

Ja menetys tuntuu muutenkin, sillä yksikin muusikko vaikuttaa maakunnassa pedagogina, pienyhtyeiden kokoajana, amatöörien innostajana ja taiteenalansa tuntijana.

Nyt tapellaan vähistä rahoista, vaikka kulttuuri on edelleen hyvin edullinen tapa elävöittää kuntalaisten arkea.― Atso Almila

Orkesterien toiminnan mahdollistavat valtionosuudet (vos) tulevat Joensuussakin suoraan kunnan tilille. Näin orkesterin budjetti ei heti heilu valtion tukirahoissa tapahtuvista muutoksista.

Jos sitten kunta alkaa nipistää orkesterille myöntämästään tuesta, se ei paljon kaupungin kassaa lihota, mutta rampauttaa taiteellista toimintaa sitäkin kipeämmin. Seurauksena on vähemmän konsertteja ja vähemmän yhteistyötä vapaan kentän kanssa. Kun vielä tilavuokrat on nostettu pilviin, kuten Kuopiossa, ei laitoksilla ole varaa tarjota seiniään edullisesti vaikkapa jazzille, nuoriso-orkestereille tai tanssi- ja teatteriryhmille.

Valtion säännöllisen rahoituksen tuoma pitkäjänteisyys on nostanut kohisten orkesterisoiton tasoa eri puolilla maata. Esimerkiksi Lapin ja Keski-Pohjanmaan kamariorkesterit ovat edistyneet valtavasti ensemble-työssä ja laajentaneet toimintaansa turvallisten rajojen ulkopuolelle.

Orkesterit tekevät huomattavan määrän näkymätöntä työtä, jonka Opetus- ja kulttuuriministeriö mahdollisia arvioita tehdessään toivottavasti löytää.― Atso Almila

Voisikohan ajatella, että pitkäjänteinen työ laajentaisi maakuntien ”filharmonista” pohjaa niin, että sinfoniakokoonpano toimisi keskuksena, johon yhdistettäisiin soittajia myös crossover- ja teatterimusiikin tarpeisiin? Esimerkiksi Kuopion kokoisessa paikassa tuuba ja harppu voisivat myös olla yhteisiä vakansseja koulutuspuolen kanssa.

Orkesterit tekevät huomattavan määrän näkymätöntä työtä, jonka Opetus- ja kulttuuriministeriö mahdollisia arvioita tehdessään toivottavasti löytää. Media kun ei huomioi jokavuotista työtä koulujen ja hoitolaitosten kanssa.

Oopperayhdistykset ja musiikkiteatteri taas kärvistelevät jokavuotisen apurahanhakurumban kourissa. Miksi näille ei voida jakaa parin näytön jälkeen viisivuotisia tukia, jotka sallisivat suunnittelun pitkäjänteisyyden? Uusi teos jää helposti tilaamatta, jos maksukyvystä ei ole tietoa.

Nyt tapellaan vähistä rahoista, vaikka kulttuuri on edelleen hyvin edullinen tapa elävöittää kuntalaisten arkea.

Voisiko vos-rahoitusta nostaa, jotta sen piiriin pääsisi helpommin? Riittääkö mielemme tyynnyttämiseksi se, että yksi viihde-, lasten- tai barokkiorkesteri huomioidaan silloin tällöin?

Atso Almila
Kirjoittaja on kapellimestari, säveltäjä sekä Sibelius-Akatemian orkesterinjohdon ja orkesterikoulutuksen professori

Kommentit