Ville saapuu pitkän matkaamisen jälkeen Tšuvassian tasavallan pääkaupunkiin Tšeboksaryyn, missä hän yöpyy paikallisessa sanatoriossa eli parantolahotellissa. Tšuvassian maaperä on poikkeuksellisen mineraalirikas, joten tänne kehittyi jo neuvostoaikaan luonnonmukaisten hoitomuotojen ympärillä pyörivää turismia. Ville saa kananmunista apua silmätulehdukseensa, ja kokeilee muita enemmän tai vähemmän miellyttäviä hoitomuotoja.
Tšuvassit ovat turkinsukuinen kansa, joilla on oma kieli ja vahva kulttuuriperinne. Tšuvassialainen kansallisylpeys on nostanut päätään viimeisen 20 vuoden aikana. Esimerkiksi esikristilliset pakanauskomukset ovat viime aikoina muodostuneet suosituiksi. Villekin pääsee osallistumaan jo esikristillisistä ajoista harjoitettuun syysseremoniaan, ja saa itselleen pyhän nimen. Vesi on tšuvasseille tärkeä elementti. Pakanajoukko muistaa pyytää Villeäkin antamaan uhrilahjan Äiti Volgalle.
Alueelle tyypillistä on myös oluen valmistus. Ville tutustuu humalafarmin toimintaan, missä tšuvassinaiset pistävät reissumiehemme töihin. Humalasta saa alkunsa myös paikallinen kotikalja, joka on täällä suosittu juoma. Yleensä oluen valmistus on perheen naisten tehtävä. Ville vierailee tšuvassialaisessa Ibressin kylässä, missä hän hänet vastaanottaa paikallinen perhe. Mummo opastaa Villen kotikaljan valmistuksen saloihin ja perheen äiti perinteisen juhlaruuan valmistukseen. Ilta jatkuu pitkälle tšuvassialaisten kansanlaulujen siivittämänä.
