Hyppää pääsisältöön
Aihesivun #vaalit56 pääkuva

Tehtaankadulla valvottiin suomalaisten ystävyyden laatua

Suomen ja Neuvostoliiton johto nostaa Porkkalan palautusjuhlallisuudessa Moskovassa
Porkkalan palautusta juhlitaan 19.9.1955 Moskovassa. Vasemmalta ulkoministeri Johannes Virolainen, pääministeri Urho Kekkonen, varapääministeri Aleksei Kosygin, suurlähettiläs Viktor Lebedev, varapääministeri Mihail Pervuhin ja presidentti Paasikivi. Suomen ja Neuvostoliiton johto nostaa Porkkalan palautusjuhlallisuudessa Moskovassa Kuva: U. A. Saarinen / JOKA / Museovirasto urho kekkonen aleksei kosygin aleksandr lebedev johannes virolainen juho kusti paasikivi

Neuvostoliitto sitoi Suomen sodan jälkeen tiiviisti kansainvälisen politiikkansa osaksi. Suomesta ei tosin tullut sodan jälkeen Neuvostoliiton satelliittia eli kansandemokratiaa niin kuin Romaniasta ja vaikkapa Tsekkoslovakiasta, mutta YYA-sopimus oli se väline, jolla Neuvostoliitto piti Suomen ohjaksissaan. Suomi yritti taiteilla vaativan naapurinsa vierellä ja vakuutella länttä puolueettomuudestaan.

1950-luvun puolivälissä Euroopan tilanne kehittyi Neuvostoliitolle epämieluisaan suuntaan. Vanha vihollinen Länsi-Saksa oli vahvistunut taloudellisesti ja toukokuussa 1955 se liittyi länsimaiden perustamaan sotilasliittoon, Atlantin liittoon. Vain viisi päivää myöhemmin Neuvostoliitto kokosi omista liittolaisistaan Varsovan liiton vastauksena Natolle. Kylmän sodan asetelmat olivat valmiit.

Oli selvää, että tässä kiristyneessä tilanteessa Neuvostoliitto ei päästäisi pientä itäistä naapuriaan liukumaan länsileiriin. Silloiselle presidentille J.K.Paasikivelle asia oli selvä. Hän oli sodan jälkeen alkanut puhua Neuvostoliiton legitiimeistä turvallisuusintresseistä Suomen suunnalla.

Mustavalkoinen kuva Moskovan Punaiselta torilta, ihmisiä.
Viime kädessä Suomen politiikasta päätettiin Kremlissä. Mustavalkoinen kuva Moskovan Punaiselta torilta, ihmisiä. Kuva: Yle/Kalle Kultala moskova kreml punainen tori

Neuvostoliitto tuki itselleen mieluista politiikkaa harjoittavia hallituksia

1950-luvun alussa pääministeri Kekkosta pidettiin Moskovassa venäläisten pyrkimyksiä ymmärtävänä poliitikkona, joten hänen hallituksiaan haluttiin suosia. Kekkonen kävi solmimassa Moskovassa viisivuotisen kauppasopimuksen, jolla turvattiin Suomelle suotuisan idänkaupan kehittyminen. Jos Moskova tuki itselleen mieluisia suomalaisia poliitikkoja, oppivat suomalaiset pian käyttämään idänsuhteitaan ajaessaan sisäpoliittisia etujaan. Mutta ensimmäisenä tuon yhteyden oivalsi Kekkonen.

Tuntematon sotilas -elokuva oli epäystävällinen

Helsingin Neuvostoliiton suurlähetystö seurasi tarkoin suomalaisten lehtien kirjoittelua ja mielialoja maassa, eikä epäröinyt huomauttaa Suomen valtionjohtoa, jos Neuvostoliittoa käsiteltiin sen mielestä huonossa valossa.

Pääministeri Kekkonen sai kutsun Tehtaankadulle, kun Tuntematon sotilas -elokuva oli tullut ensi-iltaan vuoden 1955 lopulla. Tehtaankadulla oli pidetty kirjan sodanvastaisesta asenteesta, mutta elokuvassa oli heille “epäystävällisiä” kohtauksia. Venäläiset tiesivät, että käsikirjoitus oli kiertänyt myös valtioneuvostossa. Kekkonen oli pitänyt käsikirjoitusta hyvänä ja sallinut puolustusvoimien osallistumisen elokuvaan.

Seuraavassa videossa uutisoidaan Tuntematon sotilas elokuvan kutsuvierasnäytäntö 23.12.1955.

Länsi katsoi Suomen kuuluvan Neuvostoliiton etupiiriin

Lännestä katsottuna Suomen tilanne näytti onnettomalta, eikä sen valtiollinen suvereenisuus vakuuttanut. Vain parinkymmenen kilometrin päässä maan pääkaupungista, Porkkalassa, oli Neuvostoliitolle rauhansopimuksen mukaan vuokrattu sotilastukikohta, jossa oleili 30 000 venäläistä. Heistä 20 000 oli sotilaita.

Lisäksi oli YYA-sopimus. Sen kaksi ensimmäistä artiklaa määrittivät Suomen aseman konfliktissa. Sopimuksen mukaan Saksan tai sen liittolaisen uhatessa, Suomen tulisi puolustaan aluettaan tarpeen vaatiessa Neuvostoliiton avustamana tai yhdessä sen kanssa. Käytännössä YYA-sopimuksen velvoitteet turvasivat Neuvostoliiton Suomen vastaista rajaa. YYA-sopimus tarjosi Neuvostoliitolle oivan keinon painostaa Suomea, jonka se usein tekikin.

Neuvostoliitto elätteli maiden armeijoiden tiiviimpää yhteistyötä, mutta sen suomalaiset saivat torjuttua.

Suomi halusi kuulua länteen

Suomi halusi kuulua länteen ja liittyä läntisiin yhteisöihin, mutta Neuvostoliitolle se ei käynyt. Pohjoismaiden muodostamaan neuvostoon Suomi ei saanut liittyä, koska Neuvostoliiton näkökulmasta se oli puolueellinen, olihan jäseninä Atlantin sotilasliiton jäsenet Norja, Islanti ja Tanska. Suomen jäsenhakemus YK:hon oli odottanut hyväksymistä peräti seitsemän vuotta. Nuo kummatkin olivat pahoja kauneusvirheitä, kun Suomi yritti vakuutella, että se oli puolueeton ja arvoiltaan länsimainen.

Porkkalan palautuksen yhteydessä neuvostojohto suostui ja Suomi sai nuo tavoittelemansa mandaatit. Stalinin kuolema ja henkilövaihdokset neuvostojohdossa antoivat Suomelle elintilaa.

Länsiväylällä kalastuskilpailut 1950-luvulla
Länsiväylällä kalastuskilpailut 1950-luvulla. Taustalla silta Karhusaareen. Tältä paikalta Porkkalan sotilastukikohdan rajalle oli alle 20 kilometriä. Länsiväylällä kalastuskilpailut 1950-luvulla Kuva: Helsingin kaupunginmuseo länsiväylä kalastuskilpailu karhusaari silta 1950

Porkkalan palautus kytkettiin presidentinvaaleihin

Porkkalan vuokra-alueen palautus ja erityisesti sen ajoitus oli yksi selvimpiä osoituksia siitä miten Neuvostoliitto halusi vaikuttaa Suomen sisäpolitiikkaan. Kesäkuussa 1955 Neuvostoliitto huolestui, kun sen vihaama Väinö Tanner oli mukana vaalissa SDP:n presidenttiehdokkaaksi. Suurlähettiläs Lebedev kävi Paasikiven luona ja toivoi tämän jatkavan presidenttinä. NL:n ajatuksena oli, että vain Paasikivi pystyisi ehkäisemään Tannerin menestyksen presidentinvaaleissa. Hän myös varmasti jatkaisi Neuvostoliitolle ystävällistä politiikkaa.

Samoihin aikoihin Venäjän suurlähetystö seurasi suomalaisten lehtien kirjoittelua Porkkalan tukikohdasta. Kirjoittelua lietsoi Neuvostoliiton lähinnä USA:lle osoitettu puhe YK:ssa vieraiden valtioiden alueella olevien sotilastukikohtien purkamisesta.

Porkkalan palautus, toimittajat tutustumassa alueeseen, talvi, venäläisten juhlaportti
Toimittajat tutustumassa Porkkalan alueeseen 1.1.1956 Porkkalan palautus, toimittajat tutustumassa alueeseen, talvi, venäläisten juhlaportti Kuva: Yle/Kalle Kultala 1.1.1956

Vaikka puolustusministeri Zukov vastusti Porkkalasta luopumista, päätettiin se luovuttaa takaisin Suomelle, jotta ystävälliseen suuntaa kehittyneet Suomen ja Neuvostoliiton väliset suhteet entisestään vahvistuisivat.

Tieto Porkkalan palautuksesta uutisoitiin näyttävästi syyskuussa 1955, kun presidentinvaalikamppailu oli kiihkeimmillään. Pikavauhtia tyhjennetty Porkkalan tukikohta, palautettiin näyttävin juhlallisuuksin tammikuun 1956 lopussa vielä ennen varsinaista presidentinvaalia. Suomessa tuolloin toiminut lähetystösihteeri ja KGB:n residentti Viktor Vladimirovin mukaan Porkkalan palautuksen vaiheet aikataulutettiin Suomen presidentin vaaleja silmälläpitäen.

Niin suuri helpotus venäläisten lähtö oli, että juhlallisuuksissa nähtiin yleensä pidättyvästi venäläisiin suhtautuva tyytyväinen Paasikivi, joka nosti maljan "Suomen ja Neuvostoliiton väliselle ikuiselle ystävyydelle".

Porkkalan palautuksella neuvostojohto halusi auttaa kahden miehen, Paasikiven ja Kekkosen, kansansuosiota ja presidenttitietä. Toki kauppaan kuului myös YYA-sopimuksen pidentäminen kahdellakymmenellä vuodella.

Seuraa @Tehtaankatua twitterissä

Seuraa #Vaalit56 värikkäitä vaiheita

Artikkeliin on päivitetty 12:34: loppuun on lisätty linkit Twitter-tileihin.
Artikkelia korjattu 17.1.2016 klo 11.56: kuvatekstiin suurlähettiläs Lebedevin nimi korjattu Viktoriksi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

#vaalit56

  • #vaalit56 - hetki hetkeltä

    #vaalit56 - hetki hetkeltä

    Helmikuussa tulee kuluneeksi tasan 60 vuotta siitä, kun Urho Kekkonen valittiin ensimmäisen kerran Suomen presidentiksi. Valinta oli kaikkea muuta kuin läpihuutojuttu. #vaalit56 -projektissa seuraamme 60 vuotta sitten käytyjä vaaleja, jossa Kekkonen valittiin ensimmäisen kerran presidentiksi. Kerromme hetki hetkeltä, miten tähän valintaan lopulta päädyttiin.

  • Mikä on #vaalit56?

    Lehdistö hyökkää Kekkosta vastaan lokakampanjalla

    Elämme vuotta 1956. Sotakorvaukset on maksettu ja Neuvostoliiton kanssa on solmittu ystävyys, yhteistyö ja avunantosopimus. Kiitos siitä 80-vuotiaalle presidentti Paasikivelle, jonka virkakausi on nyt päättymässä. Neuvostoliitto tosin seusoo vielä Paasikiven takama, mutta olisiko jo aika vaihtaa presidenttiä. Kuusi puoluetta on asettanut ehdokkaansa presidentinvaaleihin. Maalaisliiton Urho Kekkonen on yksi ehdokkaista.

  • Paska traktori ja muita kansalaisten kirjeitä Kekkoselle

    Kekkonen sai kirjeitä kansalaisilta

    Urho Kekkonen sai aikanaan paljon kirjeitä tavallisilta ihmisiltä, joissa kansalaiset kääntyivät huolineen hänen puoleensa jo pääministeriaikana. Monet näistä kirjeistä kummastuttavat nykypäivänä: on vaikea uskoa kuinka henkilökohtaisilla asioilla valtion päämiestä silloin vaivattiin.

  • Sensaatio sanoo suorat sanat!

    Pahiten v.-56 Kekkosta vyön alle iski Sensaatio Uutiset.

    Kekkonen oli kirosana isolle osalle suomalaisia ennen vuoden 1956 presidentinvaaleja. Pahiten vyön alle iski Sensaatio Uutiset.

  • Toinen jalka maaseudulla, toinen kaupungissa - Suomineito vuonna 1956

    Pikatsaus Suomeen v. 1956 kuvin ja sanoin.

    Sodan loppumisesta oli jo yli 10 vuotta, mutta Suomi toipui edelleen sodasta monin tavoin.Sotakorvaukset oli saatu maksettua loppuun vuonna 1952. Ne olivat olleet raskas ponnistus kansakunnalle - pahimmillaan 5% nettokansantuotteesta, mutta niistä vapautumisen myötä kansakunnalla oli jo toivoa paremmasta.

  • Tehtaankadulla valvottiin suomalaisten ystävyyden laatua

    Kuinka Neuvostoliitto vaikutti Suomen sisäpolitiikkaan

    Neuvostoliitto puuttui Suomen sisäisiin asioihin monin tavoin. Kun Tuntematon sotilas -elokuva tuli ensi-iltaan, se ei epäröinyt kertoa Suomen valtiojohdolle, että elokuvassa oli Neuvostoliitolle epäystävällisiä kohtauksia. Porkkalan palautus ja erityisesti sen ajoitus aikataulutettiin Suomen presidentinvaaleja ajatellen.