Ennen kuin Ville jatkaa matkaansa Pietarista, hän haluaa tutustua vielä erääseen kaupungin merkittävimmistä spektaakkeleista. Joka yö yhden maissa Neva-joen ylittävät sillat nostetaan, jotta rahtilaivat mahtuisivat kulkemaan. Toimenpiteestä on ajan kuluessa kehkeytynyt varsinainen yleisötapahtuma. Joen rannat ovat pullollaan juhlivia ihmisiä, mutta vielä hulvattomampaa meno on Nevalla. Joki on täynnä laivoja, jotka kisaavat siitä, kuka ehtii alittaa sillat ensimmäisenä. Ja Ville on tietysti kilvassa mukana.
Seuraavana aamuna matka jatkuu kohti suomalaisillekin tuttua Laatokkaa ja Pähkinälinnan kaupunkia. Ville rantautuu historiallisissa maisemissa, joissa solmittiin vuonna 1323 kuuluisa Pähkinäsaaren rauha. Kaupungista Ville etsii merkkejä sitäkin vanhemmista ajoista, sillä juuri näillä seuduilla kulki aikanaan viikinkien tärkeä kauppareitti.
Viikinkien jalanjäljet johdattavat seikkailijamme muinaisia aseita ja työkaluja valmistavan sepän pajaan, missä hän pääsee kokeilemaan takomismetodeja itsekin. Nykyaikaisempaa menoa tarjoilee paikallinen rokkibändi, jonka jäsenet osaavat vinkata Villelle, mistä viikinkejä kannattaisi jahdata.
Kuten Venäjällä on tapana, mikään ei suju suunnitelmien mukaan. Tälläkin kertaa eksytään reitiltä ja autokaan ei selviä vaurioitta. Se ei Villeä harmita, sillä hän pääsee ajelemaan toinen toistaan kummallisemmilla ajoneuvoilla, vaihtelevalla menestyksellä tosin.
Lopulta Ville onnistuu löytämään tiensä Laatokanlinnan kaupunkiin, jossa perivenäläistä maisemaa halkoo uljaat muinaiset viikinkien hautakummut. Täältä, vain kivenheiton päästä Suomen rajalta, on löytynyt lukuisia merkkejä orjineen haudatuista viinkipäälliköistä. Haudoista löytyneet muinaiset arabirahat todistavat viikinkikansojen kulkeneen näillä seuduilla Itämereltä aina Kaspianmerelle saakka. Samaa reittiä, jota Ville lähti Pietarista seuraamaan.
Lisää skandinaavivalloittajista kertovat paikalliset viikinkiharrastajat, jotka onnistuvat kaiken kukkuraksi haastamaan Villen kaksintaisteluun.
