Hyppää pääsisältöön

Kirjan vuosi 2015: poljetut kääntäjät, uhatut kirjastot ja kalliit kirjat

Risto Kuusisto kirjahylly
Risto Kuusisto kirjahylly Kuva: Risto Kuusisto kirjahylly

Vuosi 2015 oli nimeltään Kirjan vuosi. Silti vuoteen kuului kirjalle epäsuotuisia piirteitä. Maan hallitus linjasi hallitusohjelmaansa, ettei kuntien tarvitsisi välittää kirjastolaista. Kotimaisia kustantamoita ahdisti monikansallinen jättikustantamo. Kääntäjien asema näytti heikolta. Kirjanmyyntikään ei ollut hehkeää, vaikka myynti nousi vuodesta 2014.

Tapetointia kirjan sivuilla.
Kirjan repimistä. Tapetointia kirjan sivuilla. Kuva: Yle/Strömsö tähtiä ja tähteitä

Kirjan vuosi ry:n toiminnanjohtaja Laura Karlssonin mukaan kirjalle omistetulle teemavuodelle oli ollut tarvetta. Silti Karlsson ei katso, että kirjallisuutta tulisi mitenkään erityisesti puolustaa.

– En käyttäisi sanaa puolustaminen, mutta totta kai me elämme sellaista aikaa, että kohinaa ja kilpailevia ajanvietetapoja on aivan valtavasti. Siksi on toki syytä nostaa kirjaa esille, sellainen tarve on ollut, Karlsson toteaa Kirjakerho-ohjelmassa.

Yksittäisiin kirjan puolesta käytäviin taistoihin on Karlssonista syytä. Ainakin kirjan arvonlisäveroa olisi tähdellistä laskea Karlssonin mukaan entisestään. Alempi kirjan hinta kannustaisi useampia ostamaan kirjoja, ja kirjat kaipaavat ostajia, jotta tulisivat ylipäätään julkaistuiksi.

Juuri kirjan arvonlisäveron tuli olla Kirjan vuoden juhlaseminaarin aiheena 16.9. Kansallismuseon tiloissa. Seminaariin kutsutuille kansanedustajille oli tarkoitus tehdä selväksi, että suomalainen kirja ansaitsee veronalennuksensa.

Kansanedustajat eivät ehtineet seminaariin poikkeuksellisen kiireisen syksyn tähden, ja koko tilaisuus peruttiin. Me kirjanystävät tietysti suremme, sillä lukemisen edistäminen vaikuttaisi välillisesti muiden yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen.

Hallitusohjelman kolmannessa liitteessä esitetään säädettäväksi sellainen laki, joka poistaisi kunnilta niiden kirjastolain määräämät velvollisuudet.
Laura Karlsson, Kirjan vuosi ry:n toiminnanjohtaja.
Laura Karlsson, Kirjan vuosi ry:n toiminnanjohtaja. Laura Karlsson, Kirjan vuosi ry:n toiminnanjohtaja. Kuva: Yle laura karlsson

Unohdetut kääntäjät, varjoon jäänyt käännöskirjallisuus

Kirjan vuonna 2015 kotimaisen kirjallisuuden vientikeskus FILI myönsi yhteensä reilut 700 000 € tukia. Kesäkuussa FILI:n johtajana aloittanut Leena Majander-Reenpää luonnehtikin, että elämme kotimaisen kirjallisuuden kultakautta.

Kotimainen kirjallisuus ja kotimaiset kirjailijat kieltämättä menestyivät, kuuluivat ja näkyivät vuonna 2015. Sen sijaan käännöskirjallisuus ja kääntäjät jäivät vähemmälle huomiolle, vaikka Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto juhli 60-vuotisuuttaan.

– Kotimainen kirjallisuus on ainakin vuosituhannen vaihtumisesta lähtien ollut suositumpaa kuin käännöskirjallisuus. Osaksi se johtuu siitä, että kirjamarkkinat ovat muuttuneet henkilövetoisemmiksi. Kotimainen kirjailija on helpompi saada radioon tai televisioon kuin ulkomainen, kääntäjien liiton puheenjohtajana joulukuussa aloittanut Heikki Karjalainen sanoo.

Heikki Karjalainen, Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton puheenjohtaja.
Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton puheenjohtaja Heikki Karjalainen. Heikki Karjalainen, Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton puheenjohtaja. Kuva: Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto heikki karjalainen

Viime kädessä kotimaiseen kirjallisuuteen rajoittunut kirjakeskustelu ja kustannuspolitiikka heikentävät Karjalaisen mukaan kotimaista kirjallisuutta itseään.

– Jos käännöskirjallisuuden nimikkeitä leikataan jatkuvasti, kotimainen kirjallisuus käpertyy itseensä eikä se enää saa vaikutteita maailmankirjallisuudesta, Karjalainen toteaa.

Kirjailija Mihail Šiškin ja kirjailija Sofi Oksanen
Kääntäjät eivät näkyneet käännöskirjallisuuden Helsinki Lit -tilaisuudessa, sanoo Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton puheenjohtaja Heikki Karjalainen. Kuvassa Mihail Šiškin ja Sofi Oksanen Helsinki Litissä. Kirjailija Mihail Šiškin ja kirjailija Sofi Oksanen Kuva: Yle valitut sanat
Kirjat olivat mystisesti kääntyneet suomen kielelle.― Heikki Karjalainen, Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto

Edes Kirjan vuonna ensimmäistä kertaa järjestetty Helsinki Lit -tapahtuma ei juuri lämmitä kääntäjien liiton puheenjohtajan mieltä. Vaikka tilaisuus keskittyi käännöskirjallisuuteen, kääntäjät eivät juuri näkyneet tilaisuudessa.

– Palkinnon saanutta Riina Vuokkoa lukuun ottamatta kääntäjät ohitettiin Helsinki Litissä täydellisesti. Kirjailijoita juhlittiin kyllä, mutta kirjat olivat mystisesti kääntyneet suomen kielelle, ja kääntäjien poissaolo näkyi aika ikävällä tavalla, Karjalainen sanoo.

Kirjastojen uusi palkinto rajautui vain kotimaisiin kirjoihin

Kun kysyn Heikki Karjalaiselta, voisivatko kirjastot tukea käännöskirjallisuuden ja kääntäjien näkyvyyttä, Karjalainen vaivaantuu.

Kääntäjien liiton puheenjohtaja on hetken hiljaa ja nostaa esiin pääkaupunkiseudun kirjastojen eli HelMet-verkoston uuden HelMetin hyvä kirja -palkinnon. Se jaettiin ensimmäisen kerran Kirjan vuonna, ja ehdolla oli vain kotimaisia kirjoja.

– Ehdotimme, että kaikki kirjastosta lainattavat kirjat, eivät vain kotimaiset, voisivat olla mukana. Vastaus, että voisimme perustaa oman palkinnon, tuntui aika tylyltä, varsinkin, kun liittomme on jakanut vuoden parhaan käännöskirjallisuuden palkintoa jo kohta 60 vuotta, Karjalainen sanoo.

Olen sattumalta sopinut samalle päivälle haastattelun myös Helsingin kaupungin kirjastotoimenjohtajan Tuula Haaviston kanssa. Hän on yllättäen samoilla linjoilla kuin Karjalainen – ilman että edes kerron Karjalaisen ajatuksesta.

Helsingin kirjastotoimenjohtaja Tuula Haavisto
Helsingin kirjastotoimenjohtaja Tuula Haavisto. Helsingin kirjastotoimenjohtaja Tuula Haavisto Kuva: Helsingin kaupunginkirjasto / Maisa Hopeakunnas kirjatotoimenjohtaja
Jos yritän miettiä, mistä kansainvälisistä kirjoista Suomessa on keskusteltu viimeksi paljon, niin ei tule hirveän montaa mieleen.― Tuula Haavisto, Helsingin kirjastotoimenjohtaja

– Yleensäkin viime vuosina on painottunut kotimainen kirjallisuus. Jos yritän miettiä, mistä kansainvälisistä kirjoista Suomessa on keskusteltu viimeksi paljon, niin ei tule hirveän montaa mieleen, Haavisto miettii ja tulee siis tietämättään yhtyneeksi Karjalaisen havaintoon.

– Niissä piireissä, joissa minä keskustelen kirjallisuudesta, puhutaan enimmäkseen kotimaisesta kirjallisuudesta. Nyt kun tätä ajattelen tarkemmin, niin tämähän on virhe. Tämä on puute. Täytyisi vähän laventaa, Haavisto toteaa.

Siinä missä vuonna 2005 Suomessa oli 939 yleistä kirjastoa, vuonna 2014 niitä oli enää vain 790.
HelMet-kirjastoverkoston HelMet-kirjallisuuspalkinto
HelMetin hyvä kirja -palkinto on hakenut ulkoasunsa kirjastokortista. HelMet-kirjastoverkoston HelMet-kirjallisuuspalkinto Kuva: Helsingin kaupunginkirjasto kirjallisuuspalkinnot

Hallitusohjelman uhkaama kirjastoverkosto

Tuula Haaviston mukaan kirjastot voisivat parantaa käännöskirjallisuuden näkyvyyttä esimerkiksi hyväksi havaitulla perustyökalullaan eli kirjanäyttelyillä. Kirjastojen kyky tavoittaa ihmisiä heidän omassa lähiympäristössään onkin tavaton – ainakin niin kauan kuin kirjastot ovat lähellä käyttäjiään.

Varsinaisesti Kirjan vuonna 2015 ei ollut nähtävissä sellaisia merkkejä, jotka lupaisivat kirjastojen pysyvyyttä. Pikemminkin tilanne on päinvastainen: kirjastoverkosto harvenee vuosi vuodelta, ja maan uusi hallitus jopa kaavaili hallitusohjelmassaan, että kunnat voisivat sanoa piut paut kirjastolaille. Halutessaan kunnat voisivat purkaa kirjastonsa.

Kirjastonjohtajilla ei välttämättä ole tulevaisuudessa kokemusta kirjastotyöstä.

Siinä missä vuonna 2005 Suomessa oli 939 yleistä kirjastoa, vuonna 2014 niitä oli enää vain 790. Tuula Haaviston mukaan määrä tippuu samalla, kun väki virtaa Suomen eri osista kasvukeskuksiin.

Kirjastojen harvenemisen tahti lisääntyisi todennäköisesti entisestään, mikäli pääministeri Juha Sipilän hallitus toimisi hallitusohjelmaansa Ratkaisujen Suomi kirjaaman linjauksen mukaisesti. Hallitusohjelman kolmannessa liitteessä nimittäin esitetään säädettäväksi sellainen laki, joka poistaisi kunnilta niiden kirjastolain määräämät velvollisuudet.

Tuula Haaviston mukaan hallitusohjelman kaavailusta on käytännössä luovuttu. Sen sijaan jo ennen uutta hallituskautta aloitettu kirjastolain uudistusprosessi jatkuu. Esimerkiksi kirjastojen pätevyysvaatimuksia lavennetaan. Taustalla ovat EU:n ammattipätevyysdirektiiviin tehdyt muutokset, jotka kannustavat purkamaan ammatillista sääntelyä eli sitä, että tiettyyn ammattiin voi vaatia tiettyä koulutusta.

Kirjastolain pätevyysvaatimusten muuttuminen tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että kirjastonjohtajilla ei välttämättä ole tulevaisuudessa kokemusta kirjastotyöstä. Kirjastonjohtajina voi aloittaa vaikkapa liikealan ihmisiä.

– Sellainen mahdollisuus luultavasti avautuu. Vaikutuksista ei ole vielä tietoa, toisaalta ammattijohtaminen on arkipäivää vaikkapa Hollannissa ja Tanskassa, Haavisto sanoo.

– Minussa tämä pätevyyksien riisuminen herättää ristiriitaisia tuntemuksia. Se on huono pienille kunnille, joissa ammattitaito joutuu aidosti pölkylle, mutta isommissa kaupungeissa on jo jonkin aikaa ollut tarvetta värvätä myös muiden alojen osaajia: esimerkiksi IT-alan, markkinoinnin ja viestinnän osaajia, Haavisto toteaa.

Pätevyyskysymyksen kaksijakoisuutta lukuun ottamatta kirjastolaki etenee Haaviston kuuleman mukaan hyvään suuntaan.

Kaikki kirjat ansaitsisivat hyvän käännöksen, mutta pelkään, että kaikki eivät sitä saa.― Heikki Karjalainen, Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto
BookExpo America 2011: Harper Collins -kustantamo
HarperCollins-kustantamo tuli Suomen markkinoille. Kuva vuoden 2011 BookExpo America -tapahtumasta. BookExpo America 2011: Harper Collins -kustantamo Kuva: EPA / Andrew Bombert kirjallisuustapahtuma

Kääntäjien palkkiot laskussa

Kirjan vuonna 2015 suomalainen kirjastoverkosto oli uhattuna. Lisäksi käännöskirjallisuudesta ei juuri puhuttu. Silti yksi käännöskirjallisuuteen liittyvä käänne puhutti paljonkin: monikansallinen jättikustantamo HarperCollins ilmoitti tulevansa Suomen markkinoille, ja kustantamon pelättiin vievän suuret tähtikirjailijat kotimaisilta kustantamoilta.

– Siitä syntyi heti pienoinen mediasirkus, Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton puheenjohtaja Heikki Karjalainen sanoo.

Mediasirkukseen oli ilmeisesti syytä, sillä Karjalaisen mukaan HarperCollins aikoi maksaa vain alle kolmasosan kääntäjille yleensä maksettavasta palkkiosta. Kääntäjille maksetaan harlekiinitaksoja, eli saman verran kuin niin sanotun kioskikirjallisuuden kääntämisestä.

– Harlekiinien kääntäminen on erilaista kuin kaunokirjallisuuden kääntäminen yleensä; se on enemmän liukuhihnatyötä, jossa ei kunnioiteta alkuteosta eikä noudateta hyvää käännöstapaa. Käännösprosessi on paljon nopeampi, Karjalainen avaa.

Kääntäjien tavanomainen palkkataso ei ole Karjalaisesta järin hyvä paremmillakaan taksoilla. Karjalainen pelkääkin palkan laskemisen johtavan siihen, ettei kukaan ryhdy kääntäjäksi pysyvästi tai edes pidemmäksi aikaa.

– Jos palkkiotasoa ei saada nousemaan, kirjallisuuden kääntämisestä tulee läpikulkuala, ja sitä tekevät vain opiskelijat ja harrastajat, Karjalainen sanoo.

Tavallisen lukijan kannalta ammattikääntäjien katoaminen näkyisi käännösten tason laskemisena.

– Kaikki kirjat ansaitsisivat hyvän käännöksen, mutta pelkään, että kaikki eivät sitä saa, Karjalainen toteaa.

Pyhä Hieronymys, kääntäjien suojeluspyhimys. Öljymaalaus. Tekijä:  Jan Gossaert (Mabuse).
Pyhä Hieronymus, kääntäjien suojeluspyhimys, Jan Gossaertin maalauksessa. Pyhä Hieronymys, kääntäjien suojeluspyhimys. Öljymaalaus. Tekijä: Jan Gossaert (Mabuse). Kuva: National Gallery of Denmark / CC0 hieronymys
Kirja palaa. Kirjaa poltetaan.
Vuonna 2015 Yle Kirjat osallistui Kiellettyjen kirjojen viikkoon ja kysyi leikkimielisesti, mitkä kirjat joutaisivat uuniin. Kirja palaa. Kirjaa poltetaan. Kuva: Flickr: pcorreia (https://www.flickr.com/photos/94382772@N00/5079690118) kirja

Kuuntele aiheesta enemmän: Kirjakerho: Miten meni Kirjan vuosi 2015?

Aiheesta lisää

Yle Kulttuuri: Helsinki Lit -taltioinnit
Yle Uutiset: HarperCollinsin palkkioehdotuksesta nousi kohu
Yle Uutiset: HarperCollins ei kommentoi palkkiokohua

Kirjan vuoden kotisivut

Kommentit
  • Nelli Ruotsalainen puhuu runoissaan suunsa puhtaaksi patriarkaatista

    Nelli Ruotsalaisen teos kisaa Tanssivasta karhusta.

    Nelli Ruotsalaisen esikoisteos on suorapuheinen kuvaus sukupuolirooleista ja niistä vapautumisesta. Omaelämäkerrallisissa runoissa henkilökohtaisesta kasvaa poliittista. Täällä en pyydä enää anteeksi on ehdolla tämänvuotisen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Kommentti: Totuus Madonnasta

    Madonnan esitys Euroviisuissa mahalasku monella tapaa.

    Madonnan esiintyminen Euroviisuissa oli kamalaa ja epävireistä kuunneltavaa. Totuus on, ettei Madonna ole erityinen lahjakkuus laulajana, mutta se ei ole koskaan haitannut, kirjoittaa YleX:n musiikkitoimittaja Markku Haavisto. Oivoi ja ai kauheeta. Siinä ovat päällimmäiset reaktiot Madonnan lauantaisen Euroviisu-esiintymisen jälkeen.

  • Jobinpostia ja Salomonin tuomioita – testaa, tunnetko metaforat!

    Käytämme kielessä paljon metaforia. Ovatko ne tuttuja?

    Metaforalla tarkoitetaan vertauskuvaa, jota käytämme kielessämme – usein huomaamattamme. Aikojen saatossa jokin asia onkin siirtynyt merkitsemään toista ja alkuperäinen merkitys on kenties jo unohtunut. Tunnetko sinä seuraavien metaforien merkityksen tai alkuperän?

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri