Hyppää pääsisältöön

150 Sibeliusta: Kuka portilla kolkuttaa?

joulukuusi
joulukuusi Kuva: Lotta Emanuelsson 150 sibeliusta

Joulu oli Sibeliukselle tärkeä juhla. Siitä ovat todisteena hänen viisi kontribuutiotaan joululaulun arvokkaaseen lajiperinteeseen. Laulut saivat julkaisuvaiheessa opusnumeron yksi, mutta ne eivät ole erityisen varhaisia eivätkä myöskään keskenään saman ikäisiä.

Opuksen 1 ensimmäinen joululaulu Nu så står jul vid snöig port syntyikin niinkin myöhään kuin 1913, Luonnottaren sävellysvuonna. Teksti on Zacharias Topeliuksen kokoelmasta Läsning för barn. Ilta Koskimies suomentaa laulun nimen tekstiuskollisesti ”Joulu saapuu portin luo”, mutta tutumpi Jussi Snellmanin suomennos kääntää sen suoraviivaisesti ”Joulupukki kolkuttaa” – Topeliushan runoilee arvoituksellisesti, että portilla seisoo joulu. Että kysymyksessä on joulupukki, käy kyllä ilmi, kun tulija kertoo lahjoista kontissaan. Uskonnolliset ja maalliset jouluperinteet sekoittuvat iloisesti, kun pukki (tai mikä jouluhenkilö hän nyt sitten onkaan – Topelius ei henkilöi häntä sen kummemmin) viimeisessä värssyssä paljastaa, että kontissa on tuomisina itse Jeesus-lapsi.

Viimeistä värssyä tosin ei yleensä lauleta, ja Sibelius itsekin kirjoitti käsikirjoitukseen vain ensimmäisen säkeistön sanat. Hän ei myöskään kirjoittanut erikseen laulun osuutta, sillä se on nuotilleen sama kuin pianon ylin melodia.

Sibeliuksen joululauluviisikosta Nu så står jul vid snöig port kuuluu yhdessä opuksen toisen numeron kanssa vähiten laulettuihin. Laulu on nimittäin joululauluksi aika vaikea: melodia poukkoilee sinne tänne eikä oikein tahdo tarttua ensilaulamalla korvaan, ja kohdan ”båd’ åt gammal och åt ung” modulaatio tuntuu äkkiväärältä. Sibeliukseksi sen tunnistaa silti ilman muuta. Pianon ensimmäisessä akordissa etabloitu duuri vihjaa heti lauluosuuden ensisävelillä molliin, ja jännittävä muunnesävel pianon väliäänessä (kohdassa ’snöig’ ja vastaavissa) tuo harmoniaan mielenkiintoista levottomuutta

Tämä on 150-osaisen kirjoitussarjan neljäskymmenesensimmäinen osa.

  • Dessy luottaa pienten asioiden suuruuksiin

    Dessy luottaa pienten asioiden suuruuksiin

    Belgialaisen säveltäjä-sellisti-kapellimestari Jean-Paul Dessyn (s. 1963) tuore julkaisu vakuuttaa. Äänitteen keskiössä on viime vuonna valmistunut Sielunmessuja-teos.

  • Senfterin kamarimusiikkiteoksissa riittää vielä pöyhittävää

    Senfterin kamarimusiikkiteoksissa riittää vielä pöyhittävää

    Säveltäjä Johanna Senfterin (1879–1961) musiikkia on kuultu äänitteillä harvakseltaan. Senfter jakoi sävellysopettajansa Max Regerin tavoin harmonisen ja sävellysteknisen tekotavan, joka oli luonteeltaan varsin toisenlainen kuin samoihin aikoihin nousuaan tekevän Wienin toisen koulukunnan musiikillinen ajattelu.

  • Peacocke sulauttaa tyylejä luontevasti

    Peacocke sulauttaa tyylejä luontevasti

    Uusiseelantilainen säveltäjä Gemma Peacocke on omintakeinen tekijä, joka on luonut erilaisista tyylillisistä elementeistä luontevan synteesin. Lopputulos ei ole crossoveria tai edes jälki-crossoveria, vaan aito erilaisten tyylillisten elementtien sulautuminen.

  • Samuelssonin ristiriidaton sointimaailma

    Samuelssonin ristiriidaton sointimaailma

    Marie Samuelssonin (s. 1956) musiikkia sisältävä uusi julkaisu keskittyy säveltäjän orkesterimusiikkiin kahden orkesterin ja kapellimestarin voimin. Eri lähteistä koostetun kokonaisuuden vanhin teos Airborne Lines and rumbles löytyy reilun kymmenen vuoden takaa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua