Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: Pitkä tie suomalaiseksi

inhimillinen tekijä, yle tv1
Renaz Ebrahimi, Soroush Mehrabkhani, Sari Valto ja Sirwa Farik keskustelevat uuteen kotimaahan sopeutumisesta. inhimillinen tekijä, yle tv1 inhimillinen tekijä

TV1 keskiviikkona 13.1.2016 klo 22.00 - 22.50, uusinta lauantaina 16.1. klo 17.10
Yle Areenassa vuoden ajan.

Viime syksynä kiihtynyttä maahanmuuttoa on julkisuudessa käsitelty lukuina ja resurssi- ja turvallisuuskysymyksinä. Pakolaiset on nähty yhtenä ihmismassana, mutta heistä jokaisella on taustallaan erilainen tarina.

Inhimillisessä tekijässä tavataan kolme pakolaisena maahan muuttanutta suomalaista. He kertovat, miksi heidän oli aikoinaan jätettävä kotimaansa ja miten he ovat maahamme sopeutuneet. He myös rikkovat sen ennakkoluulon, että kaikki maahanmuuttajat olisivat muslimeja.

Iranista Turkkiin, Turkista Suomeen

Soroush Mehrabkhani joutui lähtemään vanhempiensa ja kahden siskonsa kanssa Iranista pakoon Turkin puolelle, kun hän oli 11-vuotias.

Soroushin perhe kuului bahai-uskontoon. Hitsaajan työtä tehnyt isä sai toistuvasti potkut työstään uskontonsa takia. Vanhemmat tajusivat, ettei heidän lastensa olisi koskaan mahdollista opiskella iranilaisessa yliopistossa uskonnollisen ilmapiirin jatkuvasti kiristyessä.

Perhe pääsi Turkista Suomeen kiintiöpakolaisina. Heidät sijoitettiin Vaasan lähellä olevaan pieneen ruotsinkieliseen kylään Petolahteen. Lapset oppivat vuodessa ruotsin. Petolahdesta he muuttivat Vaasaan.

Kiusaajat häiriköivät

"Siitä alkoi helvetti. Vaasan suomenkieliset haukkuivat minua sekä hurriksi että neekeriksi. En saanut yhtään ystävää, koska en puhunut suomea. Minua kiusattiin jatkuvasti. Heiteltiin kivillä, hakattiin. Kiusaajat alkoivat myös häiriköidä muuta perhettämme. Satelliittiantennimme rikottiin tämän tästä, pyöriämme tuhottiin ja kerran jouduimme jopa hengenvaaraan kiusaajien sabotoitua autonrengastamme", Soroush kertoo.

"Aloin olla masentunut, minua pelotti, koska pelkäsin jo henkeni puolesta. Koulu alkoi mennä todella huonosti, istuin vain kotona pelaamassa."

Sisko näki pahan olon

Se, että Soroush on nyt kuudennen vuoden lääketieteen opiskelija Helsingin yliopistossa ja on opiskeluaikanaan oppinut sujuvasti puhumaan myös suomea, on näyttö nuorenmiehen vahvasta tahdosta. Tahto piti vain herättää masennuksen keskeltä.

"Siinä minua auttoi isosiskoni. Hän näki pahan oloni, kun istuin vain kotona sohvalla pelaamassa. Hän alkoi puhua minulle, että on mahdollista raivata tiensä huono-osaisuudesta. Vähitellen minussa syntyi päätös: pääsen pois tästä huonosta tilanteesta ja teen sen omalla työlläni."

"Tajusin, että vain opiskelemalla saisin itselleni lopulta hyväksytyn aseman yhteiskunnassa. Lääkärin ammatti tuli tavoitteekseni. Aloin keskittyä kouluun ja yritin sulkea mielestäni kiusaamisen pois. Arvosanat alkoivat nousta ja lopulta lukiossa sain vain ysejä ja kymppejä. Siitä huolimatta lukion rehtori piti suunnitelmaani lääketieteelliseen pyrkimisestä epärealistisena."

Maahanmuuttajan leima

Renaz Ebrahimi on tullut perheensä kanssa Iranista Suomeen 5-vuotiaana. He joutuivat lähtemään turvallisuutensa alkaessa olla jokapäiväisesti uhattuna.

Renazin isä taisteli kurdien puolella hallitusta vastaan ja tilanne aiheutti uhkaa ja painostusta perhettä kohtaan. Renaz saatettiin siepata äitinsä sylistä kadulla ja heittää jonkin matkan päähän yksistään. Äidin jalkojen päältä ajettiin moottoripyörällä Renazin silmien edessä. Sukulaismiehiä vangittiin ja kidutettiin. Isoisä hakattiin niin, että hän kuoli myöhemmin vammoihinsa.

Perhe pääsi kiintiöpakolaisina Suomeen. Heidät sijoitettiin Tampereelle alueelle, missä oli heidän lisäkseen vain toinen maahanmuuttajaperhe. Renaz tiedosti alusta asti erilaisuutensa, toisaalta hän sai päiväkodissa nopeasti ystäviä ja oppi suomen täydellisesti.

Perheen sopeutuminen Suomeen sujui melko hyvin. Vanhemmat löysivät nopeasti töitä. Renaz sai pikkuveljen vain pari kuukautta Suomeen muuttamisen jälkeen.

"Maahanmuuttajaleima ei kuitenkaan tunnu lähtevän koskaan. Veljeni on syntynyt Suomessa, mutta suomalaisena häntä ei ole kohdeltu. Ikävää käytöstä kohdistuu enemmän poikiin ja miehiin kuin tyttöihin ja asenteet ovat kiristyneet viime vuosien aikana."

Nykyään Renaz on Radio Helsingin juontaja ja omistaa tapahtumatuotantoon keskittyvän yrityksen.

Leskeksi 25-vuotiaana

Sirwa Farik tuli kiintiöpakolaisena Irakista Iranin ja Turkin kautta Suomeen.

Pohjois-Irakissa Sirwa oli toiminut naisten oikeuksien puolesta yhdessä muiden aktivistien kanssa. He perustivat turvakodin väkivaltaa kohdanneille naisille ja kunniamurhan uhan alla eläville naisille sekä mielenosoituksia ja naistenpäiviä. Paikallinen imaami ei pitänyt naisaktivistien työstä ja langetti radiopuheessaan näille tappouhkauksen.

”Emme jättäneet uhkausta huomiotta, vaan veimme imaamin sen takia oikeuteen. Kun oikeudenkäyntipäivä koitti, mieheni oli aamulla yhdessä serkkuni kanssa toimistollamme käymässä. Islamistit iskivät silloin toimistoomme ja tappoivat mieheni ja serkkuni. Islamistit jahtasivat miehiämme, koska nämä olivat auttaneet työtämme."

Sirwa jäi 25-vuotiaana leskeksi ja tyttärensä yksinhuoltajaksi. Hän tiesi olevansa seuraavana tappolistalla. Alkoi pakomatka Turkkiin ja siellä haku YK:n turvapaikanhakijaksi.

Suomeen Sirwa pääsi, koska hänellä oli maassa jo tuttavia ja sukulaisia. Nämä auttoivat Sirwaa tyttärineen sopeutumaan. Sirwa opiskeli sinnikkäästi suomea, kävi kursseilla ja kouluttautui. Kesti silti kuusi pitkää vuotta, ennen kuin hän sai töitä.

"En antanut periksi, vaan luotin positiivisuuteen. Lisäksi olen koko ajan tehnyt vapaaehtoistyötä muiden maahanmuuttajien parissa. Se on antanut voimaa itsellekin."

Syrjäytynyt hakee huomiota

Keskustelijoiden mielestä sekä kantasuomalaisten että maahanmuuttajien etu on, että tänne tulevat ihmiset sopeutuvat hyvin ja pääsevät osalliseksi yhteiskuntaan. Jos maahanmuuttajia ei kohdella vihamielisesti vaan heille annetaan mahdollisuus tuntea itsensä hyväksytyiksi, riski erilaisiin konflikteihin vähenee huomattavasti.

"Terrorismikin on lopulta syrjäytymiskysymys, se ei ole maahanmuuttokysymys. Oli sitten kantaväestöön kuuluva tai maahanmuuttaja, niin jos ei pääse osalliseksi yhteiskuntaan, silloin alkavat ääriliikkeet kiinnostaa. Ihminen hakee vaikka mistä sen tunteen, että hänet huomataan ja että häntä arvostetaan, vaikka se olisi vastoin omia arvoja", sanoo Renaz.

Keskustelijoita harmittaa, että maahanmuuttokeskustelun kiristyessä maahanmuuttajia leimataan yhä hanakammin.

"On toki ymmärrettävää, että nyt kun tänne on lyhyellä ajalla tullut paljon turvapaikanhakijoita, suomalaiset pelkäävät turvallisuutensa puolesta. On selvää, että kymmenien tuhansien ihmisten joukossa on väkisinkin monenlaisia ihmisiä, eiväthän kaikki kurditkaan ole yhtenä joukkona mahtavia ihmisiä.. Mutta se on väärä peruste sulkea rajoja, koska ihmisillä on oikeasti hätä ja pakko päästä pois kotimaastaan, jonka ongelmiin he eivät ole syypäitä. He pakenevat niitä samoja asioita, joita mekin täällä pelkäämme", Renaz jatkaa.

"Aina kun jotain ikävää tapahtuu, joutuu pelkäämään, että ei kai vain maahanmuuttaja... silloin meidät kaikki taas leimataan. On kohtuutonta, että sitä joutuu ikään kuin olemaan vastuussa asioista, joiden kanssa ei ole itsellään mitään tekemistä", Renaz sanoo.

Miksi lapset eri uskontotunneilla?

Sirwa on ateisti, ja häntä harmittaa, että kaikkia pakolaisia pidetään ikään kuin itsestään selvästi muslimeina.

"Muslimimaissa on kymmeniä miljoonia ateisteja. Vielä enemmän on tapamuslimeja ihan kuten täällä on tapakristittyjä. Tämä pitää muistaa: on iso ero muslimien ja äärimuslimien välillä", sanoo Sirwa.

Sirwa työskentelee tällä hetkellä Vantaalla koulunkäyntiavustajana. Koulussa hän on huomannut, että uskonnon takia lapset jaetaan eri ryhmiin, mikä saattaa voimistaa "tuo on erilainen" -ajattelua.

"Kun uskontotunti alkaa, lapset hajaantuvat eri tunneille kukin uskontonsa mukaan. Se luo lähtökohdan syrjimiselle. Mielestäni uskonnonopetus pitäisikin lopettaa kouluissa ja pitää kaikki lapset samassa ryhmässä erottelematta heitä."

Maahanmuuttajan oma vastuu

Mikä sitten on maahanmuuttajan oma vastuu kotiutumisestaan? Kieltä pitää opiskella, siitä keskustelijat ovat samaa mieltä. He myös uskovat, että kaikki maahanmuuttajat haluavat nopeasti töihin ja siihen heille pitäisi antaa mahdollisuus, vaikka kieli ei vielä olisikaan täydellistä.

"Isäni alkoi pitää omaa ravintolaa aika nopeasti Suomeen tulomme jälkeen. Hänellä oli kuitenkin välillä halua tehdä jotain ihan muuta, mennä vaikka vain varastoon tai kaupan kassalle töihin, mutta tällaisiin arkisiin perustöihin hän ei päässyt. Ei siis ollut muuta mahdollisuutta kuin vain pitää ravintolaa. Sitten ihmetellään, miksi kaikki ravintolat ovat maahanmuuttajien pitämiä. Mutta missä on ongelma, kun yrittäjänä pärjäävä ja siihen liittyvää paperisotaa hallitseva ihminen ei kelpaa kaupan varastoon töihin? Ja toisaalta, ei jokaisella maahanmuuttajalla ole halua tai kykyä olla yksityisyrittäjä", ihmettelee Renaz.

"Kaikilla tuntemillani maahanmuuttajilla on halua päästä töihin. Me haluamme olla mukana rakentamassa tätä yhteiskuntaa. Opiskelujeni alussa olin vielä vihainen suomalaisille kokemastani huonosta kohtelusta ja ajattelin, että kun valmistun, en jää tänne tekemään lääkärin työtäni. Mutta sitten kohtasin mukavia suomalaisia yliopistolla ja aloin ymmärtää, että minua vihanneet edustivat vain pientä osaa suomalaisista. Nyt haluan jäädä tänne töihin, koska Suomi on antanut minulle mahdollisuuden hyvään tulevaisuuteen ja pitkän koulutuksen", Soroush sanoo.

Kommentit