Hyppää pääsisältöön

Se toinen syntymäpäiväsankari meinasi unohtua

Suomalaisilla vaikuttaisi olevan vankka ote Nielsenin sinfonioista. Sakari Oramo kokonaislevytti ne vastikään tukholmalaisten kanssa, ja heti perään John Storgårds teki kilpailevan version BBC:n filharmonisen orkesterin kanssa. Storgårds on orkesterin päävierailija, ja taannoinen Sibelius-kokonaislevytys on hionut yhteisymmärryksen huippuunsa - ja se myös kuuluu.

Nielsen / Storgårds
Nielsen / Storgårds uudet levyt

Oramon Nielsen teki vaikutuksen dynaamisuudella ja tarkalla iskukyvyllä. Storgårdsin kokonaisnäkemys on ilahduttavan erilainen - laveampi. Hän hellii fraaseja pitkään ja rauhassa, ja tähyää Nielsenin massiivisissa orkesterinousuissa kiireettä huippukohtiin. Storgårdsin otteessa Nielsen ei kuulosta vain äkkiväärältä, skandinaaviselta kansallisromantikolta, vaan linkittyy keskieurooppalaiseen myöhäisromantiikkaan, etenkin Bruckneriin. Tämä lienee Storgårdsin tulkinnan persoonallisin piirre ja suurin ansio.

Toisiin sinfonioihin Storgårdsin tulkintahyveet sopivat kuin nakutettuna. "Sinfonia espansiva" ja "Sammumaton" hyötyvät laveudesta, vaikka sekaan mahtuisi muutama äkkinäisempikin leikkaus pitämään mielenkiintoa vireillä. "Neljässä luonnetyypissä" pidän enemmän Oramon yksityiskohtaisuudesta ja räiskyvästä huumorista.

En ihmettele, miksi Storgårds ja BBC:n filharmoninen orkesteri pitävät toisistaan. Orkesterin mehukas sointi ja tasainen reagointitapa tuntuvat tukevan Storgårdsin pitkälinjaisuutta. Joissakin huippukohdissa Storgårds tosin antaa vaskille liikaa liekaa, ja ne päästelevät rohkeasti mutta holtittomasti. Muuten orkesteri on teknisesti loistava, samoin kolmossinfonian pikkusolistit.

Myös äänitys tukee Storgårdsin kokonaisnäkemystä: Kirkkautta on hieman himmennetty, mutta sointimassat sekoittuvat onnistuneesti. Niinpä Chandos on saanut boksiinsa erittäin pätevän kokonaislevytyksen.

Carl Nielsen: Sinfoniat 1-6. - BBC:n filharmoninen ork./John Storgårds, sekä Gillian Keith, sopraano, ja Mark Stone, baritoni. (Chandos, CHAN 10859(3))

Kuuntele Uudet levyt 8.1.2016, toimittajana Kare Eskola.

  • Egmontia vereslihalla

    Levyarvio

    Melodraama koki 1700- ja 1800-lukujen taitteessa yhden kukoistuskausistaan – jopa niin, että säveltäjät kirjoittivat teoksia kokonaiselle isolle sinfoniaorkesterille ja lausujalle tai näyttelijöille. Helsingin barokkiorkesteri herättää tuota traditiota levyllään Ludwig van Beethovenin Egmont-näyttämömusiikista. Vaikka Goethen alkuperäinen tragedia on ihan täysverinen näytelmä – jälkikäteen, vuonna 1821 Friedrich Mosengeilin kirjoittama ”deklamoitu kertomus Beethovenin Egmont-musiikkiin” tuo Goethen tarinan käänteet ja Beethovenin harvemmin kokonaisuudessaan kuultavan Egmont-musiikin onnistuneesti yhteen.

  • Kristillisen perinteen kertomukset ilmielävinä

    Levyarvio

    Katolisessa reformaatiossa kirkkohistorian nöyrät ja hurskaat, uskollisena pysyneet ja uskonsa vuoksi kuolleet nostettiin uudella tavalla esiin, esimerkkeinä ja pastoraalisina hahmoina katolisen kirkon uudistuessa ja lähestyessä tavallista ihmistä. Nämä hahmot, mukaan lukien kristillisen perinteen vahvat naiset, Judit, Cecilia ja tietysti Maria Magdalena, heräsivät eloon myöhäisrenessanssin maalaustaiteessa, mysteerinäytelmissä sekä varhaisissa italialaisissa kertovissa kirkollisissa musiikkiteoksissa kuten oratorioissa.