Villen seikkailu Idän kauppatiellä jatkuu kohti Kalmukian tasavaltaa, joka on jopa venäläisille itselleen melko tuntematon ja eksoottinen. Kalmukia sijaitsee Etelä-Venäjällä, Kaspianmeren luoteispuolella. Asukkaita tasavallassa on noin 300 000. Suurin osa heistä on etnisiä kalmukkeja, joka polveutuvat muinaisista mongolipaimentolaisista. Kalmukkien kieli, kulttuuri ja ulkonäkö poikkeavat yhä kantavenäläisistä selvästi. Kalmukia on myös Euroopan ainoa alue, jossa buddhalaisuudella on valtauskonnon asema.
Vaikka paimentolaisuus on edelleen yleinen elintapa Kalmukiassa, lähes puolet tasavallan ihmisistä elää urbaania elämää pääkaupungissa Elistassa. Elista on noin 100 000 asukkaan kaupunki Kalmukian länsipuolella, hieman yli 400 kilometrin päässä Volgogradista etelään.
Kaupunkiin saapuessaan Ville kohtaa ensimmäiseksi jousiammuntaa harrastavan porukan. Muinaiset mongolisoturit, kalmukkien esi-isät, olivat kuuluisia jousiammuntataidoistaan, ja tänä päivänä monet kalmukit pyrkivät elvyttämään unohtuneita vanhoja perinteitä. Villen jousiammuntaopetus alkaa erikoisen nuolen esittelyllä.
Villen matka jatkuu syvälle Elistan lähiöihin, missä hän tapaa lähes yhdeksänkymppisen Jurin, joka on paikallisten kunnioittama kalmukialaista astrologiaa harjoittava ennustaja. Jurilla on Villen matkan varrelle kultaakin kalliimpia neuvoja, ja niitä noudattamalla seikkailu voi jatkua turvallisin mielin.
Keskellä kuivia aroja, pyhällä puulla matkaajamme tutustuu paikalliseen uskontoon ja osallistuu shamanistis-buddhalaiseen rituaaliin. Auringon lasku ja munkkien meditatiivinen laulu luovat maagisen tunnelmaan.
Seuraavaksi matka kulkee yhä syvemmälle Kalmukian aroille saiga-antiloppien suojelukeskukseen. Ennen tuhatpäisinä kulkeneet saigalaumat ovat kutistuneet olemattomiin ja suojelukeskus tekee työtä geenien monimuotoisuuden säilyttämiseksi.
Viimeisen yö Kalmukiassa Ville viettää vaeltavien paimentolaisten autiomaahan pystytetyssä jurtassa, porisevan lihapadan ääressä ja kimmeltävän öisen tähtitaivaan alla.
