Hyppää pääsisältöön

Elävän kuvan metsästäjät: Tarantinon The Hateful Eight

Mies osoittaa toista kiväärillä lumisessa metsässä.
Kurt Russell ja Samuel L. Jackson villin lännen palkkionmetsästäjinä. Mies osoittaa toista kiväärillä lumisessa metsässä. Kuva: Andrew Cooper/ The Weinstein Company. the hateful eight

Quentin Tarantinon hyytävä lännenelokuva kerää konnajoukon samaan huoneeseen, jossa puhutaan ja tapetaan paljon. Myös raadin elokuvalle langettama tuomio on murhaava.

Elävän kuvan metsästäjät -raadissa istuvat tällä kertaa elokuvaohjaajat Selma Vilhunen ja Saara Cantell sekä toimittaja Teemu Laaksonen.

The Hateful Eight sijoittuu Yhdysvaltain sisällissodan jälkeiseen aikaan ja Wyomingiin, jossa lumimyrsky ajaa joukon palkkatappajia ja muita lurjuksia yksinäisen rakennuksen suojiin. Henkilöiden historiaa esitellään, suuta soitetaan ja sitten alkaa lentää veri.

Sekä Vilhunen että Cantell pitävät Quentin Tarantinoa taitavana elokuvantekijänä, joka ohjasi parhaat elokuvansa 90-luvulla. Tätä uusinta molemmat kuvaavat vastenmieliseksi.

- Se on länkkäripastissi, kunnianosoitus eri suuntiin, myös Ennio Morriconelle, ja sitten lapsellinen väkivaltapornoelokuva, Vilhunen sanoo.

- Pitkän ja tylsän elokuvan aikana ehtii monta kertaa miettiä, minkä ihmeen takia se on tehty, Cantell toteaa.

Elävän kuvan metsästäjien mielestä The Hateful Eight tiivistyy seuraaviin kuviin:

1. Selma Vilhunen: vangitun naisen veriset kasvot.

Nainen katsoo ulos villin lännen postivaunuista.
Daisy Domergue (Jennifer Jason Leigh) kokee elokuvassa kovia. Nainen katsoo ulos villin lännen postivaunuista. Kuva: Andrew Cooper/ The Weinstein Company. jennifer jason leigh

Tämä lähikuva toistuu elokuvassa hiukan erilaisena useaan otteeseen. Siinä näkyy vangitun rikollisen Daisy Domerguen runnellut kasvot, joihin on roiskunut milloin verta, milloin oksennusta, milloin aivoja.

- Eritteiden peittämään naamaan tiivistyy elokuvan ydin. On samaan aikaan keveyttä, tiettyä ironiaa, ja paljon väkivaltaa ihmisen kasvoilla, Vilhunen perustelee valintaansa.

2. Saara Cantell: hirtetyn selän takaa näkyvät enkelinsiivet.

Kuvassa näkyy kattoon hirtetty ihminen, jonka takana seinällä roikkuvat ristikkäin lumikengät. Cantellin mielestä ne näyttävät enkelinsiiviltä, ja kuva muistuttaa Rio Bravosta (1959), jossa erään henkilön taakse jäävä lehmänpää muodostaa ikään kuin pirunsarvet.

- Kuvassa kiteytyy elokuvan teennäisyys ja tyhjyys, ja huono väkivallan estetisoiminen, joka ei ole vain tylsää, vaan kaikin tavoin vastenmielistä, Cantell sanoo.

3. Teemu Laaksonen: myrskyn piiskaamaa ovea naulataan kiinni.

The Hateful Eight -elokuvan juliste (osa).
The Hateful Eight -elokuvan juliste (osa). Kuva: Finnkino. the hateful eight

Kuva toistuu elokuvassa liki kymmenen kertaa. Siinä elokuvan henkilöhahmoista useampi, kukin vuorollaan, naulaa laudoilla talon ulko-oven kiinni, jotta lumimyrsky ei pääsisi sisään.

Parhaimmillaan Tarantinolla on kykyä huomata yksityiskohtia, joita muut eivät näe, ja sitten malttia kuvata niitä ajan kanssa. Ovenkiinnitys-episodi on muistuma tästä ohjaajan vahvuudesta, joka muuten tuntuu kadonneen.

4. Lisäksi: yhden huoneen draama on jäykkää teatteria.

Elokuvan on kuvannut Oscar-voittaja Robert Richardson, joka on työskennellyt paljon esimerkiksi Oliver Stonen ja Martin Scorsesen kanssa. The Hateful Eight on kuvattu 70-milliselle Ultra Panavision -filmille, jota on viimeksi käytetty 60-luvulla. Suomessa elokuvaa esitetään vain tavallisena digikopiona.

Erikoisleveä filmi tarjoaa mahdollisuuden vanhan ajan Hollywoodin eeppisiin mittasuhteisiin, mutta Tarantino ja Richardson käyttävät sitä lähinnä luomaan klaustrofobisen tunnelman sisätiloihin.

- Alun lumisten ulkokuvien jälkeen elokuva pelaa tylsällä keskikompositiolla, hyvin teatraalisella, asetelmallisella kuvalla, eikä tee sitä kovinkaan hyvin. Näyttämöllisyys ja yhdessä tilassa pysyminen syövät itsensä aika äkkiä, Cantell sanoo.

Selma Vilhunen kertoo nauttineensa hetken verran elokuvan pitkistä, rauhallisista kuvista ja siitä, että Tarantino näytti luottavan henkilöihin, tarinaan ja maisemaan.

- Monesti pidän siitä, että ei kikkailla kameran kanssa, vaan mennään yksinkertaisen kautta. Mutta sitten jäin kuitenkin ihmettelemään, miten yksinkertainen sitä voikaan olla. Hirveän jäykkä kokemus kaiken kaikkiaan, Vilhunen sanoo.

Valitettavasti elokuvasta ei ollut saatavilla kuvia juuri toivomistamme avainkohdista, joten artikkelin kuvitus on viitteellinen.

Kommentit