Hyppää pääsisältöön

Seitsemän tärkeintä satua!

John Bauerin satukuvitusta
John Bauerin kuvitusta Alfred Smedbergin satuun Poika joka ei pelännyt koskaan John Bauerin satukuvitusta Kuva: John Bauer/Wikicommons john bauerin kuvitusta satuun

Sadut eivät ole pelkkiä satuja. Niillä on tarinaansa suurempi merkitys. Kirjakerho pyysi kirjalija Siri Kolua ja kriitikko Päivi Heikkilä-Halttusta nimeämään itselleen seitsemän tärkeintä satua. Heille tärkeiden satujen listalle pääsi monta ikimuistettavaa klassikkoa, mutta myös vähemmän tunnettua tarinaa. Mitkä olisivat sinun seitsemän tärkeintä satuasi?

Jos lapsesi on lumoutunut Frozenista, lue hänelle tämä satu! - Siri Kolu-
Siri Kolu
Siri Kolu Kuva: Toni Härkönen/Otava siri kolu

SIRI KOLUN SEITSEMÄN SATUA

1) Marjatta Kurenniemi: Menninkäinen penninkäinen
"Kurenniemen pienet arkisadut ja luontosadut lumoavat tässä kokoelmassa. Menninkäinen Penninkäinen on 1970-luvun mielensäpahoittaja, jolla on ratkaisu nykyajan talouskriisiin."
Kokoelmassa Pilvipaimen (1976). Kuvitus Maija Karma.

2) H.C. Andersen: Villijoutsenet
"Hurja satu tytöstä, joka kutoo mykkänä nokkosista paitoja pelastaakseen 11 veljeään joutsenhahmosta ihmiseksi. Olen käyttänyt välillä satua allegoriana kirjailijantyöstä." Kokoelmassa Andersenin Satuja (1973, Weilin+Göös). Kuvittanut Svend Otto S(örensen). Suomentaneet Eeva-Liisa Manner ja Kaija Pakkanen.

3) Satu-Setä: Jättiläisen pannukakku
"Nokkelan ja pystyvän sankarittaren kertomus, joka teki minuun lapsena suuren vaikutuksen. Käytän myös kirjoitusharjoituksena: mikä on oma taikinasi pullossa = mitkä ovat omat sisäiset voimavarasi, joita et ole vielä käyttänyt?" Kokoelmassa Rudolf Koivun Satukirja (1979, Otava), kuvitus Rudolf Koivu. Julkaistu alunperin Pääskysen joulukontti-lehdessä 1941. Yksi oletus on, että nimimerkki Satu-Setä on jompikumpi Joulukontin toimittajista, Helmi Setälä tai Anni Swan.

4) Ivan Bilibin: Sammakkoprinsessa
(samannimisessä kokoelmassa 1977, WSOY). "Lapsuudessani ahmin etnisiä satuja: suosikkejani olivat venäläiset, unkarilaiset, kiinalaiset, persialaiset ja afrikkalaiset sadut. Niitä julkaistiin kokoelmina 1970-luvulla, mitä pidän kulttuuritekona. Etniset sadut ovat vaikuttaneet syvästi omaan kirjailijuuteeni, löysin niistä eksotiikkaa, sadun lumoa ja kerronnan vauhtia. Sammakkoprinsessa piirtää huikean tarinakaaren, kerronnassa on jokin keveys ja tarkkuus, joka vangitsee lukijan."

5) Eeva Tikka: Sininen sisar
"Jos lapsesi on lumoutunut Frozenista, lue hänelle tämä satu! Eeva Tikan herkät luontosadut tarjosivat minulle lapsena hiljentymisen ja rauhoittumisen paikan. Saara Tikan upeaa kuvitusta äitini oli ostanut originaaleina, satujen maailma oli olohuoneemme seinillä läsnä joka päivä." Satu on kokoelmassa Yön lintu ja siivetön (1989, Gummerus).

6) H.C. Andersen: Lumikuningatar (1845)
"En voi ohittaa tätä satua: tarina ystävyydestä ja vallan lumouksesta. Hieno ja pelottava pahis, neuvokas ja rohkea tyttöpäähenkilö Kerttu (Gerda), ihania rosvoja!"
Kokoelmassa Andersenin Satuja (1973, Weilin+Göös). Kuvittanut Svend Otto S(örensen). Suomentaneet Eeva-Liisa Manner ja Kaija Pakkanen.

7) Mirjam Polkusen romaani Jättiläinen, joka tahtoi muuttua karhuksi (1969, WSOY).
"Eli ei yksittäinen satu, vaan satumaailma:Taianomainen ja vähän unohduksiin jäänyt saturomaani, josta kovasti haluaisin uuden painoksen!"

Pieni tyttö tunkeutuu ilman lupaa karhujen kotiin! -Päivi Heikkilä-Halttunen -
Päivi Heikkilä-Halttunen
Päivi Heikkilä-Halttunen Kuva: Atena-/Yle päivi heikkilä-halttunen


PÄIVI HEIKKILÄ-HALTTUSEN SEITSEMÄN SATUA

1 )H. C. Andersen: Peukalo-Liisa, kokoelmasta Olipa kerran, klassillisia satuja, kuvittanut ja toimittanut Björn Landström, Otava 1974.
"Peukalo-Liisa -sadun surumielisyys ja pakahduttava kauneus kiehtoi minua jo varhaislapsuudessa. Ensimmäinen Peukalo-Liisasta kertova satukuvakirjani oli räväkän keltainen nidottu vihkonen, jonka kuvitus oli sievä. Sitten sain seitsemänvuotiaana vanhemmiltani joululahjaksi Björn Landströmin kuvittaman Olipa kerran -satuantologian, jonka tummasävyinen kuvitus lumosi minut tyystin."

2) Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia, kuvittanut Aleksander Lindeberg, WSOY 1963.
"Olen saanut Pessin ja Illusian kummitädiltäni Pirkolta syntymäpäivälahjaksi neljävuotiaana. Satu oli tietysti vielä minulle haastava, mutta rakastin Lindebergin kuvia ja samastuin Illusia-keijuun. Kokon sadun ja sodan allegoriat avautuivat minulle vasta aikuisena."

3) Kaarina Helakisa: Kuninkaantyttären siivet, kuvitus Kaarina Helakisa ja Riikka Käkelä, Otava 1982.
"Tätä satua muistan lukeneeni minua kymmenen vuotta nuoremmalle siskolleni Petralle. Olen fanittanut Kaarina Helakisaa jo varhain: ensimmäinen omilla rahoillani ostamani kirja oli Helakisan ja Katriina Viljamaa-Rissasen Elli velli karamelli.
Helakisa on kirjoittanut aina perinnetietoisia, vanhaa kansansatua hyödyntäviä satuja, joissa on usein feministinen eetos. Tässäkin sadussa kuninkaantytär viis veisaa kosijoista ja toimii oman päänsä mukaan. Esikoistyttären syntymä lähes 23 vuotta sitten ja myöhemmin kaksi poikaa ovat tuoneet tähän satuun ihan uutta ulokkeisuutta: kun jokainen lapsi löytää vuorollaan omat johtotähtensä elämässä ja me vanhemmat voimme iloita siitä yhdessä lapsen kanssa. Kristiina Louhi kuvitti sadun uudelleen vuonna 2004 ja tämä kuvitus puhutteli minua erityisesti. Hankin sittemmin sadun keskeisen kohtauksen kuvitusoriginaalin itselleni." Prinsessojen satuaarre, toimittanut Katriina Kauppila, kuvittanut Kristiina Louhi, Otava 2004.

4) Hipsuvarvas autiolla saarella, kuvitettu tarina Hipsuvarpaan seikkailuista autiolla saarella, jossa hän eli kuin Robinson Crusoe, suomeksi kertonut Helmi Krohn, WSOY 1950.
"Tämä kirja löytyi mummolan vintiltä ja luin sitä taajaan. Väritin puuväreillä mustavalkokuvituksia kömpelösti. Rakastin kirjan pientä kokoa ja tietysti jännittävää tarinaa, jossa tiivistyvät kaikki lastenkirjallisuuden parhaat ominaisuudet: sympaattisen päähenkilön uhmakas lähtö kotoa, joutuminen kiipeliin autiolle saarelle ja huima pelastautuminen villikissan kynsistä! Siskoni Petra kuvitti Hipsuvarvas-sarjan kirjat uudelleen ja minä lupasin kustantajalle selvittää tarinoiden taustat ja alkuperäiset tekijät. Siitä sukeutuikin todellinen salapoliisitutkimus!"
Hipsuvarvas autiolla saarella -sadun on kirjoittanut May C. Byron ja kuvituksen on tehnyt Harry Rountree. Hipsuvarvas ja muita kertomuksia, englanninkielisten alkuteosten mukaan mukaellen suomentanut Helmi Krohn, kuvittanut Petra Heikkilä, WSOY 2006.

5) Kultakutri ja kolme karhua, kokoelmasta Hanhiemon satuja, kuvittanut Fjodor Rojankovsky, suomentanut Tarja Saarikoski, WSOY 1968
"Tämä kolmikertoa ja tihentyvää jännitystä hyödyntävä satu kiehtoi minua varmasti ennen kaikkea Kultakutrin hahmon ristiriitaisuuden ja jopa julkean käytöksen vuoksi. Pieni tyttö tunkeutuu ilman lupaa karhujen kotiin! Rojankovskyn karhujen herttainen olemus tosin liennytti jännitystä: eivät ne oikeasti olisi tehneet mitään pahaa Kultakutrille!"

6) Hannele Huovi: Kuinka kaulaa käytetään, kokoelmasta Maailman paras napa, satuja sinusta, kuvittanut Kristiina Louhi, Tammi 2005.
"Moderneilta sadunkertojilta vaaditaan kiteytynyttä ilmaisua. Hannele Huovi on kirjoittanut tämän ihmisen kehon eri osien ympärille koostetun kokoelman sadut viiden minuutin täsmämittaan ja ne ovat tulleet alunperin julki Radio Suomen Pätkät-sarjassa.
Tyttö saa tädiltään lahjaksi kaulan. Mihin kaulaa muka tarvitaan? Mutta sitten täti antaa vielä toisen lahjan, helminauhan, ja johan tyttö hoksaa, miksi kaula on niin tärkeä! Huovin satu on moderni syntysatu, joka kannustaa tuntemaan ylpeyttä omasta kehostaan ja sen ainutkertaisuudesta."

7) Sari Peltoniemi: Kun olin kivi, kokoelmasta Gattonautti ja muita arkisatuja, kuvittanut Liisa Kallio, Tammi 2012.
"Poika herää eräänä aamuna kiveksi muuttuneena. Vanhemmat ovat hädissään: kuinka lasta nyt syöttää ja juottaa ja pitää hyvänä? Sadun päättyessä poika on yhä kivi. Uusien kertojien käsittelyssä sadun ja fantasiakirjallisuuden teennäiset rajat liudentuvat, kuten käy tässä Peltoniemen arkisessa sadussa."

Mitkä olisivat ne sinun seitsemän tärkeintä satuasi?

Kommentit
  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.