Hyppää pääsisältöön

Kaksi on kiertueella tärkeää – soitto ja ruoka

RSO Wienin konserttitalossa tammikuussa 2016
Radion sinfoniaorkesteri harjoittelee Wienin upeassa konserttitalossa. RSO Wienin konserttitalossa tammikuussa 2016 Kuva: Yle/ Outi Paananen rso wienin konserttitalossa tammikuussa 2016

Kun Radion sinfoniaorkesterin kone oli lauantaina laskeutunut Wienin lentokentälle ja orkesteri asettautui busseihin, oli kuumin puheenaihe ruoka. Ilta oli jo pitkällä satapäisen soittajiston päästyä majapaikkaansa Hotel am Konzerthausiin. Nimensä mukaisesti hotelli sijaitsee vuonna 1913 käyttöön vihityn Konserttitalon kupeessa ja sinne majoittautuvat yleensä kaikki talossa vierailevat orkesterit.

Mihin kallistaa päänsä, saattaa kuulostaa jokseenkin triviaalilta seikalta, mutta itse asiassa kyseessä on yksi keskeisimpiä mukavuustekijöitä matkalla. Kaiken nähnyt muusikko muistaa, kuinka joskus kaukaisella 1990-luvulla orkesteri kiersi Saksaa tiukalla aikataululla. Nälkäinen ja väsynyt joukko saapui illansuussa jälleen uuteen kaupunkiin - tai tarkemmin sanottuna peltojen ja teollisuusalueen välimaastoon rakennettuun hotelliin. Keittiö oli tietysti kiinni.

wieniläinen ruokalautanen
Ruokaperinteitä kunnioittaen. wieniläinen ruokalautanen Kuva: Yle/ Outi Paananen wieniläinen ruokalautanen

Lauantai-iltana wieniläiset täyttävät ruokapaikat ja niitähän kaupungissa riittää. Onnellinen muusikko löytää majapaikkansa tuntumasta monta mainiota lokaalia ja unohtaa surutta ruokaympyrät ja muut suositukset.

Kun Suomessa kauppojen aukioloajat vapautettiin 1.1.2016, ei miljoonakaupunki Wienin keskustasta löytynyt sunnuntaina ainuttakaan elintarvikeliikettä, joka olisi ollut auki.

Jokainen itseään kunnioittava muusikko haluaa olla ennen kaikkea hyvässä soittokunnossa. Jos aikaa kuluu kohtuuttomasti pitkin kaupunkia ruokaa metsästäen, muuan kuulu käyrä saattaa nousta korkealle. Sunnuntaina eli konserttipäivänä Wien tarjosi ikävän yllätyksen. Kun Suomessa kauppojen aukioloajat vapautettiin 1.1.2016, ei miljoonakaupunki Wienin keskustasta löytynyt sunnuntaina ainuttakaan elintarvikeliikettä, joka olisi ollut auki ja nk. elintarvikekioskit ovat täällä tuntemattomia. Googlaamalla löytyi yksi poikkeus: mikäli olisi ehtinyt ajelemaan U-bahnilla Westbahnhofille, josta lähtevät junat läntiseen Itävaltaan sekä mm. Saksaan ja Ranskaan, olisi löytänyt yhden auki olevan kaupan.

Haastattelin joskus 1990-luvun lopussa RSO:n pitkäaikaista alttoviulistia Helge Valtosta Japaniin suuntautuneella kiertueella. Kaiken kokenut Valtonen totesi, että kaksi asiaa on orkesterimuusikolle tärkeää kiertueella: soitto ja ruoka. Ruoka ei edellytä soittoa, mutta hyvä soittaminen vaatii kunnollista ruokaa.

Wienin Konzert Haus
Wienin konserttitalo on vuodelta 1913. Wienin Konzert Haus Kuva: Yle/Outinen Paananen wienin konzert haus
Sodan päätyttyä Wienin konserttitalossa nyrkkeiltiin, voimisteltiin, pelattiin käsipalloa, pidettiin poliittisia kokouksia, herätyskokouksia ja spiritistisiä istuntoja sekä kirjallisuus- ja elokuvailtoja. Kaikkina aikoina musiikki on kuitenkin muodostanut talon tarjonnan selkärangan.
Ensimmäisten vuosikymmenien aikana yleisö sai nauttia sellaisten kapellimestarisuuruuksien kuin Wilhelm Furtwängler, Clemens Krauss, Otto Klemperer, Richard Strauss ja Bruno Walter työn jäljestä. Erityisen huomionarvoinen on Walterin taloon istuttama Mahler-traditio. 1920-luvulla seurattiin ahkerasti myös ajan ilmiöitä: Stravinsky, Bartók ja Ravel esiintyivät omien teostensa tulkkeina, Schönberg oli jo aikaisemmin saanut kokonaan oman konserttisarjansa. Ranskalainen Maurice Martenot esitteli puolestaan kehittämänsä sähköisen soittimen ondes martenot’n, joka myöhemmin antoi värinsä Messiaenin Turangalila-sinfonialle. Ensimmäinen jazzkonsertti koettiin niinkin myöhään kuin vuonna 1928. Vuonna 1905 muualla alkaneet työväenkonsertit jatkuivat Anton Webernin johdolla vuonna 1922. Hänkin esitti Mahleria, sinfoniat nro 3 ja nro 8. Työväenkonsertteja soitettiin Konserttitalossa aina toisen maailmansodan päättymiseen saakka.
RSO harjoittelee Wienin konserttitalossa tammikuussa 2016
Viulutaitelija Leila Josefowicz, Hannu Lintu ja RSO sekä John Adamsin Sheherazade. RSO harjoittelee Wienin konserttitalossa tammikuussa 2016 Kuva: Yle/ Outi Paananen rso harjoittelee wienin konserttitalossa tammikuussa 2016

Wienissä nimenomaan Konserttitalo on se estradi, jolle uusi musiikki on osa keskeistä tarjontaa. Siksi Hannu Linnun johtaman Radion sinfoniaorkesterinkin on mahdollista esiintyä Konserttitalon omassa, kansainvälisiä orkestereita esittelevässä sarjassa Adams-Shostakovitsh -ohjelmalla. Alkupuolella kuutiin kaksi Adamsin teosta; A Short Ride in a Fast Machine sekä draamallinen sinfonia viululle ja orkesterille, Sheherazade.2. Teos on kirjoitettu Leila Josefowiczille, jonka huikean suvereeni viulismi ja väkevä näkemys eivät jättäneet epäilyille sijaa.

Nyt on jo vaihdettu kaupunkia ja saavuttu sumuiseen Innsbruckiin. Sataa, sataa ropisee, mutta naapurin ovet olivat sentään auki!

Spar-kauppa
Naapurin ovat onneksi auki! Spar-kauppa Kuva: Yle/ Outi Paananen spar-kauppa
RSO Innsbruck Alpit sumussa
Alpit jossain sumussa RSO Innsbruck Alpit sumussa Kuva: Outi Paananen rso wien
Kommentit