Hyppää pääsisältöön

Unkarin kansalaisjärjestöt oikeistohallituksen otteessa

Fidezin johtama oikeistolainen hallitus on viime vuosina järjestelmällisesti murentanut perustuslaillista demokratiaa ja oikeusvaltiota sekä kaventanut kansalaisten perusoikeuksia ja -vapauksia. Hyökkäyksen kohteena on myös demokraattinen, riippumaton kansalaistoiminta, erityisesti ihmisoikeusjärjestöt.Monien järjestöjen arkea ovat nykyisin ahdistelu, poliisitutkinnat, oikeusjutut ja medioihin masinoidut mustamaalauskampanjat.

Vapaan kansalaistoiminnan tilaa ja tulevaisuutta Unkarissa arvioivat Unkari-Helsinki-komitean varajohtaja Márta Pardavi ja Ökotárs -ympäristöjärjestön johtaja Veronika Móra,

Nuorehko nainen toimistossa
Nuorehko nainen toimistossa Kuva: EGYED PETER márta pardavi

Yksi Unkarin vanhimmista uudentyyppisistä kansalaisjärjestöistä on vuonna 1989 perustettu Helsinki-komitea, jonka päämääränä on alusta alkaen ollut Unkarin demokraattisen kehityksen ja ihmisoikeuksien edistäminen. Toiminnan ensimmäisinä vuosina, Unkarin 1990-luvun alun poliittisessa murroksessa aktivistit tosin pohtivat pitäisikö keskittyä muissa maissa asuvien unkarilaisten vähemmistöjen oikeuksiin vai puolustaa ihmisoikeuksia maan sisällä. Kesti yli neljä vuotta ennen kuin komitea pääsi aloittamaan ensimmäisen varsinaisen hankkeensa, kertoo Unkarin Helsinki-komitean varajohtaja Márta Pardavi.

”Tilanne muuttui syksyllä 1994, kun Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea kävi ensimmäistä kertaa Unkarissa tarkastamassa vankiloiden ja muiden suljettujen laitosten tilaa. Tarkastuskäynneillä oli mukana myös komiteamme aktivisteja ja tapaus oli historiallinen, sillä koskaan aikaisemmin kansalaisaktivistit eivät olleet päässeet käymään näissä laitoksissa. Niinpä Helsinki -komiteassa ymmärrettiin, että kidutuksen ehkäisemiseksi laitosten toimintaa täytyy tarkkailla jatkuvasti. Samana vuonna saimme myös ensimmäisen avustuksen amerikkalaiselta säätiöltä ja saatoimme vuokrata pienen toimiston, palkata muutaman työntekijän ja aloittaa suljettujen laitosten monitorointiin liittyvän ensimmäisen hankkeemme. Yhä edelleen työntekijämme käyvät säännöllisin väliajoin monitoroimassa ihmisoikeuksien toteutumista vankiloissa sekä pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden pidätyskeskuksissa. Juristimme antavat niihin suljetuille myös oikeusapua.

Unkarissa 1990-luku oli erittäin menestyksekäs ajanjakso, erityisesti ihmisoikeuskysymyksissä. Kaikki piti aloittaa alusta, luoda kokonainen järjestelmä. Perustettiin muun muassa ihmisoikeusvaltuutetun järjestelmä ja perustuslakituomioistuimet kansalaisten riippumattomuuden turvaksi ja vastapainoksi valtiovallalle. Mutta ehkä me ihmisoikeusaktivistit pidimme 1990-luvun myönteisen kehityksen jatkumista itsestäänselvyytenä. Toisaalta kansalaisten suuri enemmistö ei sisäistänyt demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion merkitystä, vaan ne jäivät abstrakteiksi käsitteiksi. Odotettiin, että taloudellinen hyvinvointi kasvaa heti, mutta muutosprosessissa monelta katosi toimeentulo, mistä seurasi syvä pettymys. Taloudellisten ja sosiaalisten uudistusten hitaus ja poliittisen eliitin mittava korruptio lisäsi kansalaisten epäluottamusta demokraattiseen järjestelmään.”

Sosialistien ja oikeistovoimien hallitukset vuorottelivat Unkarissa 1990-luvulta lähtien vallan kahvassa. Mutta vuoden 2010 parlamenttivaaleissa sosialistit kärsivät rajun tappion ja konservatiivinen Fidesz -puolue sai parlamenttiin kahden kolmasosan enemmistön. Myös äärioikeistolainen Jobbik lisäsi kannatustaan. Määräenemmistö takasi Fideszille mahdollisuuden muuttaa perustuslakia ja hyväksyttää uuden vaalilain, joka entisestään vahvistaa vaalivoittajan asemaa. Vuosien 2011‒2013 lakimuutokset vaikuttavat suuresti myös kansalaisjärjestöjen toimintaan, toteaa Ökotars ympäristöjärjestön johtaja Véronika Mora.

”Kun uusi järjestölaki astui voimaan, valtiollisia ja EU-rahoitusjärjestelmiä leikattiin ja avustusten jakotapaa muutettiin. Hallitus ja sitä lähellä olevat piirit alkoivat myös avoimesti hyökkäilllä riippumattomia kansalaisjärjestöjä vastaan. Kun edeltävät 10 vuotta oli ollut mahdollista kehittää toimintaa suhteellisen vakaissa oloissa, monet järjestöt olivat suorastaan sokissa. Lisäksi käänne tapahtui hyvin nopeasti. Oma taustani on ympäristöjärjestöissä, jotka ovat aina olleet enemmän tai vähemmän oppositiohenkisiä, joten hallituspolitiikan muutos ei tullut aivan täytenä yllätyksenä. Uutta oli vain sen rajuus ja hallituksen otteessa olevien medioiden loanheittokampanjat, jollaisia aikaisemmin emme olleet kokeneet. Tärkeintä onkin, että pystymme puolustautumaan ja säilyttämään uskottavuutemme.”

Ensimmäisten joukossa maan hallituksen tulilinjalle joutui Unkarin Helsinki-komitea, kertoo komitean varajohtaja Márta Pardavi.

”Helsinki-komiteaa ja monia muita hallituksen politiikkaan ja uusiin lakeihin kriittisesti suhtautuvia kansalaisjärjestöjä on viimeisten kahden vuoden ajan nimitelty Soroksen säätiöiden rahoittamiksi valejärjestöiksi, jotka toimivat Unkarin hallituksen ja yhteiskunnan etuja vastaan. Toimivat globaalin finanssiverkoston käsikassaroina pyrkien vahingoittamaan Unkaria ja koko maailmaa. Erityisen aktiivisesti näitä syytöksiä esitti Fidezsin tiedottaja, kansanedustaja Péter Hoppál. Koska syytöksissä ei ole mitään perää ja ne vahingoittavat järjestöämme, päätimme haastaa Hoppálin ja Fidezsin oikeuteen. Voitimme jutun ja Hoppál määrättiin suorittamaan julkinen anteeksipyyntö. Oikeusjuttu oli meille välttämätön, sillä ei johtavan poliittisen puolueen keskeinen toimihenkilö voi päästää suustaan ihan mitä sattuu joutumatta siitä vastuuseen.”

Helsinki -komitean tapaus oli kuitenkin vasta alkusoittoa niin sanotulle Norja -jutulle, jossa hyökkäyksen kohteena oli EEA Norja -rahoitusohjelma ja sen kansalaisjärjestöosuutta Unkarissa hallinnoiva Ökotars -ympäristöjärjestö. Kyseessä on EU:n ja siihen kuulumattomien Euroopan maiden välinen rahoitusinstrumentti uusien EU:n jäsenmaiden avustamiseksi, mistä suurimman osan maksaa Norjan valtio. Sveitsillä on oma vastaava järjestelmänsä. Varat käytetään sopimuksen mukaisesti erilaisiin kehityshankkeisiin ja yksi prioriteeteista on kansalaisyhteiskunnan kehittäminen. Tähän tarkoitukseen on ohjattu 10 prosenttia rahoituksesta ja keskeinen periaate on, ettei näitä rahoja kierrätetä hyödynsaajamaan hallituksen ja valtionbudjetin kautta. Unkarin hallitus on kuitenkin toista mieltä, kertoo Ökotars -järjestön johtaja Veronika Móra.

”Riidan taustalla on se, ettei Unkarin hallituksella ole minkäänlaista mahdollisuutta puuttua näiden kansalaisjärjestörahojen jakoon. Me laadimme hankesuunnitelman, lähetämme sen Brysselin sihteeristölle joka sen hyväksyy. Noudatamme EEA -avustusohjelman prioriteetteja: demokratia, hyvä hallinto, osallistaminen, sukupuolten tasa-arvo ja romanien integrointi, toisin sanoen monia Unkarissa tällä hetkellä varsin herkkiä asioita. Olemme jakaneet rahaa avoimella haulla, mikä ei aikaisempiakaan hallituksia miellyttänyt, vaikka asiasta on virallinen sopimus. Nykyhallitus halusi puuttua rahanjakoon, mistä koko kärhämä johtuu.

Nostimme oikeusjutun ja kaikki oikeusasteet katsoivat, että me olemme toimineet sopimuksen mukaisesti. Hallituksen hyökkäys meitä vastaan onkin nyt hiljentynyt. Tosin en usko, että hallitus olisi muuttanut näkemyksiään järjestöistä ja kansalaisyhteiskunnasta, vaan saattaa jatkaa järjestöjen vainoamista jotenkin muuten. Mutta me jatkamme joka tapauksessa työtämme. Viimeisten kolmen vuoden aikana olemme jakaneet EEA Norja -rahoitusta yli 11 miljoonaa euroa hankkeille, joiden kirjo ulottuu ihmisoikeuksista sosiaalipalvelujen kehittämiseen. Tämä avustusohjelma on ollut yksi tärkeimmistä kansalaisjärjestöjen toiminnan rahoittajista Unkarissa.”

Unkarin Helsinki-komitea on yhdessä useiden muiden järjestöjen kanssa tehnyt selvityksen Unkarin hallituksen vuosina 2012‒2013 toteuttamien lakimuutosten vaikutuksista maan kehitykseen. Siitä käy ilmi, että hallitus on miehittänyt monet demokraattiset instituutiot omilla kannattajillaan ja jopa lakkauttanut näitä institutioita. Ihmisoikeuksiin ja lakiasioihin keskittyneenä järjestönä Helsinki-komitea antaa lainopillista neuvontaa ja apua niin maan kansalaisille kuin maahantulijoille, mutta tilanne on vaikea, toteaa Márta Pardavi.

”Näyttää siltä, että viimeiset ihmisoikeuksia ja perustuslakia puolustavat linnoitukset ovat joutuneet antautumaan, esimerkkinä ihmisoikeusvaltuutettu. Perustuslakituomioistuimenkin mahdollisuudet toimia ovat heikentyneet, kun lakia muutettiin ja tuomareita vaihdettiin valtapuolueelle lojaaleihin. Jos haluaa kuvata Unkarin tilannetta synkin värein, se ei ole kaukana todellisuudesta. Vaikka radikaali oikeisto etenee muualla Euroopassakin ja sen vanavedessä muukalaisviha ja rasismi, meillä tämä kehitys ei koske vain äärioikeistoa. Unkarin erikoisuus on siinä, että hallituksemme aktiivisesti lietsoo suvaitsemattomuutta. Se käyttää esimerkiksi miljoonia euroja muukalaisvihamielisiin kampanjoihinsa maassa, jossa muunmaalaisia asuu erittäin vähän. On todella huolestuttavaa miten nopeasti rasististen, stereotyyppisten ja erittäin väkivaltaisten näkemysten kannatus kasvaa.

Siksi Helsinki-komitean ja muiden kansalaisjärjestöjen on ollut pakko ottaa poliittisempi rooli ja, kun maan poliittiset päättäjät eivät kritiikkiin reagoi, olemme jälleen joutuneet turvautumaan kansainvälisiin instituutioihin kuten EU:hun ja YK:hon. Olemme tavallaan palanneet takaisin 1980-luvulle, jolloin järjestöt tekivät paljon yhteistyötä kansainvälisten kumppaneiden kanssa saadakseen ihmisoikeuskysymykset oman maan agendalle. Taas meitä syytetään vieraiden valtojen käsikassarana toimimisesta ja kun autamme pakolaisia ja turvapaikanhakijoita, myös terrorismin lietsomisesta. Unkarilaisten kansalaisjärjestöjen suurin haaste onkin se, miten saamme äänemme kuuluviin ja ihmiset liikkeelle puolustamaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia.”

Haaste on suuri, sillä politiikan tasolla suunta Unkarissa tuskin muuttuu seuraavissakaan vaaleissa, jotka pidetään vuonna 2018.

Airi Leppänen

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Yhteiskunta