Hyppää pääsisältöön

Karavaani Baobab

Kaihon karavaani ja Orchestra Baobab Näsinpuistossa elokuussa 2015
Kaihon karavaani ja Orchestra Baobab Näsinpuistossa elokuussa 2015. Kaihon karavaani ja Orchestra Baobab Näsinpuistossa elokuussa 2015 Kuva: photo me@tuomomanninen.com karavaani baobab

“Mun haave meidän bändistä on, että se olisi todella pitkäikäinen. Että mä olisin se 70-80-vuotias pappa, joka pystyy soittamaan bändissä.”

Näin puhui Tuure Kilpeläinen, kun haastattelin häntä viime elokuussa eli muutamaa viikkoa ennen kuin toteutui vuosien ajan hautunut unelma. Aina siitä lähtien kun Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaani kesällä 2011 viettivät illan Helsingin Juhlaviikkojen AfroCubism-illassa, ryhmän mielessä iti ajatus yhteistyöstä jonkun maailmanmusiikkiyhtyeen kanssa. Kohteeksi täsmentyi pian legendaarinen senegalilainen Orchestra Baobab, yksi maailmanmusiikin peruskivistä. Kenties eräällä sattumalla oli vaikutusta: Orchestra Baobab on perustettu vuonna 1970, joka on myös Tuure Kilpeläisen synnyinvuosi.

“Mä rupesin kyseleen, että miten näihin tyyppeihin saisi yhteyden. Kaikenlaisia vaikeita reittejä, jonkun lähetystön kautta, kunnes älysin sanoa tyttöystävälle, että tää olisi makee juttu. Miriam (Attias) oli opiskellut Ranskassa ja mä kysyin tunsiko hän ketään Senegalista. Joo, hän sanoi, mun kämppis oli Senegalista, mä soitan sille. Hän soitti ja kysyi tunsiko kämppis Baobabin tyyppejä, ja hän sanoi, joo, mä tunnen ihan hyvin sen laulajan. Sitten meillä olikin yhtäkkiä puhelinnumero.”

Orchestra Baobabin väkeä Rauhanniemessä
Orchestra Baobabin väkeä Rauhanniemessä Kuva: photo me@tuomomanninen.com orchestra baobabin jäseniä tampereella

Orchestra Baobabin musiikissa on alusta saakka henkinyt huikea sekoitus erilaisia vaikutteita. Afrokuubalaiset rytmit yhdistyvät portugalilaisiin kreolisävelmiin, kongolaiseen rumbaan ja high lifeen. Se on aina ollut rajoista piittaamatonta, eräänlaista panafrikkalaista musiikkia. Sama päti myös yhtyeen alkuperäiseen työpaikkaan, Club de Baobabiin, afrikkalaisen Baobab-puun mukaan nimettyyn klubiin, joka antoi bändille sen nimen. Baobab-klubissa kävi silmäätekeviä Senegalin presidenttiä ja hänen tuomiaan valtiovieraita myöten.

Kahdeksankymmenluvun mittaan Orchestra Baobab joutui yhteiskunnallisten ja esteettisten muutosten keskelle. Urbanisaatio eteni ja musiikilliset muodit muuttuivat. Dakariin tulleet maaltamuuttajat eivät tanssineet pehmeää salsaa vaan aggressiivisempaa mbalaxia, jonka tähdistä tunnetuin on Youssou N’Dour. Orchestra Baobabin toiminta kuihtui.

Maailmanmusiikin nousun myötä tilanne muuttui. Yhtäkkiä juuri Orchestra Baobabin edustama afrikkalaisen ja kuubalaisen musiikin aistillinen ja tanssillinen yhdistelmä nousi suosioon. Oli lähellä, etteivät senegalilaiset olleet esillä siinä läpimurrossa, joka tunnetaan nimellä Buena Vista Social Club. Ei kuitenkaan mennyt montaakaan vuotta ennen kuin hedelmät korjattiin ja ilmiö johti Orchestra Baobabin uudelleenkokoamiseen vuonna 2001. Keikka Lontoon Barbicanissa sai ekstaattisen vastaanoton ja vei Specialist in All Styles -levyn tekoon. Siitä lähtien Orchestra Baobab on ollut jälleen mukana kuvioissa.

Karavaani Baobab-dokkarin suomalainen osapuoli Kaihon karavaani syntyi vuosia Orchestra Baobabin uudelleensyntymän jälkeen. Kouvolalaislähtöinen Tuure Kilpeläinen oli 2000-luvun alussa tehnyt kolme soololevyä ja säveltänyt biisejä muille artisteille. Ura laulajana tuntui olevan laskusuunnassa, taskussa olivat kuvaamataidonopettajan paperit, ja mieleen hiipi ajatus, että pitäisi kenties tehdä oikeita töitä. Vuonna 2009 Tuure alkoi kuitenkin kuunnella musiikkia laajemmalta, maailmanmusiikkisateenvarjon alla liikkuvaa musiikkia, lattarimusiikkia, musiikkia jossa oli hänen sanojensa mukaan spirituaalista voimaa. Jotain tapahtui.

Keskeinen oivallus oli se, että musiikki on tehty jaettavaksi, ettei se ole oman egon jatke, niin kuin rock-skenelle tyypillistä on. Soittolistalla oli mm. Césaria Evora, jonka kautta löytyi käsite “kaiho”, mistä luonnollisesti kumpusi Kaihon karavaani -nimen alkuosa. Rokkijätkä Kouvolasta perusti eräänlaisen suomalaista maailmanmusiikkia soittavan yhtyeen. Mukaan tulivat kosketinsoittaja ja hanuristi Jiri Kuronen, kitaristi Rocka Merilahti, basisti Jarno T. “Jape” Karjalainen, perkussionisti Aarne Riikonen ja rumpali Sampo Haapaniemi. Bändin periaatteena oli soittaa kaikkialla, hautajaisissa ja ristiäisissä, suurilla festivaaleilla; tärkeintä oli tulla osaksi yhteistä nuotiopiiriä. Eli niin kuin Tuure karavaanariperheen vesana toteaa: “Jos miettii omaa lapsuutta karavaaninuotiolla, niin se on aika hyvä tila.”

Rocka Merilahti ja Issa Cissokho
Rocka Merilahti ja Issa Cissokho Kuva: photo me@tuomomanninen.com orhestra baobab ja kaihon karavaani huvila-teltassa

Tuure Kilpeläisen Baobab-kertomukseen liittyi vielä epäonninen tapaamisyritys Lontoossa, jossa Orchestra Baobabin piti konsertoida. Tuure saapui sateiseen kaupunkiin, mutta Baobabin kaverit jäivät saapumatta viisumivaikeuksien takia. Lopulta päädyttiin siihen, että Tuure lähti Senegaliin ja tapasi Dakarissa koko bändin. Muista yhteistyötarjouksista kieltäytynyt ryhmä näytti ehdotukselle vihreää valoa. Ensin suunnitelmana oli, että Kaihon karavaani matkustaisi Senegaliin, mutta tämä idea tyssäsi ebola-epidemiaan. Seuraava suunnitelma oli saada Orchestra Baobab Suomeen.

Elokuussa 2015 legendat saapuivat, mukana perustajajäsenet Balla Sidibé ja Rudy Gomis, pitkään Youssou N’Dourin kanssa soittanut alttofonisti Thierno Koité, hänen veljensä perkussionisti Mountaga Koité, edellisten serkku, tenoria soittava lavavelmu Issa Cissokho, pitkäaikainen basisti Charlie N’Diaye, kitaristi Yahya Fall ja laulajat Ndiouga Dieng ja Alpha Dieng. Lisäksi mukaan pestattiin Suomessa asuva senegalilaiskitaristi Libasse Sall.

Kaihon karavaani ja Orchestra Baobab Näsinpuistossa elokuussa 2015
Kaihon karavaani ja Orchestra Baobab Näsinpuistossa elokuussa 2015 Kuva: JP Pulkkinen orchestra baobab ja kaihon karavaani tampereella 2015

Orchestra Baobab ja Kaihon Karavaani olivat ennalta harjoitelleet neljä kappaletta toistensa ohjelmistosta. Baobabin ohjemistosta käsittelyssä olisivat Cabral, Nijaay, Jiin ma jiin ma ja Bul ma miin. Karavaanin kappaleista mukana olisivat Cabraliin sulautuva, samalla sointukululla etenevä Ajatuksen voima, Irrallaan, Hymyilevä Apollo ja Manuela.

Ohjelmassa oli kolme treenipäivää Helsingin Nosturilla, keikat Huvila-teltassa ja Tampereen Näsinpuistossa ja levytyssessio Studio Petraxissa Hollolan viljapeltojen keskellä. Tarkoitus oli kokeilla, mitä tapahtuu, kun muusikot, kielet ja musiikilliset näkemykset isketään samanaikaisesti lavalle. Karavaani Baobab kertoo yhteistyön kehittymisestä ja kasvamisesta, ystävyydestä ja kunnioituksesta.

Karavaani Baobab, ohjaus J.P. Pulkkinen, leikkaus Kristiina Nisula, kuvaus Janne Langen. Yle Teema sunnuntaina 31.1.2016 klo 21.00.

  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri