Ronja Salmi
Yle
Ystäväni hevonen toteutti kahden seuraajansa unelman. Nuoret esteratsastuksen harrastajat Jenni ja Ella halusivat päästä kokeilemaan lännenratsastusta, ja oppitunnin he saivat kahdelta Suomen parhaista reining-hevosista.
Jennin, Ellan ja minun ratsuina toimivat Suomen maajoukkueenjäsenen, pitkäaikaisen reining-ratsastaja Kari Vepsän hevoset. Kari antoi meille käyttöön kisatykkinsä Custom Slidetracksin eli Kustin sekä Suomen menestyneimmän reining-hevosen Chic Dualin eli Spiken. Hevosten tason kuultuamme emme voineet kuin ihmetellä lännenhevosten varmuutta ja luonnetta. Viime MM-kisoissa edustanut Kustikin on niin rauhallinen ja hyvin koulutettu, ettei Karin sanojen mukaan pahastuisi aloittelijan kyyditsemisestä. Vaikea kuvitella samaa tilannetta este- tai kouluhevosten kohdalla!
Kari toimi myös reining-perehdytyksemme opettajana. Lännenratsastuksessa on lukuisia alalajeja, mutta reiningiä pidetään länkän kuninkuuslajina. Kisasuoritus on kouluratsastuskilpailuja muistuttava tilanne, jossa ratsukot esittävät vaativia liikkeitä tuomarin arvostelevan silmän alla. Liikerepertuaariin kuuluvat niin temponvaihtelut, voltit kuin ympyrätkin. Reiningin näyttävimmät liikkeet ovat lännenelokuvista tutut spinni ja liukupysähdys. Molemmat kummittelivat mielissämme, kun suuntasimme tallista maneesiin.
Alkuun harjoittelimme lännenratsastuksen asentoa, eli yhdellä kädellä ratsastamista. Ohjien tuli olla jatkuvasti löysällä ja hevosen pään alhaalla. Eroja perinteiseen englantilaiseen ratsastukseen tuli siis heti kättelyssä muutamia. Hevosia tuli ohjata painolla sekä pohkeilla. Meille tutummassa ratsastuksen muodossa nuo avut ovat yhtälailla käytössä, joten pikkuhiljaa saimme jutun juonesta kiinni. Laukassa uskalsimme löysätä ohjasta ja luotimme siihen, että hevoset kääntyisivät ilman nahkanaurjen tukea.
Molemmat hevoset olivat täydellisiä opetusmestareita, koska ne toimivat juurikin miten Kari sanoi niiden toimivan. Jos haluttua reaktiota ei syntynyt, ei auttanut kuin katsoa peiliin. Parhaiten tämä näkyi päivän vaikeimmassa tehtävässä spinnissä.
Tehtävänä oli pysähdyksestä saada hevonen spinnaamaan paikoillaan, eli kääntymään voimakaasti sisätakajalkansa ympäri. Kääntyvään suuntaan hevoselle piti antaa reilusti tilaa siirtämällä jalkaa, sekä hieman ohjata ohjalla haluttuun suuntaan. Luonnollisesti painolla ja ulkopohkeella oli voimakas kääntävä tarkoitus. Itse sain parhaat käännökset tehtyä kun omasta mielestäni liioittelin sisäjalan avaamista. Allani ollut Spike sai vauhtia jalkoihinsa, kun sillä vihdoin oli tilaa liikkua. Karin meille etukäteen näyttämiin todella vauhdikkaisiin käännöksiin kukaan meistä ei yltänyt, mutta maistiaisen sai jokainen.
Liukupysähdyksiin eivät taitomme riittäneet, mutta harjoittelimme napakkaa pysähdystä laukasta. Jo 17-vuotias Spike kuumeni mukavasti laukkapysähdyksissä mutta pysähtyi kuin seinään päättäväiseen "hou" ääneen. Ääni tuli yhdistää omien jalkojen eteensiirtoon ja vatsalihasten rutistukseen. Ohjia ei saanut käyttää ollenkaan.
Päälimmäisenä kokeilusta jäi mieleen hämmenys siitä, kuinka rauhallisia ja hyvin käyttäytyviä lännenhevoset ovat. Kari näytti meille välissä todella vauhdikkaita liukupysähdyksiä, minkä jälkeen me vielä kiipesimme Kustin kyytiin. Hevonen oli kuuma vain kuin Kari pyysi siltä paljon energiaa, mutta rauhoittui heti meidän kanssamme. Selkään olisi varmasti voinut laittaa vaikka pienen lapsen. Quarter-hevosen nöyryyttä ja kuuliaisuutta voisi verrata paimenkoiraan. Myös lännenhevosille annetut avut olivat yksinkertaisia ja selkeitä. Ja kuten niin moni laji, myös lännenratsastus on järjettömän paljon vaikeampaa kuin miltä se näyttää.
Lue lisää lännenratsastuksesta täältä! Ystäväni hevosen jakson lännenratsastaja Pete Perkiöstä voit katsoa Areenasta.
