Hyppää pääsisältöön

Kauneusleikkauksia, korsetteja ja kureliivejä – nainen on aina kärsinyt kauneutensa tähden

Softattu naisfiguuri
Softattu naisfiguuri Kuva: Yle/Aulikki Ståhle nainen,figuuri

Naisen kehon muovaamisen taustalla oli ennen kaikkea sopuisan siluetin tavoittelu. Sen muoto vaihteli kapeasta leveään, lyhyestä pitkään ja sirosta pönäkkään.

1800–luvulla katseet kohdistettiin erityisesti vyötäröön, sillä tiimalasivartaloihanne pakotti naiset korsettiin. Rottingilla, valaan hetuloilla ja myöhemmin teräksellä jäykistetyt korsetit puristivat naisten alimmat kylkiluut kasaan, hankasivat ihon veresnahalle ja aiheuttivat selkärangan vääntymistä. Hengittäminen oli vaikeaa ja kaikenlainen fyysinen ponnistelu tuskallista. Usein korsetin käyttö aloitettiin jo pienestä, joka häiritsi kehon luonnollista kehitystä.

Kapeaa uumaa korostettiin lisäksi valtavilla hameilla. Hameiden rakentamisessa käytettiin apuna krinoliinia eli hamevannetta. Se oli puolipallon muotoinen korimainen rakennelma, joka vaati metreittäin kangasta peittyäkseen. Hameet olivat raskaita ja altistivat naiset erilaisille onnettomuuksille. Ne saattoivat tarrautua tehtaiden koneisiin tai roihahtaa liekkeihin naisten hääräillessä kotiaskareissaan.

Korsetti ja krinoliini muodostivat yhdessä häkkimäisen rakennelman, jonka uskottiin lisäävän naisen tietoisuutta omasta kehosta. Todellisuudessa naisten luonnollinen liikkuminen kävi lähes mahdottomaksi.

Myös avoimet kaula-aukot ja paljaat olkapäät olivat epäkäytännöllisiä kylminä talvikausina. Vilustumistauteihin sairastuttiin helposti ja huonon hoidon vuoksi, ne johtivat usein keuhkokuumeeseen.

Ranskan vallankumouksen jälkeen kureliivit, peruukit, vanteet ja kauneuspilkut heitettiin nurkkaan. Tämän vapauden nainen sai pitää lähes parikymmentä vuotta. Korsetit pysyivät kuitenkin muodissa yhtäjaksoisesti aina 1950-luvulle asti.

Nainen sinisen hunnun takana.
Nainen sinisen hunnun takana. Kuva: Yle/Aulikki Ståhle charelston

Charlestonia ja housupukuja

Naisen kauneuden historia kietoutuu kiinteästi osaksi naisen vapautumisen historiaa. Sitä mukaa, kun nainen saavutti itsenäisyyttä ja oikeuksia, alkoi hän myös pukeutua sen mukaisesti.

1920-luvun moderni nainen antautui jo täysin palkein charlestonin pyörteisiin, sytytti tupakan huulilleen ja harrasti urheilua niin halutessaan. Hiukset lyhenivät ja kävelypuvut ja housut ilmaantuivat katukuvaan. Nainen sai olla urheilullinen ja jopa hieman poikamainen. 1950-luvun naisen tuli jälleen näyttää naiselliselta. 1960-luvulla taas tavoiteltiin tyttömäisyyttä. Varsinainen itsensä hemmottelu, kuntoilu ja nuoruudenpalvonta nousivat trendeiksi vasta 1980- ja 1990 – luvuilla.

Ulkonäkö hyvinvoinnin mittari?

Kauneuden ja terveyden liitto on vanhaa perua.

- Historian valossa tarkasteltuna kauneutta tavoitteleva ihminen on aina tavoitellut myös terveyttä, toteaa Anu Korhonen

Oman kehon muokkaaminen ja ulkonäöstä huolehtiminen on nykyisin kaikkien ja kaikenikäisten asia.

- Niin työelämä kuin parisuhteetkin nähdään tietoisen esteettisen arvioinnin kenttänä. Siellä voi päteä, ja menestyä muokkaamalla itseään. Samalla nämä itsensä muokkaamisprojektit kertovat siitä, että emme ole koskaan tyytyväisiä itseemme. Kehosta on tullut väline oman arvon mittaamiselle, Anu Korhonen.

Lääketieteen kaupallistuminen ja teknologian kehitys ovat tuoneet markkinoille joukon uusia konsteja, joilla on mahdollista parannella ulkonäköä. Tästä ovat esimerkkinä muun muassa kauneuskirurgiset toimenpiteet. Historiassa esteettisiä toimenpiteitä tehtiin vain sairauden runtelemille kasvoille. Nykyisin kauneuskirurgisia toimenpiteitä pidetään normaalina vaihtoehtona.

Naisten kauneuskulttuuria tutkinut kulttuuriantropologi, Taina Kinnunen kuvaa teoksessaan Lihaan leikattu kauneus kauneuskirurgiaa ”terveysshoppailuna”, jossa asiakas itse valitsee operoitavat ongelmakohdat, joita lääkäri sitten hoitaa.

Olisi kuitenkin hyvä kysyä itseltään, tarvitsenko Botox - pistoksen, rasvaimun tai kasvojen kohotuksen tullakseni itsekseni.― Taina Korhonen, Lihaan leikattu kauneus

Tämän päivän naiset ja miehet ovat valmiita uhraamaan itseensä entistä enemmän aikaa ja rahaa.

- Se ei välttämättä ole huono asia, mutta, silti on aiheellista kysyä, missä menee terveyden ja kauneuden välinen raja, pohtii Anu Korhonen.

ASIANTUNTIJA:
ANU KORHONEN, historiantutkija, filosofian tohtori, Helsingin yliopisto

LÄHTEET:
Korhonen Anu, Silmän ilot, 2003, Gummerus Kirjapaino Oy
Kinnunen Taina, Lihaan leikattu kauneus, 2008, Gaudeamus Helsinki Oy Yliopistokustannus
Utrio Kaari, Eevan tyttäret,1984, Kustannusyhtiö Tammi
Utrio Kaari, Venus, Naiskauneuden tarina, 1985, Kustannusyhtiö Tammi