Hyppää pääsisältöön

Angelique Kidjo, sankarini

Angelique Kidjo
Angelique Kidjo Kuva: Pierre Marie Zimmerman angélique kidjo

Miten sattumanvaraista onkaan musiikillinen matka! Vaikka pitelisi kädessään kompassia, joka ohjaa valintoja - niin levyostoksia, radioaseman valintaa kuin konserttikokemuksiakin - voi yksi satunnainen harha-askel muuttaa suunnan loppuelämäksi.

Vuonna 1994 matkasin rinkka selässä kaveriporukassa Elmun bussilla Roskilden festivaalille. Elettiin grungen valta-aikaa ja moni legendaarinen heavyorkesterikin oli vielä elämänsä kunnossa. Ensimmäisen festivaalipäivän avasi hiphopmättöryhmä Rage Against the Machine, keikkakokemus oli laimeastikin sanottuna hillitön. Pompin yleisömeressä hikipäisenä ja ajattelin, että on se rokki elämän suola ja sokeri. Tarkoitus oli myös nauttia muista raskaamman musiikin yhtyeistä neljän päivän ajan. Rokkia, rauhaa ja rakkautta kaikille tasapuolisesti!

Eräänä yönä Roskildessa

Perjantain ja lauantain välisenä yönä, aamupuolen tunteina matelimme festivaalialueen lävitse ja osuimme teltalle, jossa meille tuntematon yhtye aloitteli keikkaansa. Tiirailin festivaaliohjelmaa ja sen mukaan esiintyjä oli maasta, jonka nimen mainitsemisen aikana olin luultavimmin katsellut maantiedon luokan ikkunasta ulos ja miettinyt Metallican uuden albumin julkaisuajankohtaa. Tuon maan nimi oli Benin. Lavalle nousi suuri orkesteri torvisektioineen ja taustalaulajineen ja sitten: Siinä hän oli, laulusolisti Angelique Kidjo. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, vilpittömästi. En ole ennen sitä, enkä koskaan sen jälkeen kuullut mitään niin vangitsevaa. Sinkouduin musiikkitaivaaseen, jossa enkelikuoro lauloi minulle totuuksia maailmasta kielellä, jota en ymmärtänyt silloin, enkä taatusti ymmärrä vieläkään. Mutta kukapa meistä enkelten kieltä ymmärtäisikään.

Angelique Kidjo oli julkaissut samana vuonna albuminsa Ayé, jonka suurimmaksi hitiksi nousi Agolo. Tuosta samaisesta albumista hän nappasi myös ensimmäisen Grammy-ehdokkuutensa ja kiertue vei häntä ympäri maailmaa. Kidjon popin ja afrorytmien yhdistelmässä ainekset olivat suloisessa tasapainossa.

Uusi karttakirja löytyy

Minä astelin festivaalilta palattuani helsinkiläiseen levykauppaan Viiskulmassa ja ostin kaikki levyt, joita Kidjolta silloin oli saatavilla: Parakou, Logozo ja hittilevy Ayé. Sen jälkeen mikään ei ollut - Karjalaista lainatakseni - niin kuin ennenkin. Ja nyt pieni henkilökohtainen avautuminen: Minustahan piti tulla pianonsoiton opettaja tai saksankielen opettaja, mutta toisin kävi. Lukion jälkeen pyrinkin yliopistolle musiikkitieteen laitokselle lukemaan etnomusikologiaa. Kainalot hikisinä ja kynä sauhuten kirjoitin pääsykokeissa esseen Angelique Kidjosta ja hänen merkityksestään "afrikkalaisen musiikin uudistajana". Se, että Kidjo oli lähtenyt kotimaastaan kommunistihallintoa pakoon jo 1980-luvun alussa ja työskenteli pääasiassa pariisilaismuusikoiden kanssa, oli tuolloin vielä ainakin itselleni hämärän peitossa. Mutta pääsin opiskelemaan ja sanavarastoni karttui uusilla termeillä, kuten maailmanmusiikki ja ei-länsimainen tai ulkoeurooppalainen popmusiikki. Vaarallista määrittelyä kaikki tyynni, toisaalta se oli itselleni kuin karttakirjan käyttöä musiikillisella matkallani.

Sinkouduin musiikkitaivaaseen, jossa enkelikuoro lauloi minulle totuuksia maailmasta kielellä, jota en ymmärtänyt silloin, enkä taatusti ymmärrä vieläkään. Mutta kukapa meistä enkelten kieltä ymmärtäisikään.

Myöhemmin kuulin senkin, että maailmanmusiikki-termi keksittiin, missäpä muuallakaan kuin englantilaisessa pubissa tuopposten äärellä vuonna 1987. Taustalla oli levykauppojen ja radioasemien ongelma kaupitella musiikkia, jota ei laulettu länsimaisilla valtakielillä tai jota ei voitu luokitella jollain tapaa popmusiikiksi. Tuon nimen keksijöissä baarin nuhjuisesta pöydästä löytyy brittiläisiä levy-yhtiöihmisiä ja toimittajia. Kapakkakeskustelussa vilisi sellaisia ehdotuksia kuin trooppinen musiikki, maailmanrytmit ja juurimusiikki, mutta lopulta päädyttiin tuoppien yhteiskilistelyssä maailmanmusiikkiin, se kun ei rajaisi pois mitään tyyliä, rytmiä, kieltä, alkuperää, aikaa tai edes länsimaista popmusiikkia. Tuon määrittelyn seurauksena minäkin osasin suunnistaa oikeanlaiseen levykauppaan ja maailmanmusiikki- tai world music -hyllylle. Toisaalta, sinne hyllylle ei välttämättä eksy, jos alun perin etsisi vaikkapa juuri Rage Against the Machinen levyä. Sattumalla ei ole sijaa tyylien rajauksessa.

Sankarin kohtaaminen

Pari vuotta myöhemmin Angelique Kidjo julkaisi uuden albuminsa Fifa ja silloin olin tarkkana. Olin opiskelujeni siivittämänä tehnyt jo muutaman haastattelun alkavalla toimittajan uralla ja kysyin tuottajalta, että miten olisi, kaupunkiin on tulossa mielestäni kaikkein merkittävin nykyartisti, että sopisikos tehdä juttua lähetykseen? Ja sopihan se. Se oli ensimmäinen kerta, kun tapasin Kidjon silmästä silmään. Noin seitsemässä minuutissa luovimme läpi afrikkalaisen naisen aseman, musiikin nykytilan, maailman pakolaispolitiikan ja musiikin merkityksen Kidjon elämässä. Paljon oli sanottavaa niin Kidjolla kuin nuorella toimittajanalullakin.

Angelique Kidjo Eve-albumin kansi
Angelique Kidjo Eve-albumin kansi Kuva: Pierre Marie Zimmerman angélique kidjo

Angelique Kidjo asettuu siihen sangen harvalukuiseen joukkoon afrikkalaisia artisteja, jotka ovat onnistuneet luovimaan tiensä valtavirran liepeille, Grammy-gaaloihin ja rockfestivaaleille. Silti häneltäkin tunnutaan vaativan vastauksia – ihan niin kuin minäkin tein – maailmapolitiikan tilanteeseen. Pelkkä musiikki ilman poliittista leimaa tai tasa-arvokysymyksiä ei riitä. Harvalta rockartistilta kysytään kyllästymiseen saakka mielipidettä synnyinmaansa naisten asemaan tai hurjimmassa tapauksessa kokonaisen maanosan tilanteeseen. Toisaalta Kidjo tietää myös, että se kelle ääni annetaan, sen kannattaa puheenvuoronsa myös käyttää. Siinä sivussa voikin käsitellä karibialaiset rytmit uuteen uskoon tai versioida Jimi Hendrixin pyhän Voodoo childin. Tai vaikka muuttaa suomalaistytön elämän iäksi.

Angelique, olet sankarini.

Tuuli Saksalan toimittama Musiikkikeidas alkaa 13.1.2016 kello 22.00 YLE Radio Suomella.

  • Anssi Kelan lyriikka vakuutti ja liikutti

    Anssi Kela löysi vanhan menestysreseptin

    Tällä kertaa kokonaan kotimaisessa Levylautakunnassa oli mukana monen hittiartistin uutta tuotantoa. Uusia lauluja olivat kuuntelemassa Diandra, Samuli Laiho ja Pekka Laine. Äänestyksen tulos ja kommentit 1. Anssi Kela: Ilves 26 pistettä (Anssi Kela) Diandra: Ei tätä voinut ruveta analysoimaan, jäi vaan kuuntelemaan. Tarina vei heti mukanaan.

  • Kylie Minoguen kantrivalssi ja Maj Karman rokkileka

    Kylie Minoguen kantrivalssi Levylautakunnan voittaja

    Levylautakunnan arvioille alttiiksi valikoitui viikon uutuuksista mm. Australian lahja pop-maailmalle, tuore laulaja-lauluntekijä ja kotimainen rokkijyrä. Arvionsa antavat Ylen Juha-Pekka Sillanpää, Susanna Vainiola ja Jyrki Koskenseppä. Äänestyksen tulos ja kommentit 1.

  • Kolme sointua riittää tangokuninkaillekin

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela ovat yhdistäneet voimansa duoksi, joka alkaa keikkailla yhdessä ja levyjäkin on tekeillä. Levylautakunnassa Marko ja Jukka saavat arvioitavakseen viikon uutudet. Tämän duon täydentää trioksi toimittaja Maija Salminen. Pisteet ja kommentteja 1.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua