Elämä on heittänyt Tiinan ja Paulin suhteen eteen täyslaidallisen vastuksia. Heidän rakkautensa on kuitenkin voittanut systemaattisesti kaikki vastaan tulleet esteet.
Rakkaus oli selättänyt jo ison kasan vaikeuksia, ennen kuin vuonna 2014 kaikki meni palasiksi. Palataan tähän tragediaan myöhemmin, ja tutustutaan sitä ennen Tiinan ja Paulin tarinan alkuvaiheeseen. Sekään ei nimittäin ollut helpoimmasta päästä.
Oli ihan tavallinen, keväinen ilta Jyväskylässä toukokuussa 2013. Tiina oli luvannut mennä tapaamaan ystäviään monikulttuurisiin bileisiin. Paikalla oli myös ystävällinen, Filippiineiltä kotoisin oleva Paul, jota ystävät tuputtivat Tiinalle kovasti.
Tiina ei ajatukselle syttynyt, vaan livahti bileistä. Paul jäi juhliin, vaikka he olivat ehtineet jo sopia tapaamisesta.
- Minä en etsinyt silloin parisuhdetta. En innostunut Paulista ollenkaan, eihän hän edustanut miesmakuanikaan. Olin yksin ja vapaa ja sellaisena ajattelin pysyäkin, Tiina muistelee ensitapaamista.
Jos Tiina olisi kulkenut tuon ajatuksen perässä, olisi hänen elämästään tullut täysin erilainen. Jo seuraavana päivänä kohtalo kuitenkin väläytti jo voimiaan. Tiina oli menossa ystäviensä kanssa piknikille nauttimaan keväisestä säästä ja auringosta. Eväitä kaupasta hakiessaan Tiina törmäsi hyllyjen välistä tupsahtaneisiin tuttuihin kasvoihin. Paul oli sattunut samaan kauppaan. Tällä kertaa Tiina oli suopeampi ja pyysi Paulia mukaan piknikille.
- Sitten minun silmäni alkoivatkin avautua. Minuun tekivät vaikutuksen Paulin hyvä käytös ja toisten huomioonottaminen.
Istuimme alas ja teimme listan paperille, miten me voisimme järjestää yhdessäolomme.
- Hän kaateli laseihin kuohuvaa ja piti huolen tarjoilusta. Mies oli kiinnostunut jokaisen sanomisista ja oli aidosti läsnä. Aloin katsella häntä uudella tavalla. Taisi siinä jo pieni ihastuskin iskeä, Tiina muistelee.
Tuhansia kilometrejä rakkauden esteenä
Tiina ja Paul viettivät tiiviisti aikaa ne pari päivää, jotka Paul vielä Suomessa vietti piknik-päivän jälkeen. Ihanien päivien jälkeen arki iski vastaan. Paulin työvaihto it-alan yrityksessä päättyi ja edessä oli paluu Filippiineille. Niin parin, jolle oli kuin olikin syntynyt romanttisia tunteita, piti heti alkuvaiheessa keksiä miten pitää tunteita yllä tuhansien kilometrien välimatkan päästä.
Avuksi valjastettiin Skype ja Whatsapp, mutta Tiinan mielen valtasi epäilys siitä, että tunteet pysyisivät vahvoina.
- Lähinnä ajattelin, että siinä tulee hyvää harjoitusta englanninkielelle. En uskonut, että meidän suhteemme jatkuisi, kun oli pitkä välimatka ja kaikki enteet sille, että pidemmästä suhteesta ei tulisi mitään.
Mutta tietokoneen ruudun edessä nököttämisestä tulikin Tiinalle nopeasti tuttu tapa. Skype-keskustelut alkoivat venyä ja parhaimmillaan Tiina ja Paul juttelivat koneen välityksellä neljäkin tuntia. Aiheet alkoivat syventyä ja päivittäisten kuulumisten vaihdosta alettiin pikkuhiljaa siirtyä romanttisempaan viestintään.
Lopulta pari päätti, että meidän on nähtävä vielä kerran. Paikaksi valikoitui uudenvuodenaatto Intiassa, sillä se sijaitsi sopivasti puolivälissä matkaa.
Sielllä se tapahtui. Salama löi kuin kirkkaalta taivaalta. Tiinan tarina on kuin romanttisesta elokuvasta.
- Istuin hotellini aulassa ja odotin Paulia. Hotellin liukuovet avautuivat, ja näin hänen hymyilevän olemuksensa kuukausien tauon jälkeen. Silloin se iski. Tajusin, että tämä on menoa nyt! Hän näytti niin hyvältä ja hoksasin, kuinka vahvat tunteeni olivatkaan häntä kohtaan, Tiina kertoo.
Molemmat tajusivat tuossa hetkessä, että suunnitelmat kevyestä ja hauskasta lomaromanssista voisi unohtaa. Kaikki olikin paljon vakavampaa!
- Istuimme alas ja teimme listan paperille, miten me voisimme järjestää yhdessäolomme. Listasimme plussia ja miinuksia eri vaihtoehdoista. Pian meille selvisi, että jos tahdomme olla yhdessä, on paras vaihtoehto se, että Paul muuttaa luokseni Suomeen.
- Matkamme huipentui siihen, että istuimme uutena vuotena meren rannalla ja hän kosi minua, Tiina hymyilee.
Intian ihanuus vaihtui Vantaan harmauteen
Ihanan Intian-loman jälkeen oli arjen jälleen vuoro heittää kapuloita rattaisiin. Paul yritti koko alkuvuoden järjestää itsellensä siirtoa Suomeen, siinä onnistumatta.
- Se oli todella turhauttavaa aikaa! Olimme valmiita aloittamaan yhteisen elämän ja asettautumaan saman katon alle, mutta asiat eivät edenneet.
- Varsinkin minulle se oli haastavaa aikaa, kun en voinut tehdä asian eteen mitään. Saatoin vain odottaa. Välillä mieleeni hiipi epäilys, tuleekohan hän koskaan Suomeen, Tiina muistelee.
Sitten koitti kevät. Pari oli niin rakastunut, että Paul päätti ottaa valtavan riskin. Hän irtisanoutui ja alkoi etsiä uutta työtä Suomesta. Lopulta ahkera etsintä tuotti tulosta ja Paul sai alansa töitä Vantaalta. Sinne Tiinakin muutti.
- Olihan se melkoista! Paul kaipasi ystäviään ja sosiaalista verkostoa, jota Suomessa hänellä ei ollut. Mutta hän teki kaikkensa luodakseen itselleen sellaisen. Itse koin välillä syyllisyyttä siitä, että hän oli joutunut jättämään läheisensä ollakseen minun kanssani. Mutta hän ei kokenut asiaa laisinkaan niin, Tiina kertoo.
Minulla oli lupa surra ja itkeä pahaa oloa itsestäni pois hänen sylissään.
Vaikka yhteiselämään kuului hankaluuksia, pilkahti vantaalaisten harmaiden pilvien välistä pian kirkas valonsäde. Tiina tuli raskaaksi ja pari oli onnensa kukkuloilla.
Tätäkään onnea ei kestänyt kauan.
Masennuksesta tuli pimeä ja syvä
Raskaus oli alusta asti vaikea ja viikolla 19 odottava pari joutui pahimman mahdollisen tilanteen eteen: heidän vauvansa kuoli.
- Jouduin synnyttämään kuolleen lapsemme. Se oli äärimmäisen kamalaa aikaa.
- Makasin sen jälkeen pari kuukautta sängyssä ja olin niin masentunut, että en pystynyt tekemään muuta. Kaikki voima oli poissa, Tiina kertoo elämänsä kauheinta kokemusta.
Hän sanoo selvinneensä siitä Paulin positiivisuuden ja periksi antamattomuuden avulla.
- Minulla oli lupa surra ja itkeä pahaa oloa itsestäni pois hänen sylissään. Silloin minulle viimeistään varmistui, että rinnallani kulkee ihminen, johon voin tukeutua iloissa ja suruissa, Tiina toteaa.
Lopulta rakkaus näytti todellisen voimansa. Tällä hetkellä Tiinalla ja Paulilla on kaikki enemmän kuin hyvin. Suhde kukoistaa, Paul on kotiutunut Suomeen ja he odottavat lasta, jonka laskettu aika käsillä juuri tämän artikkelin julkaisun alla.
He ovat remontoineet yhteistä kotia ja haaveilevat mahdollisuudesta vierailla Filippiineillä, kun lapsi on tarpeeksi iso.
- Olemme onnellisia ja meillä on edessämme hyvä tulevaisuus, Tiina uskoo.
Paulin kanssa on aina Hyvä päivä
Kiittääkseen Paulia kaikesta ja ylistääkseen heidän rakkauttaan, Tiina otti yhteyttä SuomiLOVEen. On nimittäin yksi kappale, joka kuvastaa Tiinan mielestä Paulia täydellisesti. Se on Samae Koskisen Hyvä päivä.
Tiina soitti sitä tulevalle aviomiehelleen jo suhteen alkuvaiheessa. Se on positiivinen, ihana laulu, josta pari on usein saanut energiaa.
- Ihan kuin laulu kertoisi Paulista. Hänkin nousee joka aamu sängystä ylös sillä oikealla jalalla, Tiina sanoo ääni täynnä rakkautta.
