Sinä iltana Petri-Ilmari Valkonen niitteli vihreää vihantaa pellolta evääksi hevoselle. Kesä antoi Tikkakoskella parastaan: tuore heinä tuoksui ilmassa, ympärillä oli rauhallista ja leuto tuuli hyväili työmiehen helmeilevää otsaa.
Työskentely hevosten parissa oli Petri-Ilmarille eräänlainen henkireikä, sillä hän toipui surusta suurimmasta. Petri-Ilmarin Kasperi-poika oli menehtynyt pari vuotta aiemmin. Nytkin hän oli synkkien ajatusten äärellä ja muutenkin elämässään sosiaalisesti erakoitunut.
- Hevosen kanssa puuhailu oli minulle hyvin terapeuttista, olihan kysymyksessä Kasperin hevonen ja se oli ollut meidän yhteinen harrastuksemme hänen eläessään, Petri-Ilmari muistelee.
- Yleensä heinää niittäessäni ja tallilla touhutessani vaivuin syviin ajatuksiin. Mietin edesmennyttä, rakasta poikaani, joka menehtyi 14-vuotiaana 2010 Kalajoen Merisärkillä.
Möykky on isän rinnassa ikuisesti
Petri-Ilmari oli hevosta hoitaessaan palanut ajatuksissaan useasti ennenkin parin vuoden takaiseen onnettomuuteen, joka kulkee isän rinnassa mukana möykkynä ikuisesti.
Kasperi oli lähtenyt kesälomareissulle äitinsä uuden perheen kanssa Kalajoen Hiekkasärkille. Automatka oli ollut kuuma ja heinäkuisen hikinen, joten illalla perille päästyään Kasperi oli mennyt mereen pestäkseen pitkän matkan hiet pinnastaan ja uidakseen vilvoittavassa vedessä.
Aikaa kului ja muuhun seurueeseen alkoi hiipiä huoli. Teinipoikaa ei kuulunut rantaan, eikä päätä näkynyt vedenpinnalla. Omaiset tekivät hälytyksen katoamisesta kello 20.30, puoli tuntia sen jälkeen, kun Kasperi oli mennyt veteen.
Selvisi, että viimeinen havainto Kasperista oli tehty hiekkasärkän päästä. Paikka sijaitsee muutaman sadan metrin päässä rannasta, josta poika oli veteen mennyt. Puolenyön aikaan paikalla oli jo toistakymmentä pintapelastajaa eri pelastuslaitosten yksiköistä. Etsinnöissä oli mukana myös useita veneitä, ilma-alus ja vapaaehtoisia uimareita.
Pelastushelikopterit Turusta ja Vaasasta haravoivat aluetta ilmasta käsin. Petri-Ilmari sai tiedon poikansa katoamisesta ex-vaimoltaan samana iltana. Hän lähti viipymättä kotoaan Laukaasta kohti Kalajokea. Pitkät kilometrit kiduttivat isää ja lisäsivät tuskaa. Lopulta hän ennätti paikalle seuraavaksi aamuksi.
Yön jälkeen etsinnät olivat jälleen täydessä käynnissä.
Odottaminen oli tuskallista.
Aika kului ja toivo hupeni. Jossain vaiheessa alettiin virallisesti puhua kuolleen henkilön etsinnöistä. Läheisten mieleen alkoi hiipiä pelko, josko poikaa ei koskaan löydettäisikään. Ajatuskin tuntui sietämättömältä.
- Syyttely oli turhaa. En kokenut katkeruutta ex-vaimoani kohtaan. Ei Kasperin kohtalo ollut kenenkään syy. Teini-ikäiset voivat olla uhmakkaita ja varoittelusta ja kieltämisestä huolimatta he tekevät, miten tahtovat, Petri-Ilmari muistelee ääni värähtäen.
Märehtiminen ei auta. Ei kannata jäädä miettimään, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, vaikka syyllisyys mieltä painaakin.
Maanantaiaamuna, viiden päivän piinan jälkeen, Kasperi löytyi hukkuneena läheltä aluetta, josta hänestä oli viimeiset havainnot. Hänet löysivät vapaaehtoisen pelastuspalvelun etsijät. Vaikka tieto oli musertava, se vapautti läheiset muista arvailuista ja spekulaatioista pojan kohtalosta.
- Kasper oli uskonut voimiensa riittävän pitkään uimamatkaan, mutta meri osoittautui vahvemmaksi, näin minä itse olen asian ajatellut, Petri-Ilmari sanoo hiljaa.
Nyt hänellä on vastaus kysymykseen, miten vanhemmat ikinä voivat toipua lapsensa menetyksestä:
- Märehtiminen ei auta. Ei kannata jäädä miettimään, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, vaikka syyllisyys mieltä painaakin.
- Itsensä, saati toisen, syyttelystä ei ole mitään hyötyä. Suurin huoli oli, miten ex-vaimo voi tällaisesta menetyksestä toipua. Olemme yhdessä ex-puolisoni kanssa käyneet Kasperia muistelemassa Kalajoella, tänäkin kesänä 14. heinäkuuta, veimme rannalle kynttilän hänen muistolleen, Petri-Ilmari kertoo.
Kaksi kaunista kuumailmapalloa
Siirrytään takaisin vuoteen 2013 ja tikkakoskelaiselle hevostallille, mistä tarinamme alkoi. Tuona heinäkuisena iltana Petri-Ilmarin huomio kiinnittyi kahteen kuumailmapalloon, jotka lipuivat kuin rakastavaiset vierekkäin kohti auringonlaskua. Hän jäi tuijottamaan näkyä ja tunsi jonkun tunteen liikahtavan rinnassaan.
Hetken näkyä ihailtuaan hän hyppäsi autoon aikomuksena lähteä takaisin kotia kohti Laukaaseen. Silloin radiosta alkoi soida Pariisin Kevään Kesäyö. Kappale vahvisti Petri-Ilmarissa herännyttä tunnetta, jota hän ei ollut kokenut pitkään aikaan. Hetken mielijohteesta hän käänsi autonsa nokan kohti läheistä Kuikan lavaa.
- En ollut juurikaan käynyt tanssimassa tai muissa riennoissa Kasperin kuoleman jälkeen, mutta tuo kaunis näky ja lempikappaleen kuuleminen radiosta saivat minut toisiin ajatuksiin. Niinpä suunnistin entuudestaan tutulle tanssipaikalle ja pohdin, vieläkö sitä osaisin tanssia ruostuneilla taidoillani.
Heti lavalle saavuttuaan Petri-Ilmarin katse kiinnittyi kauniiseen, vaaleaan ja uhkeaan naiseen, jolla riitti vientiä ja tanssittajia. Petri-Ilmarikin olisi tahtonut viedä tuon näyttävän naisen tanssimaan, mutta epäili naisen olevan jo varattu.
Niinpä Petri-Ilmari siirtyi karaokebaarin puolelle haukatakseen vielä hieman huikopalaa ennen kuin lähtisi kotimatkalle. Kuin kohtalon oikusta häneen viereensä istahti tämä katseen vanginnut vaalea kaunotar.
- Silloin ajattelin, että nyt tai ei koskaan! Karaoke-mikin varressa oli juuri laulaja, joka veteli niin epävireisesti, että korviin sattui. En antanut asian häiritä, vaan pokkasin syvään ja pyysin kauniin naisen tanssimaan. Taivuttelin parhaani mukaan tangoa - olkoonkin, että taitoni olivat kovasti ruosteessa, Petri-Ilmari muistelee.
Selvisi, että kaunis nainen oli tullut Tikkakoskelle Helsingistä. Anna-Liisaksi esittäytynyt nainen oli hänkin nähnyt kesäillassa kauniin näyn, kaksi kuumailmapalloa ja saanut ajatuksen lähteä tanssimaan.
Tanssi-illan päätteeksi Petri-Ilmari pääsi saattamaan Anna-Liisan takaisin majapaikkaansa ja kyseli tätä mukaansa seuraavana iltana läheiselle Syvälahden lavalle tanssimaan.
Anna-Liisa kertoi, että hänelle oli tullut treffipyyntö jo toisaalta. Silloin radiossa alkoi jälleen soida Pariisin Kevään Kesäyö. Molemmat totesivat kuin yhdestä suusta toisilleen, että tämä biisi oli muuten hänen lempikappaleensa.
He kuuntelivat laulua autossa hiljaisuuden vallitessa ja kun se oli ohitse, Anna-Liisa ilmoitti lähtevänsä Petri-Ilmarin kanssa seuraavanakin iltana tanssimaan.
Anna-Liisan haave pelotti aluksi
Siitä alkoi ahkera ajelu Laukaan ja Helsingin välillä. Sinä kesänä Petri-Ilmari ja Anna-Liisa näkivät varsin tiuhaan ja suhde syveni.
- Ihastuin Anna-Liisassa hänen kauneutensa lisäksi aurinkoiseen olemukseen ja päättäväiseen luonteeseen. Hän on toiset huomioonottava. En tiedä, kävikö tässä tie miehen sydämeen vielä vatsankin kautta, sillä meitä yhdistää intohimo hyvään ruokaan.
- Aina Helsinkiin saapuessani koin hänen kanssaan uusia makuelämyksiä ja kävimme usein ulkona herkuttelemassa. Minä puolestani panin parastani ja tarjoilin Anna-Liisalle riistaruokia hänen käydessään Laukaalla, Petri-Ilmari kertoo.
Suhde muuttui vakavaksi ja seuraavan vuoden keväällä Anna-Liisa otti puheeksi haaveensa lapsesta. Niinpä ”projekti” pistettiin alulle työnimellä Maire.
- Ajatus pelotti minua ensin, olihan minulla takana iso menetys. Kerroin asiasta aikaisessa vaiheessa Anna-Liisalle ja hän otti asian todella kypsästi ja luontevasti vastaan. Se teki minuun suuren vaikutuksen.
Vuosi sitten heille syntyi isänsä mukaan ristitty Ilmari.
- Loppuun asti häntä kyllä Maireksi luultiin, mutta sitten synnytysosastolla Mairen jalkojen välistä löytyikin yllätys, Petri-Ilmari nauraa.
Hän on onnellinen isyydestään. Pelot ovat väistyneet ja alun häkellys on vaihtunut innokkuuteen lastenpuistossa.
- Siellä ne rouvat katsovat, kun viisikymppinen isä temmeltää liukumäessä poikansa kanssa! Katsotaan mitä tapahtuu, kun Ilmarille tulee vauhtia lisää. Onneksi olen aina urheillut, nyt siitä kunnosta on apua, Petri-Ilmari nauraa.
Kasperin menetys on aiheuttanut sen, että Petri-Ilmari tahtoo olla aktiivisesti mukana poikansa elämässä, vaikkakin perhe asuu ainakin toistaiseksi eri paikkakunnilla. Anna-Liisa ja Ilmari ovat asettautuneet Järvenpäähän ja Petri-Ilmari puolestaan asuu töiden takia Laukaassa. Onnellisen isän mieleen hiipii välillä pelko, mutta luottamus hyvään vie lopulta voiton.Petri
- Toki huoli toisesta pojasta, pikku-Ilmarista, on nyt kaksinkertainen. Mutta tahdon uskoa, että mitään noin kamalaa ei käy kohdalleni kahta kertaa. Tahdon uskoa, että Kasperi sieltä jostain ylhäältä katsoo perään ja huolehtii aina pikkuveljestään.
