Hyppää pääsisältöön

Kullervon tunnistamaton potentiaali

kirjailija Marjo Niemi
Marjo Niemi kirjailija Marjo Niemi Kuva: Teos / Heini Lehväslaiho Marjo Niemi (kirjailija),marjo niemi

Etelään satoi viimein ensilumi. Hakaniemen torilla lapset syöksyivät tekemään lumienkeleitä. Torin toiselta laidalta kiirehti mies takki auki, nosti housujaan, meni pötkölleen lasten viereen ja alkoi kaveriksi lumienkeliä. ”Olen kuulkaa lapset 27 vuotta vetänyt viinaa, mutta nyt tuli nuoruus mieleen.” Siinä hän makasi, iloisena kuin lapsi ja hiukan hämmentyneenä kuitenkin. Sitten hän nolostui ja luikki metroon. Hän näytti mieheltä, joka ei ole kovasti enkeleitä tehnyt, mutta ehtinyt kaikenlaista kumminkin. Tuli mieleen Kullervo.

Tämä yllättävä kaunis kohtaaminen tapahtui juuri silloin kun ajattelin ihmisten syvää tarvetta kokea olevansa tarpeellinen. Mietin sitä suhteessa työttömyyslukuihin ja uutisiin, jotka kertoivat uusista veljeskunnista, jotka ovat löytäneet tehtävänsä katupartioinnista.

Hän näytti mieheltä, joka ei ole kovasti enkeleitä tehnyt.

Kalevalassa julkaistu Kullervon läpimurheellinen tarina on sykähdyttänyt monia. Jokainen tietää monta todellisuuden Kullervoa. Lapsuudessaan vihattuja ja kiusattuja heittopusseja, työelämässä turpaan saavia, väkivahvoja naisia ja miehiä, aina väärässä paikassa väärään aikaan, jotka lopulta löytävät indentiteetin tarttumispintaa vain väkivallasta, itseä tai toisia kohtaan, yleensä molempia.

Miksi Kullervo kuolleeksi luullun perheensä löydettyään lopultakin lähti kostamaan hänet vihalla kasvattaneelle Untamon suvulle? Vaikka Untamon suku vihasi Kullervoa, niin niin vihasi myös oma suku, vasta aikuisena tavattua äitiä lukuunottamatta. Olisit Kullervo silloin lähtenyt vetämään niiden molempien surkeiden sukujen parista ja perustanut omasi. Miksei se olisi mahdollista? Minne muualle kuin kostoreissulle Kullervo olisi voinut mennä? Kaikki oli silloin jo niin tuhannesti pilalla, ettei hän pystynyt itse keksimään mitään muuta mahdollista toimintatapaa kuin luottaa siihen ainoaan minkä osasi, väkivaltaan. Mikään hänen tekemänsä kun ei kenellekään näyttänyt kelpaavan. Eikä mikään tai kukaan tullut väliin.

Minne muualle kuin kostoreissulle Kullervo olisi voinut mennä?

Joka kahdeksas suomalainen poika päättää peruskoulun ilman kirjoitustaitoa, selvisi viime vuoden lopulla. Luku- ja kirjoitustaito ovat ihmisoikeuksien ja sananvapauden kanssa ensimmäisiä askeleita osallisuuteen maailmassa. Luku- ja kirjoitustaito ovat olleet länsimaisen sivistyksen kulmakivi. Sitä ilosanomaa on viety kolmanteen maailmaan. Voisiko joku kolmannen maailman luku- ja kirjoitustaidon saanut köyhän perheen tyttö kirjoittaa nyt kirjeen maamme hallitukselle ja kertoa havainnollistavin esimerkein mitä asia käytännössä tarkoittaa ja mikä hänen tilanteensa olisi ilman luku- ja kirjoitustaitoa? Tai no, onhan meitä Suomessakin.

Ihmisestä tulee ilman koulutusta ketterästi heittopussi, kun voi tulla koulutuksen kanssakin. Jotkut putoavat väliin, joitakuita ei saada yrityksestä huolimatta autettua, joidenkin tarpeellisuutta ja ihmisarvoa ei vain nähdä oikealla hetkellä. Mutta yrittää täytyy, kovasti. Se on arvovalinta, eikä liity valtion velkaan.

Tasa-arvoista ja ilmaista koulutusta tarvitsevat nykyiset ja tulevat sukupolvet ihan yhtä paljon kuin niistä jo nauttineet.

Kaikki haluavat olla tarpeellisia. Että saa tehdä sitä missä on hyvä. Peruskoulun ajatus on nerokas: yhdeksän vuoden aikana suurin osa löytää tarpeeksi laadukkaassa opetuksessa ja turvallisessa ilmapiirissä sen missä on hyvä, missä olisi tarpeellinen. Yksi peruskoulun kehittäjistä, koulu-uudistustoimikunnan puheenjohtaja professori L. Arvi P. Poijärvi määritteli vuonna 1966 ihmisen yleissivistyksen kaikkein arvokkaimmaksi osaksi halun opiskella ja kehittää itseä. Miten taataan opettajille mahdollisuus tukea tätä halua jokaisessa lapsessa?

Miten yhteiskunta onnistuisi olemaan ystävällinen jättiläinen?

On helppoa mennä sanomaan Kullervoille, että kun vain hiukan pinnistelet, niin hommat alkavat rullata. Mutta jos ihminen ei osaa kuvitella sitä mitä kohti pinnistelisi? Se ei löydy vastikkeellisen työttömyysturvan häpeää lisäävältä tieltä. Jos hän on jo pinnistänyt kovissa oloissa kokemattoman ottein, mutta rohkeasti useita kertoja elämänsä aikana, mutta pinnistelyt ovat menneet komeasti pieleen? Mistä Kullervo löytäisi vielä itseluottamusta pinnistellä jotain kohti? Ja jos löytää voimaa niin osaako enää nähdä suuntaa? Hän ehkä näkee korkealla tavoittamattomissa jättiläisen yltäkylläisen linnan, joka todennäköisesti näyttää hänelle aivan tavalliselta, joten kuten pärjäävän ihmisen elämältä. Miten yhteiskunta voisi ryhtyä sadun Jaakko ja pavunvarsi haltiaksi ja ojentaa hänelle taikapavut, joiden avulla hän pääsisi kiipeämään ylös? Miten yhteiskunta onnistuisi olemaan ystävällinen jättiläinen, joka ei syö Kullervoa, vaan ottaa hänet vastaan ja vetää perässä myös hänen äitinsä?

Miettiessä seuraavia säästökohteita, niiden kohdentamista ja oikeutusta: Joka viides 1987 syntyneestä laman lapsesta kärsii mielenterveysongelmista. (Kotikäynteihin perustuva viidentoistavuoden perheneuvonta laski huomattavasti riskiä.) Joka kahdeksas leipäjonon asiakas käy töissä. (Ruuan ja vuokra-asuntojen hinnat varsinkin pääkaupunkiseudulla ovat karanneet käsistä. Itsensä työllistävien, pätkätyöläisten ja matalapalkka-aloilla työskentelevien asemaa voi parantaa.) Joka kahdeksas suomalainen poika ei osaa lukea päättäessään peruskoulun. (Jokainen voi oppia lukemaan tukiopetuksen avulla, erityisopetus on Suomessa korkealla tasolla, mikäli halua sen toteuttamiseksi löytyy.)

Kommentit
  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.