”Katsokaas, olen tehnyt suuren oivalluksen: en enää usko mihinkään. Silloin elämä on yhtä jatkuvaa ilmestystä, ja se on todellista runoutta.”
Georges Braque (1882–1963) oli 1900-luvun suurimpia taidemaalareita. Yhdessä Picasson kanssa hän kehitti kubismin ja mullisti maalaustaiteen suhteen kuvattavaan kohteeseen ja perspektiiviin. Kuitenkin hänestä on tehty tuskin lainkaan dokumenttielokuvia.
Nyt esitettävä dokumentti kertoo Braquen ja Picasson yhteistyöstä ja myöhemmästä välirikosta. Kubismin alkuaikoina taiteilijat olivat Braquen sanoin kuin kiipeilijöitä yksinäisellä vuorella: heillä oli vain toisensa, eikä kukaan ulkopuolinen voi jälkikäteen täysin ymmärtää kokemusta. Yhteistyön katkaisi ensimmäinen maailmansota, jossa Braque taisteli Ranskan armeijan riveissä ja haavoittui, minkä jälkeen hän vetäytyi Normandian rannikolle. Siellä hän eli lopun elämäänsä pienessä kylässä ja kehitti kubismia omanlaiseensa suuntaan.
Braquesta kertovat dokumentissa hänen omat päiväkirjansa sekä taiteilijatoverit ja ystävät.
