Hyppää pääsisältöön

Huomenna minusta tulee yrittäjä

Otso Kantokorpi
Otso Kantokorpi Kuva: Yle/Jyrki Valkama kultakuume,kolumnistit,kriitikot

Olemme jo puolisen vuotta tottuneet siihen, että hallitus toimii ensin ja miettii vasta sitten. Toimet ovat myös olleet tavattoman nopeita. Nyt minäkin olen joutunut kokemaan tämän.

Joulukuussa eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen ns. itsensä työllistäjien muuttamisesta yrittäjiksi. Tämä koskee sekä minua että isoa osaa ystävistäni – olivat he sitten taiteilijoita tai raksalla satunnaista keikkaa heittäviä duunareita. Huomisesta alkaen olemme siis lainsäädännön pakottamana yrittäjä. Olen toiminut freelancerkirjoittajana viimeiset kymmenen vuotta. Käytän verokorttia enkä ole koskaan mieltänyt itseäni yrittäjäksi.

Lain valmistelusta vastannut sosiaali- ja terveysministeriö on rauhoitellut, että mikään ei muutu ja että freelancereiden ei tarvitse olla huolissaan työttömyysturvastaan. Teoriassa tämä voisikin pitää paikkansa, mutta käytännössä näin ei ole, koska TE-keskukset eri puolilla Suomea tulkitsevat esimerkiksi eri tavoin sitä, onko henkilö sivutoiminen vai päätoiminen. Journalistiliiton asiantuntijalausunnossa lainvalmisteluun on dokumentoitu tapaus, jossa freelancer oli tehnyt kolmen tunnin verran yhtä kolumnia, tulkittu sitä kautta päätoimiseksi yrittäjäksi ja menettänyt samalla oikeutensa työttömyysturvaan. Kuukauden tili tuosta kolumnista oli 110 euroa.

Jos laki olisi valmisteltu hyvin, olisi siihen pitänyt sisältyä määritelmät päätoimisuudesta ja sivutoimisuudesta, jotta ihmisiä voitaisiin kohdella aidosti tasapuolisesti.

Olen aina ollut viralliselämän suhteen hieman boheemi.

Olen aina ollut viralliselämän suhteen hieman boheemi, mutta nyt päätin ottaa uudesta statuksestani selvää. Luin itseäni koskevan hallituksen esityksen – HE94/2015vp – kokonaisuudessaan. Minulla on sekä maalaisjärkeä että myös akateemista koulutusta – olen suorittanut yliopistolla muun muassa logiikan ja tilastotieteen peruskurssit. Niistä ei ollut juurikaan apua 35-liuskaisen paperin ymmärtämisessä – puhumattakaan sisäistämisessä. Olisi pitänyt lukea se vielä toiseen kertaan ja samalla googletella monia asioita. En jaksanut.
Itsensä työllistäjien asemasta on keskusteltu syksyn mittaan paljon ja varsinkin kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.) on ollut asiassa aktiivinen. Keskustelu on keskittynyt pääasiassa sosiaali- ja eläketurvaan.

Kuten edellä totesin, olen kokenut viralliselämän epäkiinnostavana varsinaiseen työhöni verrattuna, ja varmaan siksikään en ole jaksanut tarpeeksi kiinnostua itseeni liittyvistä asioista. En ole koskaan käynyt sossussa enkä ole ollut päivääkään työtön. Eläkkeellekään en taida koskaan jäädä, koska kertymäni on liian pieni. Tulen kirjoittamaan niin pitkään kuin jaksan, ja kun jaksamiseni väistämättä vähenee, tulen ehkä muuttamaan pienempään vuokra-asuntoon tai sitten jopa Viroon – en siis veroja pakoon vaan köyhyyttä pakoon.

En muista lukeneeni yhtäkään puheenvuoroa, jossa olisi kiinnitetty huomiota hallituksen harjoittamaan identiteettipolitiikkaan.

Syksyn aikana käydyssä keskustelussa minua on häirinnyt erityisesti yksi asia. En muista lukeneeni yhtäkään puheenvuoroa, jossa olisi kiinnitetty huomiota hallituksen harjoittamaan identiteettipolitiikkaan. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden sijaan olen itsekkäästi kiinnostunut subjektiivisesta itsemäärittelyoikeudesta, sen autenttisuudesta, siitä että kykenen olemaan uskollinen juuri sille, mikä koen olevani. Juuri tämän takia olen viime aikoina seurannut keskustelua saamelaisten oikeudesta määritellä saamelaisuuttaan.

En ole yrittäjä, enkä tule huomennakaan sellaiseksi itseäni kokemaan. En ole ns. yrittäjähenkinen. Yritän ainoastaan tehdä työni hyvin. Normaali yrittäjä pyrkii käsittääkseni tekemään liiketoiminnallaan voittoa.

Minä en pyri tekemään voittoa. Yritän vain elättää itseni säällisesti mielekkääksi kokemallani työllä. Jos voitto on se, mitä kuukaudessa jää viivan alle, en ole koskaan tehnyt voittoa. Minulla ei ole koskaan ollut edes säästöjä. Olen siis huomisesta alkaen tuomittu olemaan huono, jopa epäonnistunut yrittäjä.

Identiteettini on todellisuudessa työläisen identiteetti. Nimitän itseäni usein kulttuurityöläiseksi. Tunnen myös ammattiylpeyttä identiteetistäni. Kirjoittaessani taiteesta koen tekeväni tärkeitä asioita – voiton tekemistä en sellaiseksi koe.

Mutta en minä todellisuudessa ole itsestäni huolissani. Pärjään kyllä jotenkin loppuelämäni. Olen pikemminkin huolissani niistä tulevaisuuden seuraajistani, jotka eivät ehkä muusta enää tiedä.

Totalitarismin kehittyessä ihmiset alkavat huomaamattaan pitää epänormaaleja asioita normaaleina.

Filosofi Hannah Arendt totesi kirjassaan Totalitarismin synty (1951, suom. 2013), että totalitarismin kehittyessä ihmiset alkavat huomaamattaan pitää epänormaaleja asioita normaaleina. Niiden mahdollista vääryyttä ei lopulta edes osata ihmetellä.

Sen uskallan varmuudella ennustaa, että nykyinen kehityskulku tulee tuottamaan suuren määrän epäonnistuneita yrittäjiä ja identiteetiltään rikkonaisia tai epävarmoja ihmisiä. Silläkin tulee olemaan hintansa – jos haluamme miettiä asiaa kansantaloudellisesti.

  • Väinämöinen ei tiennyt soittavansa kansanmusiikkia

    Kansanmusiikki on käsitteenä melko nuori, soitettu on aina

    Muinaiselle muusikolle soitto ja laulu olivat keinoja olla yhteydessä jumaliin. Musiikilla oli myös heimoa yhdistävä vaikutus osana erilaisia rituaaleja. Nämä eivät ole vieraita musiikin käyttötapoja nykyäänkään.

  • Rakkautta & Anarkiaa: Elokuva puhuttaa

    Sarja keskusteluita festivaaliklubeilta

    Rakkautta & Anarkiaa -festivaali, Yle Kulttuuri, Draama ja Teema esittävät sarjan keskusteluja festivaaliklubeilta Dubrovnikista, Gloriasta ja Korjaamolta 20.-23.9. Yle Areenassa. Mukana muun muassa tanskalaistähti Pilou Asbaek, omaperäiset suomalaisohjaajat Hannaleena Hauru, Jesse Haaja, Jukka Kärkkäinen ja Elina Talvensaari, sekä Myrskyn jälkeen -sarjan tekijät Kaarina Hazard ja Leea Klemola.

  • Onko kirja kertakäyttö- vai kestokulutustuote?

    Kirjan lyhyt elinkaari huolestuttaa

    Moni kaltaiseni lukutoukka huomaa tilan loppuvan kirjahyllyissään. Viimeistään muuttolaatikoita raahatessa sadattelee vuosikymmenten aikana kertynyttä pölyistä ja painavaa kirjakokoelmaa. Jos päättää luopua rakkaista kirjoistaan, törmää toiseen pulmaan: kukaan ei halua ottaa kirjoja vastaan, tai ei ainakaan maksaa niistä. Kuinka jokin niin tärkeä ja arvostettu voi muuttua niin turhaksi ja arvottomaksi?

  • Arvoituksellisia muunnelmia on sujuva mutta sisäsiisti

    Kaksi miestä, yksi nainen ja sata salaisuutta.

    Éric-Emmanuel Schmittin Arvoituksellisia muunnelmia on kertomus kahdesta miehestä – ja juonen edetessä yhä enemmän eräästä erikoislaatuisesta naisesta. Viiden teatterin yhteistuotantona toteutettu tulkinta on sujuva ja viihdyttävä, mutta jää pintatasolle.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Väinämöinen ei tiennyt soittavansa kansanmusiikkia

    Kansanmusiikki on käsitteenä melko nuori, soitettu on aina

    Muinaiselle muusikolle soitto ja laulu olivat keinoja olla yhteydessä jumaliin. Musiikilla oli myös heimoa yhdistävä vaikutus osana erilaisia rituaaleja. Nämä eivät ole vieraita musiikin käyttötapoja nykyäänkään.

  • Hätä on tullut Karjalohjalle, mutta onneksi kyläläiset auttavat

    Maamme kirja 2017: Uusimaa

    Sakari Topelius perheineen vietti kesiä Karjalohjalla. Siellä hän myös viimeisteli Maamme kirjansa ja allekirjoitti kirjan esipuheen. Karjalohja oli Topeliukselle Uudenmaan helmi. Tänä päivänä karjalohjalaiset kiistävät Topeliuksen väitteen, jonka mukaan Karjalohjalla ei ole koskaan hallaa eikä hätää.

  • Siri Kolu: Niskavuoren Hetan Suomi

    Onko väärin olla tämän päivän Heta Niskavuori?

    Onko väärin olla tämän päivän Heta Niskavuori? Nykymaailmassa Heta ei olisi kylmä ja ylpeä Muumäen emäntä, vaan ehkä konsultti tai poliitikko. Näin pohtii kirjailija Siri Kolu, Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti.

  • Rakkautta & Anarkiaa: Elokuva puhuttaa

    Sarja keskusteluita festivaaliklubeilta

    Rakkautta & Anarkiaa -festivaali, Yle Kulttuuri, Draama ja Teema esittävät sarjan keskusteluja festivaaliklubeilta Dubrovnikista, Gloriasta ja Korjaamolta 20.-23.9. Yle Areenassa. Mukana muun muassa tanskalaistähti Pilou Asbaek, omaperäiset suomalaisohjaajat Hannaleena Hauru, Jesse Haaja, Jukka Kärkkäinen ja Elina Talvensaari, sekä Myrskyn jälkeen -sarjan tekijät Kaarina Hazard ja Leea Klemola.

  • Salon seudulla maa vajosi 1800-luvulla – ja vajoaa yhä

    Maamme-kirja 2017: Varsinais-Suomi

    Mikä on parasta Suomessa? Sen kertoo Sakari Topelius Maamme kirjassa: Valitaan kallio Ahvenanmaan saaristosta, rakentaja Pohjanmaalta, leipä Uudeltamaalta, voi Savonmaalta, omena Varsinais-Suomesta, hevonen Karjalasta, pellava Hämeenmaasta, rauta Satakunnasta, turkki Lapinmaasta – ja ystävä kaikista maakunnista. Toimittaja Jakke Holvas lähti maakuntiin etsimään Topeliuksen suosikkeja.

  • Elektroninen sarjakomputaattori ja kummitekoneistoja. Avaruusromua 24.9.2017

    Amiga-musiikkia, ite-oopperaa ja minimalismia

    Vuonna 1954 Teknillisessä korkeakoulussa alettiin rakentaa ensimmäistä suomalaista tietokonetta, elektronista sarjakomputaattoria. Vielä ei puhuttu tietokoneista, vaan matematiikkakoneista tai sähköaivoista. Sitten koitti 1980-luku ja alkoi tapahtua: MikroMikko, IBM PC, Atari, Commodore, Amiga, Apple, Tandy… Etenkin Commodore 64 ja saman valmistajan Amiga 500 olivat meillä valtavia menestyksiä. Niillä tehtiin musiikkia - ja tehdään edelleen. Avaruusromussa Amiga-musiikkia, ite-oopperaa, konstruktivismia, minimalismia ja kummitekoneistoja. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Onko kirja kertakäyttö- vai kestokulutustuote?

    Kirjan lyhyt elinkaari huolestuttaa

    Moni kaltaiseni lukutoukka huomaa tilan loppuvan kirjahyllyissään. Viimeistään muuttolaatikoita raahatessa sadattelee vuosikymmenten aikana kertynyttä pölyistä ja painavaa kirjakokoelmaa. Jos päättää luopua rakkaista kirjoistaan, törmää toiseen pulmaan: kukaan ei halua ottaa kirjoja vastaan, tai ei ainakaan maksaa niistä. Kuinka jokin niin tärkeä ja arvostettu voi muuttua niin turhaksi ja arvottomaksi?