Hyppää pääsisältöön

Taiteilijan joulusaarna

Jani Leinonen
Jani Leinonen ja Taiteilijan joulusaarna 2015 Jani Leinonen taiteilijan joulusaarna

Hyvät ystävät,

Sain Yleltä ohjeet tämän taiteilijan joulusaarnan kirjoittamiseen.
Ylen mukaan ainakin “puoluepolitiikkaa, uskonnollisten tunteiden tölvimistä, painokasta negatiivisuutta yms. täytyy välttää”, koska joulun “ajankohta on herkkä”.

"Jouluna toivoisin kuitenkin zuumausta esim. yksilön valintoihin, etiikkaan, omasta kokemuksesta nousevaan yleiseen ajatteluun tms. Kriittinen tietenkin saa olla, muttei tyystin toivoton.”

Vapaan taiteilijan peruskoulutukseen kuuluu se, että kaikenlaiset ohjeet ja rajoitukset nostavat refleksinomaisen reaktion kysyä: miksi?

Miksi ohjeistaa sitä, mistä saamme puhua ja mistä emme? Miksi juuri jouluna, ja miksi juuri näitä tiettyjä aiheita ja sävyjä?

Taiteilijan koulutukseen kuuluu myös taito tehdä yksittäisistä asioista isompia kuin ne ovatkaan. Taiteilijalle kaikki pienimmätkin yksityiskohdat ovat symbolista, metaforista, yhteiskunnallista tai poliittista. Voisivatko nämä ohjeetkin olla? Mikä on se suurempi ilmiö, josta ne kertovat? Ovatko ne sensuuria?
Rajoitetaanko tässä kansalaisten vapauksia puhua?

Lopulta taiteilijan mieleen tulvii kymmeniä ja kymmeniä esimerkkejä siitä, miten ohjeistukset ovat osa jotain paljon suureempaan asiaa kuin vain sensuuri.
Ja niin syntyy Taiteilijan joulusaarnan teema.

Teemaan päästäksemme joudumme menemään hieman kauemmaksi. Kaksi vuotta sitten sain kutsun Unkariin tekemään taidenäyttelyä. Sain pyynnöksi naamiodun ohjeen käsitellä taidenäyttelylläni uutta unkarilaista lakia, joka kriminalisoi asunnottomuuden.
Lain mukaan Unkarissa poliisilla on oikeus sakottaa kaikkia, jotka jäävät kiinni kadulla asumisesta, ja kolmesta maksamattomasta sakosta mennään vankilaan. Ei kuulosta kovin reilulta.

Kävin Unkarissa useilla tutkimusmatkoilla haastattelemassa kodittomia, kodittomien järjestöjen työntekijöitä, yliopiston tutkijoita, journalisteja ja lakimiehiä.
Kaikki auttoivat innolla, kertoivat lain epäoikeudenmukaisuudesta ja tilanteen epätoivoisuudesta.

Kun kysyin lopulta haastateltavien nimien oikeinkirjoitusta, jokainen heistä sanoi auttavansa mielellään, mutta nimeä ei saa missään nimessä mainita.

Paljastui, että Unkarissa on muodostunut tavaksi se, että hallituksen toimia arvosteleva ihminen joutuu ongelmiin.
Hän ei välttämättä menetä vain työpaikkaansa vaan hänen järjestönsä tai tiedekuntansa rahoitus saatetetaan lopettaa kokonaan. Siksi vain harvat uskaltavat esittää omalla nimellään kritiikkiä Unkarin
hallituksen toimia kohtaan.
Epäoikeudenmukaisuuden kriitikot leimataan epäisänmaallisiksi aktivisteiksi, jotka vihaavat Unkaria.

Maalaisjärjellä ajatellen, kun joku paljastaa korruptiota, väärinkäytöksiä, rikoksia ja salailua, häntä kiitettäisiin ja ylistettäisiin.― Jani Leinonen: Taiteilijan joulusaarna

Valitettavasti maailmalta kantautuu enemmän ja enemmän uutisia ihmisistä ja järjestöistä, jotka ovat joutuneet vakaviin ongelmiin paljastettuaan yritysten, valtioiden tai poliitikkojen väärinkäytöksiä.

Terrorismin vastaisen sodan varjolla on suljettu monta suuta, bisneksen takia on vaiettu monesta ongelmasta, kansantalouden takia ollaan pimitetty monta ympäristökatastrofia.

Vähän yli vuosi sitten Unkari ja maailman tilanne vaikutta suomalaisen näkökulmasta absurdilta ja kaukaiselta. Jopa naurettavalta.
Viimeiset kuukaudet ovat saaneet nauruni hyytimään. Nyt pelkään, että mekin olemme luisumassa kohti samaa tilannetta.

Viimeisen puolen vuoden aikana olen tavannut satoja tavallisia, fiksuja, hyväsydämisiä ihmisiä, jotka ovat joutuneet ongelmiin, koska he puolustavat ennen niin tavallisia asioita.
He ovat puolustaneet maalaisjärkeä, ihmisyyttä ja tasa­arvoa, mutta he ovat ruvenneet saamaan tappouhkauksia.
He ovat lähettäneet ruokaa turvapaikanhakijoille, he ovat kannattaneet tasa­arvoista avioliittolakia.
He ovat puhuneet vihaa ja rasismia vastaan ja puolustaneet niitä, jotka sodan, talousjärjestelmän, rasismin, tai muun syyn takia ovat heikoilla.

Kun he ovat puuttuneet räikeisiin epäoikeudenmukaisuuksiin, heitä on uhkailtu, häiritty ja syytetty
isänmaanpettureiksi
― Jani Leinonen: Taiteilijan joulusaarna
.

Olen puhuttanut ihmisiä, jotka ovat työkseen halunneet parantaa työntekijöiden säädyttömän huonoja työoloja ja palkkoja, vapauttaa orjatyöntekijät ja lopettaa ihmisoikeusrikkomukset suomalaisten yritysten ja valtion globaaleissa hankintaketjuissa.
Kun he ovat tuoneet nämä asiat julkiseen keskusteluun, heidät on haastettu oikeuteen, heitä on haukuttu kommunisteiksi, ja heidän järjestöiltään on viety rahoitus.
Kun he ovat pyrkineet korjaamaan törkeitä epäoikeudenmukaisuuksia ja paljastamaan rikoksia, heitä on syytetty yrityksiin ja rikkaisiin kohdistuvasta ajojahdista ja vihasta.

Moni vääriin aiheisiin paneutuva ihminen on kohdannut uhkailua, painostusta ja häirintää monelta suunnalta. Ja niin syntyy pelko. Pelko siitä, onko korruption paljastaminen tämän arvoista.

Haluanko asettaa itseni tai perheeni varaan tämän takia? Pelosta syntyy itsesensuuri, jota emme aina itsekään tunnista. Alamme spontaanisti vältellä hankalia aiheita ja tilanteita.

Yksi näistä sankareista, ystäväni, pastori Marjaana Toiviainen kysyy minulta usein:

Milloin solidaarisuudesta, inhimillisyydestä ja lähimmäisenrakkaudesta tuli radikaalia? Milloin välittämisestä tuli vihan kohde? Milloin niistä, jotka pyrkivät rakentamaan tasa­arvoisempaa, terveellisempää ja inhimillisempaa maailmaa tuli marginaalisia hylkiöitä?

Ei koskaan tullutkaan. Näin meille yritetään vain kertoa. Mutta sanan ei tarvitse tulla lihaksi. Meidän ei tarvitse uskoa, kun meille kerrotaan myötätunnon ja rakkauden olevan ällöttävää tai radikaalia. Meidän ei tarvitse antaa myöten pelolle.

Meidän ei tarvitse antaa sen estää meitä puhumasta.

Jani Leinonen
Jani Leinonen taiteilijan joulusaarna

Uhkailu ja pelottelu on helppo tunnistaa. Meitä yritetään vaientaa myös sanomalla, että meitä on liian vähän, että me olemme tyhmiä ja kokemattomia.
Meistä yritetään tehdä harmittomia puuhastelijoita. Marginaalisakkia. Mitä tahansa sanomme, kiva että sanomme, mutta sillä ei ole merkitystä.

Vaikken koskaan ole kohdannut näin paljon yrityksiä vaientaa, en myös koskaan ole nähnyt näin paljon sinnikkäitä ihmisiä, jotka eivät suostu vaikenemaan.

Jotka eivät suostu olemaan puuttumatta, vaikka heitä uhataan ja pelotellaan.

Maailmalta ja Suomesta kantautuu entistä enemmän uutisia tilanteista, joissa ihmiset ovat äkkiä päättäneet saaneensa tarpeekseen vääryyksistä.
On Arabikevättä ja Occupy­liikettä, on rasismin ja hallituksen vastaisia mielenilmauksia ja on valtavia ympäristöliikkeitä.
Massat ovat liikkeellä ja ne eivät puolusta vain omia yhden asian liikkeitään vaan meidän kaikkien oikeuksia ja velvollisuuksia puhua asioista, joista meidän halutaan vaikenevan.
Meidän kaikkien oikeutta vaikuttaa omaan elinpiiriinsä. Ne puolustavat ihmisyyttä. Olemme tulleet taas historialliseen tilanteeseen, jossa jako “aktivisteihin” ja “tavallisiin ihmisiin” ei enää päde.

“Aktivistit" tarkoittaa nyt meitä kaikkia.

Siksi haluan muistuttaa, että meidän ei tarvitse ottaa passiivisina vastaan virallisia toimintaohjeita, jotka eduskunta, media, oppikirjat, vanhemmat, opettajat tai talousasiantuntijat meille sanelevat.

Meidän ei tarvitse ottaa tottelevaisina vastaan paikkamme yhteiskunnassa ja odottaa innolla, että meistä tulee menestyviä hampaita yhteiskunnan rattaisiin.
Meidän ei tarvitse antaa rattaan pyörittää meitä ympäri ilman, että meillä on mitään käsitystä siitä, mitä meille tapahtuu ilman, että tiedämme minkälaisen koneiston osa me olemme.

Muistakaa, me emme elä parhaassa mahdollisessa maailmassa. Meillä on oikeus miettiä vaihtoehtoja. Meillä on oikeus unelmoida paremmasta.

Emmekä me edes halua paljon.

Meille myydään kuumatkoja, vaikka haluaisimme tasa­arvoa.

Meille myydään ikuista elämää, vaikka haluaisimme vain toimivan terveydenhuollon― Jani Leinonen: Taiteilijan joulusaarna
. Meille myydään lottovoittoja vaikka haluaisimme vain kunnioitusta. Meille myydään korkeampaa elintasoa, vaikka haluasimme paremman elintason.

Meidän ei tarvitse uskoa niitä, jotka sanovat, että se on mahdotonta.
Älkää antako hallitsevan järjestelmän tuhota kykyänne unelmoida.
Älkää pelätkö unelmoida.

Me tiedämme kyllä mitä me emme halua. Meidän on aika miettiä, mitä me oikeasti haluamme. Ja sanoa se ääneen.

Rauhallista joulua kaikille.

Jani Leinonen

Yle Radio 1 sekä Yle Areena 24.12.2015

Jani Leinonen
Jani Leinonen taiteilijan joulusaarna
Kommentit