Hyppää pääsisältöön

Kuplien vuosi 2015

Kuplia.
Kuplia. Kuva: Clint Mason / Creative Commons kuplia

Filosofi, tietokirjailija Ville Lähde valitsee viime vuoden hämäävimmät käsitteet. Millaisen jälkimaun jätti julkisen keskustelun vuosi 2015?

Kulunutta vuotta ovat värittäneet kiivaat ja kärkeviksi äityneet puheenvuorot. Luottamus poliittiseen päätöksentekoon on huojunut. Politiikka on rikki, julistivat lehdet jo kevään 2015 vaalien alla. Vuoden varrella ehdittiin julistaa rikkinäisiksi ainakin internet, kommentointi, konsensus ja suomalaisuus. Mistä "rikkimenemisessä" on kyse?

- Ihan tavallisesta demokratiasta, vastaa tietokirjailija Ville Lähde.

Tietokirjailija Ville Lähde
Tietokirjailija, filosofi Ville Lähde julkaisi tänä vuonna kirjan "Paljon liikkuvia osia". Tietokirjailija Ville Lähde ville lähde

- Yhteiskunnassa kuuluu olla kiistelyä ja räväkkääkin erimielisyyttä. Se ehkä nykyään unohdetaan, kun puhutaan rikkimenemisestä. On poliittisesta kulttuurista kiinni, pystytäänkö keskustelut pitämään rauhanomaisina, Lähde sanoo.

- Oleellista on, millä tavalla kiistaa käydään. Viime vuosina tyyli on toisinaan mennyt sisällön ylitse: sutkautusten ja nopeiden vastakkainasettelujen luominen on yleistynyt.

Sutkautusten ja nopeiden vastakkainasettelujen luominen on yleistynyt.

Aiemmin julkista keskustelua kehysti konsensus, joka jäykkyydestään huolimatta loi ennustettavuutta kylmän sodan aikana. Käynnissä oleva poliittisen kulttuurin muutos on kuitenkin murtamassa totuttuja valta-asetelmia, ja keskustelukulttuuri etsii uutta muotoaan.

Heimoajattelun paluu

Lähteestä me vastaan ne -ajattelu on vahvistunut julkisessa keskustelussa. Asiakokonaisuuksiin paneutumisen sijaan luodaan valmiita ryhmiä, kuten persut, suvakit ja vihervasemmistolaiset. Nämä blokit sitten käyvät tukkanuottasille.

- Inhimillistä moninaisuutta korostava kiista, jossa ihmiset joutuvat monissa eri rooleissaan vastakkain eri ihmisten kanssa, on yhteiskunnallisen elämän ytimessä. Jos ihmiset karsinoidaan joukkoihin, se lakkaa olemasta politiikkaa. Politiikasta tulee konfliktiteatteria, jossa näyttelijät ja vuorosanat ovat valmiita ja lopputuloskin kirjoitettu valmiiksi.

Kun keskustelu poreilee, syntyy kuplia. Niiden makuun päästiin vaalien yhteydessä, kun näyttelijä Krista Kososen haastattelu Kallion kuplasta leimautti liekkeihin suuren keskustelun maamme sisäisistä kulttuurieroista.

Alexander Stubb, Juha Sipilä ja Timo Soini.
Alexander Stubb, Juha Sipilä ja Timo Soini. Kuva: Henrietta Hassinen / Yle sipilä

Kosonen koetti puhua itseironisesti, mutta puheenvuoro napattiin moraalipoliittisen vastakkainasettelun välineeksi.

- Se on hyvä esimerkki, miten ilmiöitä voidaan toisaalta luoda tyhjästä.

Raja-aidat ovat tavallisia pitkaäikaisissa konflikteissa, Lähde muistuttaa. "Kuplien" luominen on vanha kikka, jolla vahvistetaan jonkin ryhmän sisäistä yhtenäisyyttä. Retoriikka on tehokasta.

- On saatu luotua ideaa todellisista kansanmiehistä ja vaikkapa vihervasemmistolaisista, ja luotu kuva, että ne ovat sisäisesti yhtenäisiä ryhmiä. Todellisuudessa yhtäläisyyksiä löytyy myös ryhmien välillä.

Vuosikatsauksen palkinnot: Vuoden harhauttaja, Vuoden harhautus ja Vuoden miinanpurkaja

Aristoteleen kantapää pyysi Lähdettä tutkimaan vuoden 2015 julkista keskustelua ja poimimaan Vuoden harhautuksen, Vuoden harhauttajan ja Vuoden miinanpurkajan.
Samalla Aristoteleen kantapää juhlii 10-vuotissyntymäpäiviään. Ensimmäinen Aristoteleen kantapää nimittäin lähetettiin 2.1.2006.

Vuoden harhautus: Kilpailukykyloikka

- Toistelemalla kilpailukykyloikan vaadetta ja valmiita prosenttilukuja määriteltiin politiikan mahdollisuuden ehdot. Se oli pelottavan tehokas tapa lopettaa yhteiskunnallinen keskustelu, Ville Lähde sanoo.

Lukuisat talouden asiantuntijat olivat eri mieltä valtionvarainministeriön analyyseistä, Lähde muistuttaa. Sen sijaan että olisi käyty keskustelua, toisteltiin oletusta, että keskustelua voidaan käydä – mutta vain tietyissä raameissa.

- Se on hurja poliittisen määrittelyvallan ja tiedon määrittelyvallan väline. On jo etukäteen sanottu, kenen tieto on hyväksyttävää.

- Muut voivat pulista siellä kansalaisyhteiskunnassa.

Vuoden harhauttaja: Sipilän hallitus

Voittajan valinta monen ehdokkaan joukosta oli hankalaa. Ansiomerkki sekasortoisen keskusteluilmapiirin luomisesta menee kuitenkin Juha Sipilän hallitukselle. Lähde ei halua puuttua politiikan sisältöön, vaan keskustelukulttuuriin.

- Sipilän hallitus on nojannut kätevien uudissanojen luomiseen: tiettyjen termien toistamiseen ja ihmisten totuttamiseen, jolloin ajattelun voi myös lopettaa. "Yhteiskuntasopimus", "iterointi" ja "vatulointi" ovat hyviä esimerkkejä.

Juha Sipilän hallituksen käyttämiä uudissanoja.
Juha Sipilän hallituksen käyttämiä uudissanoja. Kuva: Stina Tuominen jappasu

Samaan aikaan kansalaiskeskustelua pidetään ikävänä kiusankappaleena: ”kaikki olisi hyvin, kun ette nyt koko ajan valittaisi.” Lähteen mielestä näin luodaan mielikuvaa, jonka mukaan poliittinen päätöksenteko on prosessijohtamista ja yhteiskunnallinen kritiikki kuhnailevien dosenttien hömpötystä. Se on uskallettu jopa sanoa ääneen.

- Luotetaan omien taustaorganisaatioiden tuottamaan tietoon, ja muu tieteellinen yhteisö on sitten pitkiä kesälomia viettävää yliopistovätystä.

Lähteen mielestä on vaarallista, että retoriikka ja poliitiikan sisältö nähdään eri asioina. Retoriikan kasvattaessa merkitystään alkaa se väkisinkin vaikuttamaan politiikan sisältöön. Näin rengistä voi tulla isäntä.

Vuoden miinanpurkaja: Faktabaari

Mahtui vuoteen myös toivonpilkahduksia. Vuoden miinanpurkaja -palkinto myönnetään toimijalle, joka on tervehdyttänyt keskustelua. Filosofi myöntää sen Faktabaarille, joka tarkistaa huolellisesti julkisuudessa esitettyjä väitteitä.

- Se on hieno ja tärkeä avaus suomalaisessa keskustelussa. Olisiko 4-5 vuotta sitten joku toimittaja jaksanut tarkistaa Stubbin prosenttilukuja?

Kuvakaappaus Faktabaari.fi-sivulta.
Kuvakaappaus Faktabaari-sivustolta. Kuvakaappaus Faktabaari.fi-sivulta. faktabaari

Jotta Faktabaari voi toimia, sen pitää myös vahtia itseään, Lähde muistuttaa. On oltava jaettuja standardeja, kritiikkiä ja itsekritiikkiä sekä riippumattomuutta. Siinä mielessä faktantarkastus toimii kuin tieteellinen instituutio.

Tieteen standardit ovat erityisen tärkeitä aikana, jolloin tieto ja mielipiteet usein sekoittuvat. Lähteen mukaan kaksi asiaa tapaavat sotkeentua: kaikilla on oikeus muodostaa mielipiteitä, mutta se ei tarkoita, että kaikki ovat oikeassa.

Lukutaidon hämärtymisen taustalla on Lähteen mukaan tarve kontrolloida. Jos ei ole käsitystä siitä, miten tiede toimii, on hämäävää seurata vaikkapa ruokauutisoinnin jatkuvaa muutostilaa. Tietokirjailija toivookin kohennusta tiedekasvatuksen ja -journalismin tasoon.

- Ei niin, että pelkästään annetaan lisää tietoa, vaan annetaan välineitä ymmärtää, miten tieto syntyy.

Ihmiset eivät voi oppia lukemaan sellaista journalismia, jota ei ole olemassa.

Nykypäivän toimittajilta vaaditaan enemmän kohuja ja vastakkainasettelua – nopeammin myyvää journalismia. Isoja asiakokonaisuuksia yksinkertaistetaan liikaakin. Lähteen mielestä mediamaailman puolustautuminen sillä, että ”me vain vastaamme kysyntään”, on lapsellinen.

- Ihmiset eivät voi oppia lukemaan sellaista journalismia, jota ei ole olemassa. Jos ei ole tarjolla pitkiä ja syvällisiä analyysejä, ei niihin kehity taitoja.

Tiedonvälityksen kentällä on Lähteen mielestä kaksi rinnakkaista trendiä: nopea kohujournalismi ja paluun tehneet pitkät analyysiartikkelit. Lähde ottaa positiiviseksi esimerkiksi Long Play -verkkolehden, joka seuraa englantilaisen Guardian-lehden viitoittamalla tiellä monipuolisen ja valistavan journalismin saralla.

- Long Play -lehti tuottaa syvällisesti tehtyä tutkivaa journalismia. Se on jo selkeästi alkanut vaikuttaa suomalaiseen keskusteluun, Ville Lähde toteaa.

Lähde on ilahtunut tutkivan, analyyttisen journalismin paluusta, mutta muistuttaa ilmiön olevan Suomessa vasta lapsenkengissä.

- On kiinni perinteisistä mediataloista, uskalletaanko siihen lähteä mukaan.

Pidetään peukaloita, niin kuin suomalainen sanonta kuuluu!

Ville Lähteen kotisivut
Faktabaari-sivusto

  • Itsenäistyvän Viron ja Suomen ystävyys punnittiin villeinä vuosina

    Rodeo -elokuva avaa Viron itsenäistymisen ajan kulisseja

    Mitä tapahtui kulissien takana Viron itsenäistymisen aikana, romanttisella 90-luvulla, jolloin vapaus alkoi häämöttää ja sitten valkeni? Millainen oli henkilökemioiden merkitys Viron ja Suomen välisissä suhteissa? Mitä Suomessa ajateltiin Mart Laarin nuoren hallituksen hulluista ratkaisuista? Maanantaina 19.2. Yle TV1:llä palataan Viron villeihin vuosiin.

  • Samasta muotista

    Univormu yhdistää kantajat, ja erottaa heidät muista

    Univormu tarkoittaa yhdenmukaista. Sanasta tulee ensimmäiseksi mieleen armeija ja sotilaat. Yhtenäistä pukeutumista esiintyy kuitenkin monissa ammateissa, laitoksissa ja viroissa. Armeijan, poliisin ja palokunnan asujen on ensisijaisesti tarkoitus lisätä käyttäjien turvallisuutta ja mukavuutta.

  • Onko kiroilu kielen köyhyyttä vai rikkautta?

    Kiroilun aiheita on kolme: uskonto, sukuelimet ja eritteet.

    Kiroileminen on ihanaa! Saa päästellä höyryä ja adrenaliini virtaa suonissa. Harmituskin helpottaa hiukan. Mutta sitten tulee häpeä. Kuuliko joku? Kiroilua käytetään paheksumiseen, pettymykseen, ihasteluun tai kovaan ponnistukseen.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Viro 100 vuotta Teemalla

    Juhlaohjelmia Viron itsenäisyyspäivän viikolla

    Lauantaina 24.2.2018 vietetään Viron tasavallan satavuotisjuhlaa. Viro 100 -ohjelmia nähdään Teemalla torstaista sunnuntaihin 22.–25.2.

  • Katriina Huttunen: Hautausmaa on kotini

    Itsemurhan tehneen äiti käy hautausmaalla päivittäin.

    Helsingin Hietaniemessä on Suomen tunnetuin hautausmaa, joka on täynnä taidetta ja kuolleita merkkihenkilöitä. Suomentaja Katriina Huttunen käy siellä päivittäin. Hänen on pakko. Hautausmaa on hänen itsemurhan tehneen tyttärensä viimeinen leposija. Tämä essee on uskonnottoman ihmisen yritys levittää hautausmaan ilosanomaa.

  • Tutkimusmatkoja idän maisemiin. Avaruusromua 18.2.2018

    Myös miniatyyrisävellyksiä ja dub-kokeilua

    Suomalainen tutkimusmatkailija ja kielitieteilijä Gustav John Ramstedt teki 1900-luvun alussa seitsemän tutkimusmatkaa Siperiaan, Keski-Aasiaan ja Mongoliaan. Elokuvantekijät Martti Kaartinen ja Niklas Kullström reissasivat G.J. Ramstedtin jalanjäljillä. Näin syntyi elokuva Eastern Memories, johon säveltäjä ja tuottaja Rasmus Hedlund teki musiikin. Avaruusromussa myös miniatyyrisävellyksiä, dub-henkistä kokeilua sekä abstraktia äänimaisemaa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Big Star: Nothing Can Hurt Me

    Dokumentti parhaasta bändistä joka ei koskaan menestynyt.

    Rakkaudella tehty pitkä dokumenttielokuva memphisiläisestä popyhtyeestä, josta piti tulla 1970-luvulla maailmankuulu mutta josta tulikin kulttibändien kulttibändi – muusikkojen, kriitikkojen ja asianharrastajien kiihkeän fanituksen kohde. Big Star oli "hienoin yhtye joka ei koskaan menestynyt".

  • Itsenäistyvän Viron ja Suomen ystävyys punnittiin villeinä vuosina

    Rodeo -elokuva avaa Viron itsenäistymisen ajan kulisseja

    Mitä tapahtui kulissien takana Viron itsenäistymisen aikana, romanttisella 90-luvulla, jolloin vapaus alkoi häämöttää ja sitten valkeni? Millainen oli henkilökemioiden merkitys Viron ja Suomen välisissä suhteissa? Mitä Suomessa ajateltiin Mart Laarin nuoren hallituksen hulluista ratkaisuista? Maanantaina 19.2. Yle TV1:llä palataan Viron villeihin vuosiin.

  • Samasta muotista

    Univormu yhdistää kantajat, ja erottaa heidät muista

    Univormu tarkoittaa yhdenmukaista. Sanasta tulee ensimmäiseksi mieleen armeija ja sotilaat. Yhtenäistä pukeutumista esiintyy kuitenkin monissa ammateissa, laitoksissa ja viroissa. Armeijan, poliisin ja palokunnan asujen on ensisijaisesti tarkoitus lisätä käyttäjien turvallisuutta ja mukavuutta.

  • Onko kiroilu kielen köyhyyttä vai rikkautta?

    Kiroilun aiheita on kolme: uskonto, sukuelimet ja eritteet.

    Kiroileminen on ihanaa! Saa päästellä höyryä ja adrenaliini virtaa suonissa. Harmituskin helpottaa hiukan. Mutta sitten tulee häpeä. Kuuliko joku? Kiroilua käytetään paheksumiseen, pettymykseen, ihasteluun tai kovaan ponnistukseen.