Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Pimeä historia pääkuva

Mitä väliä Mannerheimin sukupuolielämällä?

Mannerheim ja hevonen
Mannerheim ja hevonen Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen pimeä historia: ongelmanuori mannerheim

Mainion marsalkkamme ruokamieltymyksistä, pukeutumisesta, etiketistä, käytöstavoista, matkoista ja metsästyksistä on kirjastollinen kirjoja. Mikä ettei, ne ovat kelpo aiheita. Mutta sisältyisikö Mannerheimin ihmishistoriaan jotain väkevämpää ja sakeampaa?

Ylipäällikön sukupuolielämä ei vaikuttanut pätkääkään vuoteen 1918 taikka talvisotaan, voipa sanoa, että sillä oli tuskin mitään tekemistä Suomen kohtaloiden kanssa. Toisaalta seksi ja sen puuttuminenkin ovat aluetta, jota elämäkertojen tulisi tutkailla. Se pätee yhtä lailla sotapäällikköön kuin runoilijaan, presidenttiin ja urheilijaan. Totta kai juoneen ja luonnekuvaukseen vaikuttaa, oli päähenkilö naistenkaataja, biseksuaali vai perusköyrijä.

Mannerheimin homous kuulostaa niin kuluneelta herjalta, ettei siihen viitsisi paneutua.

Miksi näitä seikkoja niin harvoin näkee suurmiesten elämäkerroissa? Vaje ei johdu pelkästään kirjoittajien häveliäisyydestä. Yleensä aihetta rajaa armoton lähdepula. Elämän intiimeimmästä osasta säilyi hyvin vähän kirjallisia todistuskappaleita. Ei sitä yksityiskirjeissä ja päiväkirjoissakaan jauhettu.

Mannerheimin homous kuulostaa niin kuluneelta herjalta, ettei siihen viitsisi paneutua. Hiljakkoin aiheesta ihme kyllä löytyi järkeenkäypää näkemystä. Arvostettu pitkän linjan historioitsija Lars Westerlund on kaivanut asiakirjoja ja muisteluksia Haminan kadettikoulusta 1880-luvulta. Westerlundin mukaan Mannerheim erotettiin homoepäilyn takia.

Westerlund ei väitä Mannerheimia homoksi enkä väitä minäkään. Näyttää siltä, että 18-vuotias komea kadetti juopui ja sammui väärässä miesseurassa. Yhtä kaikki epäilys oli hänen elämänsä käännekohta. Jälkiviisaasti katsottuna oli onni, että häväisty nuorukainen joutui häipymään Suomesta Pietariin upeammalle uralle.

Mannerheimiin tarttui aikanaan naistenmiehen mainetta, vaikka hän itse oli hissun kissun mahdollisesta menestyksestään. Postuumisti julkaistuihin muistelmiin mahtui vain muutama väkinäinen sana vaimosta. Ratsuistaan ja ratsastuksistaan Mannerheim kertoili kuin hevoshullu.

Sama tärkeysjärjestys vilahtaa nuoruuden kirjeissä ja muissa lähteissä. Tytöistä on jokunen huomio, luontokappaleista kiinnostavampia. Teini-ikäinen Mannerheim veisteli ystävättärelleen, että pahinta mitä tiedän, on huono kuormahevonen ja parasta jalo ratsuhevonen. Eläinrakkaus ei tee Mannerheimista tunnevammaista. Hevoset ovat kauniita ja älykkäitä otuksia.

Haminasta erotuksen jälkeen Mannerheimista kehittyi uraihminen henkeen ja vereen. Hän oli päättänyt tulla suureksi sotapäälliköksi, joskaan ei ennen 50 ikävuotta sitä, mihin armeijaan. Monen mutkan kautta, kovin ponnistuksin ja vähän tuurillakin hän kapusi kansakunnan kaapin päälle.

Yksityiselämä oli alisteista tälle päämärälle myös vuoden 1918 jälkeen jumaloituina vapaussodan voittajana. Daameja pyöri lähettyvillä, mutta Mannerheim suhtautui heihin jotenkin pidättyväisesti. Rakastumisen tunnekuohut lienevät jääneet kokematta. Hän varoi visusti häpäisemästä itseään eikä tietenkään mourunnut kollina kujalla.

Sigmund Freudin mukaan kaikki ihmisen toimet lähtevät joko seksuaalisuudesta tai halusta olla suuri. Ei ole epäilystäkään siitä, kumpi vietti Mannerheimissa vallitsi. Suurmies ajatteli aivoillaan, ei ikinä sukuelimellään kuten me tavalliset kuolevaiset

Kommentit
  • Hakoisten kartanon perintö – juurevasti moderni maatalousyrittäjyys

    Hakoisten kartanon perintö on vastuullinen.

    Hakoisten kartanon historia Janakkalassa juontuu jo 1200-luvulta. Linnavuorella sijaitsi ilmeisimmin Birger-jaarlin toisen ristiretken aikainen puulinna, jota novgorodilaiset piirittivät. Nykyinen kartanon päärakennus on 1700-luvun lopusta. Rosenbergien suku on omistanut Hakoisten kartanon vuodesta 1935. Nuori isäntä Max Rosenberg saattoi kartanon toiminnan eettiseen luomuun vuonna 2015. Hereford-lihakarjaa pidetään hyvin ja vastuullisesti. Kartano on aina ollut yritteliäs maatalouskartano, joka on myös vaikuttanut paikallisesti alueen kehitykseen. Suomen kartanot ovat toimineet paikallisina vaikuttajina, mutta myös kansainvälisten vaikutteiden tuojina maahamme. Tapaamme Hakoisissa sekä vanhemman isännän Björn Rosenbergin että nuoren isännän Max Rosenbergin ja edustavan otoksen Hereford-karjan rouvapuolisista edustajista.

  • Ranskan pieni Compiègne teki suurta historiaa

    Ranskan pieni Compiègne on suurhistorian näyttämö.

    Ranskalainen pikkukaupunki Compiègne sijaitsee noin 70 kilometriä Pariisista koilliseen, lähellä Belgian rajaa. Kaupunkia ympäröi valtava metsä, jota Ranskan kuninkaat jo vuosisatoja sitten alkoivat hyödyntää metsästysmaina ja hovin virkistyskäyttöön. Kaupunki on aina ollut puolustuksellisesti strateginen. Siellä taisteli ja vangittiin Jeanne d'Arc v.1430. Compiègnen mahtipontiset linnat, keskiaikainen Pierrefonds ja Napoleón III:n ja keisarinna Eugénien omaan empire-tyyliinsä ehostama Palais impérial, sekä 1500-luvun alun koristeellinen kaupungintalo tekevät kaupungista helmen. Compiègnen metsä on ollut maailmanhistorian näyttämönä kahdesti: salaisessa paikassa solmittiin v.1918 aselepo ympärysvaltojen ja hävinneen Saksan välillä ja täysin vastakkaisessa tilanteessa v.1940 natsi-Saksan ja nöyryytetyn Ranskan välillä. Metsäinen aselepoaukio, la Clairière de l'Armistice museoineen, on 1. aseleposopimuksen juhlavuoden myötä (2018) noussut huomattavaksi matkailukohteeksi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Pimeä historia