Hyppää pääsisältöön

David Bowien hylätty soundtrack

David Bowie The Man Who Fell To Earth -elokuvassa
David Bowie The Man Who Fell To Earth -elokuvassa Kuva: David James the man who fell to earth

David Bowien poismenoa 10.1.2016 kunnioittaen julkaistaan uudelleen artikkeli, joka käsittelee kulttielokuvan The Man Who Fell to Earth (Mies toisesta maailmasta) roolia Bowien uralla. Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 15.3.2014 yle.fi/musiikki -sivustolla.

Teemalauantai 22.3. tottelee nimeä Avaruusmiehiä ja sen yhteinen nimittäjä on David Bowie. Illan täky on Nicolas Roegin vuoden 1976 kulttielokuva The Man Who Fell to Earth (Mies toisesta maailmasta), jossa Bowie näyttelee pääosaa. Elokuva on hänen urakehityksensä kannalta merkityksellinen ja se linkittyy niin albumiiin Station to Station kuin Low, jotka ovat Bowien keskeisiä levytyksiä. Elokuva heijastelee myös tähden henkilökohtaista tilaa valkokankaalla.

The Man Who Fell to Earthin kuvausten aikaan 1975 Bowie eli synkintä ja syvintä kokaiinikauttaan. Kyseessä oli lisäksi hänen ensimmäinen pääroolinsa kokoillan elokuvassa. Ohjaaja Roeg osasi toimia tilanteen mukaisesti. Marc Spitzin Bowie-elämäkerran (2009) mukaan roolihahmoa terävöittämään tuotiin elementtejä laulajan elämästä. Esimerkiksi elokuvassa esiintyvä henkivartija oli Bowien todellinen henkivartija ja elokuvan limusiini on sama, jossa laulaja nähdään BBC:n Cracked Actor -dokumentissa (1974).

Eksessiivisestä kokaiininkäytöstä aiheutunut hauras ja vainoharhainen mielentila palveli tahattomasti myös roolisuoritusta ja elokuvan taiteellisia pyrkimyksiä. Käytännössä Bowien tarvitsi vain olla oma itsensä. Hän esittää elokuvassa avaruusolentoa, joka elää ihmisen muodossa maapallolla, ja on myöhemmin todennut tunteneensa olonsa yhtä vieraantuneeksi kuin roolihahmonsa Newton.

Käytännössä Bowien tarvitsi vain olla oma itsensä.

Pääroolin lisäksi tähden oli tarkoitus säveltää elokuvaan soundtrack. Vaikka suunnitelma ei lopulta toteutunut, merkittävää on, että usko työn alkamisesta työnsi hänet jälleen musiikin tekemisen pariin kuvausten aikana. Tämän seurauksena muusikko-näyttelijä paineli kuvausten loputtua Cherokee-studioon Los Angelesissa ja ryhtyi työstämään uutta albumia, josta tuli Station to Station (1976).

Potku takalistoon ei ollut ainoa asia, jonka rockin kameleontti elokuvasta sai. Kuvauksissa hän alkoi luonnostella omaelämäkertaa The Return of The Thin White Duke ja otti elokuvassa alkunsa saaneen hahmon osaksi musiikillisten alter egojensa jatkumoa. Station to Station -levyllä ja sitä seuranneella The White Light -kiertueella David Bowiesta tuli Thin White Duke aivan kuten hän oli aiemmin ollut esimerkiksi Ziggy Stardust. Hahmon läsnäolo levyllä tehdään välittömästi selväksi. Albumi alkaa sanoin: “The return of the thin white duke / throwing darts in lovers' eyes”.

The Man Who Fell to Earthista on lisäksi lainattu albumin kansikuva. Siinä Newton nähdään astumassa ulos avaruusaluksestaan. Alkuperäinen kannen kuva on mustavalkoinen, uusintajulkaisussa se on vaihdettu värilliseksi.

Station to Stationin äänitysten jälkeen Bowie alkoi työstää samassa studiossa elokuvan musiikkia. Se hylättiin kesken prosessin ja musiikista vastaamaan valittiin Mamas And The Papas -yhtyeen John Phillips. (Phillipsin kokoamaa ja osittain säveltämää soundtrackia ei ole sopimussyistä koskaan julkaistu, kuten ei myöskään Bowien soundtrackia. Hänen tuotantonsa kuitenkin huomioidaan filmissä - Young Americans -levy vilahtaa ruudulla.)

Keskeytyneen soundtrackin musiikilliset ideat kanavoituivat uraa-uurtavalle ja Bowien uraa määrittäneelle albumille Low.

Tehty työ ei valunut hukkaan, päinvastoin. Siinä missä kameleontti löysi elokuvan teosta Station to Station -levylleen motivaatiota, kansikuvan ja lisäyksen hahmogalleriaansa, keskeytyneen soundtrackin musiikilliset ideat kanavoituivat uraa-uurtavalle ja Bowien uraa määrittäneelle albumille Low (1977). Laulaja täsmentää, että ainoastaan Subterraneansin basso käytettiin sellaisenaan, loput levyn materiaalista kirjoitettiin uudestaan.

Paul Buckmaster oli mukana alkuperäisen soundtrackin tekemisessä. Hänen haastattelunsa paljastaa, kuinka Low'n henki ja suuntaviivat olivat läsnä jo LA:ssa. Kommentit viittaavat mm. siihen, että afrikkalaiset sormipianot sisältävän Weeping Wall -kappaleen esiversio olisi syntynyt jo Kaliforniassa.

Bowiella oli hylätty soundtrack mukanaan Euroopassa ja hän soitti sitä Low-sessioon osallistuneille muusikoille. Musiikillinen lähetysmistapa siirtyi USA:n länsirannikolta ranskalaiseen Chateau d'Herouville -linnaan, jossa albumi äänitettiin.

Myös John Phillips kuuli elokuvaa varten tehdyn musiikin ja kuvaili sitä vaanivaksi ja kauniiksi. Nämä adjektiivit kuvaavat Low'n tunnelmaa täydellisesti. Erityisesti ne sopivat levyn B-puoleen, joka koostuu ambient-musiikkia sivuavista instrumentaalikappaleista. Levyllä kuullaan paljon syntetisaattoreita, jotka eivät olleet populaarimusiikin standardi 1977. Äänimaisema on kolkko ja tekee selvän eron suhteessa mihinkään aiemmin julkaistuun. Low erottui musiikin vallitsevista virtauksista täysin ainutlaatuisena. Levy saikin aikalaiskriitikoilta ristiriitaiset arviot ja kuulijoilla oli vaikeuksia ymmärtää sitä.

Muusikot sen sijaan kuuntelivat levyn tarkoin. Varsinkin sen syntetisaattorivetoinen ja leijuva B-puoli on tärkeä, sillä se valmisti tietä instrumentin yleistymiselle punkin jälkeisessä pop-musiikissa. Tarinan mukaan Bowie lähetti Roegille valmiista albumista kopion ja sen mukana viestin: “This is what I wanted to do for the film”.

Newtonin hahmo roikkui pääosan esittäjän mukana ja myös Low'n kansikuva on otettu elokuvasta.

Low'n asema populaarimusiikin suunnannäyttäjänä on myöhemmin ymmärretty ja tunnustettu.

Low'n asema populaarimusiikin suunnannäyttäjänä on myöhemmin ymmärretty ja tunnustettu. On sinällään onni onnettomuudessa, että soundtrack The Man Who Fell to Earthiin hylättiin. Olisiko sillä kuultu musiikki saavuttanut samanlaisen aseman elokuvan oheistuotteena kuin rock-tähden omissa nimissään julkaisemana albumikokonaisuutena? Millainen olisi Bowien ura, jos Low'ta ei olisi julkaistu sellaisena kuin se on?

Teemaillassa The Man Who Fell to Earthista nähdään restauroitu kopio. Illan päättää David Bowien pojan Duncan Jonesin esikoisohjaus The Moon (Kuu) vuodelta 2009.

The Man Who Fell to Earth (Mies toisesta maailmasta), Yle Teema la 22.3.2014 klo 21.00
Moon, Yle Teema la 22.3.2014 klo 23.15

Avaruusmiehiä Yle Teeman sivuilla.

Kommentit