Teemu Keskisarja
Yle
Albiinolapsia silvotaan poppakonstien materiaaliksi, vauhkoontunut heimo polttaa akan syypäänä huonoihin ilmoihin. Tätä 2010-luvun Afrikan meininkiä olisi halveksinut Ahvenanmaan kihlakunnantuomari Nils Psilander 1600-luvulla.
Magia on ajaton ja yleisinhimillinen ilmiö. Psilander kyllä uskoi afrikkalaisia hullumpiinkin asioihin, kuten paholaisen vuorelle lentäviin irstailijanaisten parviin. Noitia oli 1600-luvun Suomessa olemassa. Heitä ei vainottu mutu-tuntumalta. Ruotsin valtakunnassa ”paholaisen liittolaiset” löytyivät tieteen tuimimmista tutkimustuloksista. Asiantuntijoina kunnostautuivat teologit ja oikeusoppineet.
Ilmiantajat olivat tavallisia talonpoikia, emäntiä ja kalastajia, mutta yhtään päätä ei pudonnut ilman lakikirjaa ja virkamiehiä. Nimenomaan maallinen esivalta käynnisti Ahvenanmaalla Ruotsin valtakunnan ensimmäiset kunnon noitavainot. Papisto oli leipääntynyt sietämään laumaltaan kaikenmoista. ”Welhonaisia ei sinun pidä salliman elä” (myöhemmin suomennettu Noitanaisen älä anna elää) oli pitkään yksi Mooseksen lain monista kuolleista kirjaimista.
Noitien tuomitsijat eivät nyhjäisseet syytteitä tyhjästä. Ilman muuta yleisiä olivat pakanalliset taiat ja uskontoon sekoittuneet omasta päästä keksityt riitit. Silloin kun niitä käytettiin pahantahtoisesti, oli uhattuna koko lähitienoon elämänmeno. Arki oli kivulloista ja kaunaista ilman noitiakin. Paholaisen kanssa vehkeily ei vedellyt kristikunnassa ja lainkuuliaisessa kuningaskunnassa. Kuolemaantuomitut olivat viattomia, mutteivät syyttömiä. He saivat Jumalalta ja Psilanderilta sen mitä tilasivat.
Inhimillisellä tasolla noidat toki olivat raskautettuja, paljon kärsineitä ihmisiä. Ahvenanmaalla mestatuissa oli muun muassa suurperheen äitejä. Menneisyytemme olisi valoisampaa ilman näitä kirveeniskuja.
Suomessa orasti 1600-luvun lopulla oikeusvaltio. Virkamiehet jahtasivat noitia virkateitse.
Noitavainojen historia ei silti kerro yhteiskunnan viheliäisyydestä. Käräjäpöytäkirjojen lukija oppii arvostamaan tiettyjä instituutioita. Suomessa orasti 1600-luvun lopulla oikeusvaltio. Virkamiehet jahtasivat noitia virkateitse. Syytetyillä oli oikeusturvaa. He saivat puolustautua, todistajia kuultiin.
Kidutus oli Ruotsin lain mukaan kielletty paitsi äärimmäisessä poikkeustapauksessa. Sellainen totisesti oli noituus. Maata ja sen asukkaita uhkasi saatanan tyrannia, kuten kihlakunnantuomari Psilander sanoi. Noitasapattia vietti iso porukka ja lisää värvättiin koko ajan. Paljastamiskeinoja voi verrata terroristien kohteluun. Mikäli tiedämme, että pidätetty on virittänyt pommin muttei kerro sen sijaintia, onko meillä oikeus kiduttaa häntä pelastaaksemme sata sivullista tai omat lapsemme?
Järjestynyt yhteiskunta aloitti pohjolan noitavainot. Se ne myös lopetti. Kuninkaan henkilääkäri Urban Hjärne osoitti keskeisiä uskomuksia hölynpölyksi. Oikeuslaitos myönsi virheensä vähin äänin. Tiettävästi ketään ei Ruotsissa ja Suomessa teloitettu noituudesta enää 1700-luvun puolella.
Lopetuksessa näkyi virkamiesten ja byrokratian väkivoima. Ylhäältä alas kävi käsky rovioiden sammutuksesta ja sillä hyvä. Koskaan ei päässyt valtaan sellainen saatanan tyrannia, jossa rahvas olisi itse lynkannut satonsa ja kalaonnensa pilaajat.
Yhteiskunta on Suomessa aina ollut reilumpi kuin ihmisyksilöiden keskiarvo. Omankädenoikeus johtaa anarkiaan ja kaikkien sotaan kaikkia vastaan. Siksi virkamiehille kannattaa maksaa palkkaa. Oman oikeustajunsa varaan jätettyinä ahvenanmaalaiset ilmiantaisivat noitia tänä päivänäkin.
