Hyppää pääsisältöön

Bowie Got Soul!

David Bowie Serious Moonlight -kiertueella Göteborgissa 11-12.6.1983.
David Bowie Serious Moonlight -kiertueella Göteborgissa 11-12.6.1983. Kuva: Jari Flinck ullevi

David Bowie oli monen muun arvokkaan asian ohella soul-mies. En tarkoita soulia maneerien, matkimisen, väkinäisen ähkimisen ja ehdottomasti turhuuden roviolle tuomitun pintapuserruksen tasolla. Bowiella oli oikeasti sielukkaan laulun lahja. Hänellä oli myös luonteva ja vivahteiden tajusta kumpuava suhde mustaan musiikkiin.

Nuorena modina Davie Jones lauloi rhythm and bluesia kuten kaikki muutkin, jotka 1960-luvun puolivälin Lontoossa tajusivat missä mennään. Davie tajusi myös, ettei bluesin vangiksi kannata jäädä. Tässäkin suhteessa hän poikkesi monesta ikätoveristaan ja kollegastaan, jotka jäivät tiukemmin esikuviensa voimakenttään rimpuilemaan. Davidin itselleen asettama tehtävä oli löytää oma ääni, oma soul.

Bowie flirttaili mustan rytmiikan kanssa monissa uransa käänteissä. 1960-luvun lopulla kappaleissa kuului ajan hengen mukaista funkya go-go-beatia.

Täyteen kukkaan puhjenneen 1970-luvun alkupuolen Bowien identiteettileikissä soul oli piilossa, mutta se kyti vahvasti pinnan alla. The Spiders From Mars -kauden väkevässä kitararockissa oli aina seassa muistumia siitä, mistä kaikki alkoi.

Berliini-trilogiaksi nimetty 1970-luvun albumiputki Low-Heroes-Lodger oli vanhasta irti revityn vieraantuneen uuden Euroopan ääniraita, jolla ei ole sijaa falskille kvasijuurevuudelle. Silti hypnoosiin ja soivaan transsiin vievässä taiderock-Bowiessa oli seassa mustan grooven ripaus. Soul oli valkoisen dekadenssin soul.

Soul oli valkoisen dekadenssin soul.

Mustan sielukkuuden kanssa vehtaamisen David Bowie vei onnistuneimmin maaliin matkalla Marsista Berliiniin. Väliseisake sijaitsi Yhdysvaltojen itärannikolla. Bowie asui New Yorkissa ja imi klubeilla itseensä energiaa kovimmilta mustilta aikalaisakteilta Marvin Gayesta Jacksoneihin. ”Muovisouliksi” ristimänsä uuden soundinsa David kävi purkittamassa tulikuumassa soul-mekassa Philadelphiassa. Ironia oli turhaa. Dandy-lookin omaksuneen Davidin musiikista muovisuus oli kaukana. Jälleen kerran muutoksen ääni oli kiinni ajassa. Young Americans on David Bowien ikioma soul-klassikko.