Hyppää pääsisältöön

Hamstraatko tavaraa pakonomaisesti?

vanhat metallipurkit,
vanhat metallipurkit, Kuva: Yle, Dmitri Volgin vanhat metallipurkit

Rakastutko esineisiin vai miksi keräät ympärillesi tavaraa vaikka vähempikin riittäisi? Entä kun kotisi alkaa täyttyä rojusta niin, ettet voi kulkea tavaroihin kompastumatta? Kun tarve hankkia ja säilyttää tavaroita alkaa haitata jo terveyttä, voi kyseessä olla keräilypakko. Siitä kärsii jopa kaksi ihmistä sadasta.

Ihmisellä on luontainen vietti kerätä, se on ollut evoluution kannalta tärkeää. Näyttää siltä, että länsimainen ihminen on kiintynyt esineisiin, sillä niitä hankitaan koko ajan lisää. Turun yliopiston psykiatrian professori Jyrki Korkeilan mukaan asia on kuitenkin juuri päinvastoin.

– Nykyään ihmiset eivät kiinny tavaroihin. Joskus jos sai isoisältä kellon, oli se merkityksellisempää, kun tavaraa oli vähemmän. Ennen saattoi käydä jossakin pyhiinvaelluksella ja oli tärkeää ottaa kivenmurikka sieltä ja säilyttää takanreunustalla. Nyt sinne pääsee lentokoneella ja sellainen kivenmurikka on mikä tahansa, Korkeila pohtii.

Shoppaileminen on sinällään nautintoa tuovaa, kysymys on myös yllykkeiden hallinnasta.

Shoppaileminen on sinällään nautintoa tuovaa, kysymys on myös yllykkeiden hallinnasta.

– Jos näkee jotain, on se helppo ostaa, luottokorteilla on tässä merkitystä. Kosketus siihen, mitä kaikki maksaa, etääntyy, toteaa Korkeila.

Pula-aikana kasvaneet saattavat yhä suhtautua tavaraan eri tavalla kuin halpoihin, nopeasti hajoaviin tai kertakäyttöisiin esineisiin tottuneet sukupolvet. Varakkaille minimalismi, tavaroiden niukkuus mutta korkea laatu ja statusarvo, on trendi. Tavara voi menettää merkityksensä, jos kaikkeen on varaa.

– Näin kerran Michael Jacksonista dokumentin, jossa kierrettiin antiikkitavaraliikkeessä. Hän näytteli, että otan tuon ja tuon, tämän ja tämän. Silloin arvoa ei ole enää sillä, että tämä olisi minulle tärkeä, Korkeila kuvailee.

Toisen turhake, toisen aarre

Kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa toiselle turha esine on toisen aarre. Näin myös Turun Ekotorilla, jossa tavara kiertää.

– Osa ihmisistä hamstraa hirveästi ja rakastuu tavaroihin ja osa taas ajattelee ne välttämättöminä hyödykkeinä. Ostetaan sitä, mitä pitää olla eikä juurikaan ylimääräistä. Monet etsivät tavaroita, joilla on tarina, kertoo markkinointivastaava Nelli Räsänen Ekotoria pyörittävästä Kestävän Kehityksen Yhdistys ry:stä.

Moni ei kuitenkaan ehdi tai saamattomuuttaan jaksa käydä läpi tavarakasojaan ja niin tavaraa kertyy. On vaikeaa heittää pois vaikkapa kirjoja tai rakkailta ihmisiltä saatuja muistoesineitä. Tämänkaltainen tarve säilyttää tavaroita ei yleensä haittaa normaalia elämää.

professori jyrki korkeila
Psykiatrian professori Jyrki Korkeila muistuttaa, että keräilyharrastus on järjestelmällistä, kun taas keräilypakko on hallitsemattomampaa. professori jyrki korkeila Kuva: Yle, Dmitri Volgin professori jyrki korkeila

Miten tunnistaa keräilypakko?

Jos lehtiä, lippusia ja lappusia, laskuja ja asiakirjoja, vaatteita, kasseja, kippoja ja kuppeja alkaa säilöytyä nurkkiin röykkiöittäin sotkien kodin, ja roinasta luopuminen ahdistaa voimakkaasti, voi olla kyse pakonomaisesta keräilystä.

– Tavaraa kertyy kotiin niin paljon, että kodissa on vaikea liikkua. Sinne hankitaan tavaroita, joille ei ole mitään tarvetta. Siellä saattaa olla lasten vaippoja, sukkahousuja, ämpäreitä ja kaikkea sellaista, jossa voi sinällään olla joku mieli. Mutta ei ole mieltä siinä, että niitä on valtava pino jossain. Joukkoon voi jäädä kissan ulosteita tai jopa kissan raato, kuvailee Korkeila tilannetta pahimmillaan.

Keräilypakolla voi olla lähes tuhoisa vaikutus ihmisen elämänlaatuun.

Pakonomainen keräily alkaa usein jo nuorena ja sillä on taipumus vaikeutua iän myötä. Usein se kulkee sukupolvesta seuraavaan. Keräilypakolla voi olla lähes tuhoisa vaikutus ihmisen elämänlaatuun. Etenkin iäkkäille yksinasuville se aiheuttaa terveydellisiä ongelmia huonon hygienian, tulipalo- tai kaatumisvaaran vuoksi.

Keräilypakosta kärsivien oman kokemuksen mukaan ongelma alkaa hankalien ja traumaattisten elämäntapahtumien yhteydessä. Myös lapsuuden tarkkaavaisuushäiriö voi lisätä riskiä aikuisiän keräilypakkoon.

Keräilypakko, hamstraamishäiriö, eroaa kulultaan ja hoitovasteeltaan pakko-oireisesta häiriöstä. Valtaosa pakonomaisesta keräilystä kärsivistä ei täytä pakko-oireisen häiriön diagnostisia kriteereitä.

Professori Matti O. Huttunen kirjoittaa Lääketieteellisen Aikakauskirja Duodecimin artikkelissa (2015;131 (15):1340-4) keräilypakon diagnoosin edellyttävän, että käytös ei ole selitettävissä toisen psykiatrisen häiriön oireena. Pakonomaista keräilyä nimittäin ilmenee pakko-oireisen häiriön ja masennukseen liittyvän uupumuksen oireena, psykoottisen häiriön harhaluulona, jopa syömishäiriöiden yhteydessä tai joissakin vakavissa neurologisissa sairauksissa.

laatikollinen kirpputoritavaraa
laatikollinen kirpputoritavaraa Kuva: Yle, Dmitri Volgin laatikollinen kirpputoritavaraa

Jyrki Korkeila kertookin, että vastaavan tyyppistä ilmenee, jos on orgaaninen aivosairaus kuten muistisairaus tai muu aivoja rappeuttava sairaus.

– Silloin ihminen voi alkaa käyttäytyä tällä tavalla, se yleensä on kuitenkin silloin toisen tyyppistä. Tämä hamstraamishäiriö on vähän eri ilmiö, sille ei oikeastaan ole syytä jossain muussa sairaudessa vaan se on vähän itsenäinen juttu, Korkeila selvittää.

Pakonomaisesti keräilevä voi muuttua hyvin ahdistuneeksi ymmärtämättä, että kyseessä on ongelma.

Ainoa hoito keräilypakkoon, jossa on osoitettu olevan tehoa, on tätä varten räätälöity kognitiivinen käyttäytymisterapia.

Ainoa hoito keräilypakkoon, jossa on osoitettu olevan tehoa, on tätä varten räätälöity kognitiivinen käyttäytymisterapia. Hoito voidaan tuoda kotiin asti.

– Siellä on ihmisiä, jotka avustavat tavaran poistamisessa. Herättää hyvin paljon ahdistusta, kun nämä tavarat viedään pois kotoa. Joku keskustelee näistä ahdistuksen tunteista ja siitä, minkälaisia tunteiden prosessointiongelmia asianomaisella on ja miten niihin voidaan vaikuttaa, Korkeila kertoo.

Keräilypakko on vaikeasti hoidettavissa oleva mielenterveyshäiriö. Silti keräilypakon luonteen myötäelävä ymmärtäminen vähentää potilaan itsensä ja hänen läheistensä kärsimystä.

Keräilyharrastus on järjestelmällistä, keräilypakko ei

Keräilypakko eroaa selvästi mielihyvää tuottavasta keräilyharrastuksesta, joka keskittyy rajattuihin kohteisiin ja on järjestelmällistä.

– Tavallisesti, jos ihminen hankkii paljon jotain, hänellä on suunnitelma. Okei, tämä on harrastukseni, kerään äänilevyjä, postimerkkejä, rahoja tai muuta. Se on organisoitua. Patologinen ei ole millään tavalla organisoitua. Tietysti tällaisessa ei ole mitään tarkkaa rajaa, josta voi sanoa: tuosta se lähti. Mutta mitä vähemmän organisoitua, sen patologisempaa se on, summaa Korkeila.

Lisää ohjelmasta

silmätippaa laitetaan
silmätippaa laitetaan Kuva: Yle, Henrik Leppälä silmätippaa laitetaan
Omalääkärin vastaanotolla opetetaan elvyttämistä.
Omalääkärin vastaanotolla opetetaan elvyttämistä. Kuva: Yle, Tero Kyllönen akuutin omalääkäri risto laitila ja toimittaja mikko penttilä
Varusmiehiä metsässä.
Varusmiehiä metsässä. Kuva: Yle, Marko Väänänen armeija
Rakastavaiset haistelevat toisiaan
Rakastavaiset haistelevat toisiaan Kuva: Pexels / Ketut Subiyanto hajuaisti,nenä