Hyppää pääsisältöön

150 Sibeliusta: Jouluillan tummetessa

joulukuusi
joulukuusi Kuva: Lotta Emanuelsson 150 sibeliusta

Det mörknar ute (Jo joutuu ilta) on joululauluopuksen 1 lauluista lähimpänä vaativaa taidelaulua. Laulun fraasit ovat pitkiä – niitä ei noin vain kokemattomampi laula – ja nuottitekstissä on hienovaraisia esitysmerkintöjä. Laulun osuus on kirjoitettu omalle rivilleen, ja kaikki kolme säkeistöä on kirjoitettu ulos.

Tavattoman hieno on kyllä tekstikin, joka julkaistiin otsikolla Julpsalm eli Jouluvirsi kokoelmassa Nya blad av Z. Topelius vuonna 1876, ja josta Topelius teki useita eri versioita. Sibelius sävelsi tekstin tiettävästi niinkin aikaisin kuin 1897 – joka tapauksessa se on hänen joululauluistaan varhaisin. Se julkaistiin ensin suomenkielisenä käännöksenä. Suomennos oli ilmestynyt Kyläkirjaston kuvalehden joulunumerossa 1897, ja sen oli tehnyt muuan 19-vuotias runoilijatar nimeltä Aino Suonio. Hänen oikea nimensä oli tosin Aino Krohn, ja pian hänet tultaisiin tuntemaan molemmilla puolilla Suomenlahtea nimellä Aino Kallas.

Det mörknar ute –laulun harmonia lepää viimeisiä tahteja lukuun ottamatta saman bassosävelen päällä – tekniikka, jota kutsutaan sattuvasti urkupisteeksi. Sitä koristaa pianon väliäänessä kahden sävelen vuorotteleva aihe (sivumennen sanoen aivan kuin Martti Turusen joululaulussa Me käymme joulun viettohon, vaikkakin tuplanopeudella). Laulun pienin liikkein etenevässä melodiassa on jaloa yksinkertaisuutta – sen huomaa varsinkin kun vertaa Sibeliuksen versiota Karl Collanin samaan tekstiin säveltämään jokseenkin koukeroiseen lauluun.

Tämä on 150-osaisen kirjoitussarjan neljäskymmeneskolmas osa.

  • KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    Äänitysprojektien toteuttaminen pandemiaolosuhteissa ei useimmiten ole ihan suoraviivainen prosessi. Tämän sai omakohtaisesti todeta myös 50-vuotisjuhlavuottaan viettävä Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri. Lykkäyksistä huolimatta saatiin ensimmäinen julkaisu uuden taiteellisen johtajan viulisti Malin Bromanin kanssa tehtyä.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua