Hyppää pääsisältöön

Ensemble Intercontemporain loistaa Bartókin ja Ligetin parissa

Pierre Boulezin perustama Ensemble Intercontemporain on kyennyt säilyttämään elinvoimaisuuteensa niin uusimman musiikin kuin 1900-luvun klassikoiden tulkkina. Yhtyeen nykyinen taiteellinen johtaja Matthias Pintscher kuuluu ehdottomiin lemppareihini, ja uusi levy Bartókin ja Ligetin teoksista suorastaan häikäisee—niin musisoinnin kuin äänityksen puolesta.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi cd-levy

Toisen maailmansodan jälkeisen modernismin suurhahmo Pierre Boulez poistui keskuudestamme viime viikolla, ja niinpä päätin nostaa Uudet levyt -ohjelmaan myös jotain hänen perillisiltään. En puhu tässä nyt säveltäjistä vaan Boulezin perustamasta Ensemble Intercontemporainista.

Boulez sai elämässään huikeita asioita aikaan ja nousi eittämättä suureksi B:ksi klassisen musiikin suurten b:den joukkoon. Ensemble Intercontemporain, jonka Boulez kätilöi maailmaan 70-luvulla, on eittämättä yksi modernin musiikin hienoimpia ja meritoituneimpia, kaikkiaan musiikkielämän suurimpia saavutuksia. Syksyllä yhtyeeltä ilmestyi Alpha-levymerkillä levyllinen Bartókin ja Ligetin musiikkia.

Ligetin Piano-, Viulu- ja Sellokonsertot kohtaavat levyllä tämän maanmiehen, Béla Bartókin kaksi modernistista merkkiteosta, Kontrastit sekä Konserton kahdelle pianolle sekä lyömäsoittimille. Kumpainenkin Bartók-tulkinta on ensiluokkainen, etenkin Kahden pianon ja lyömäsoittimien konsertto on lyömätön.

Ligetin konserttojen esitys tällä levyllä on kuitenkin jopa kiinnostavampi: Boulez itse johti näiden teosten levytyksen Ensemble Intercontemporainin kanssa 90-luvun alussa. Jos tuo Deutsche Gramophonin levy onkin loistava, niin tämä uutuus, Matthias Pintscherin johtama tulkinta on suorastaa häikäisevä. Esittäjät ovat edelleen parasta a-luokkaa, yksilöinä kenties joskus parempia, joskus heikompia, mutta erityisesti äänitys peittoaa kaksikymmentä vuotta vanhemman kirkkaasti.

Tunnustaudun Matthias Pintscher -faniksi, enkä olisi kyennyt keksimään parempaa seuraajaa Susanna Mälkille Intercontemporainin johtajana. Tämä levy todistaa paitsi 1900-luvun musiikin, myös Boulezin yhtyeen elinvoimaa!

Béla Bartok: Kontrasteja; Konsertto kahdelle pianolle ja lyömäsoittimille. György Ligeti: Konsertot pianolle, viululle ja sellolle sekä orkesterille. - Ensemble Intercontemporainin sekä solistit, joht. Matthias Pintscher. (Alpha, ALPHA 217)

Kuuntele Uudet levyt 15.1.2016, toimittajana Ville Komppa.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.

  • Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe (laulajat Josefiina Vannesluoma, Riikka Keränen ja Selma Savolainen, sekä kontrabasisti Kaisa Mäensivu) jatkaa oman ilmaisunsa laajentamista ja kehittämistä. Ryhmän debyytillä liikuttiin tyylillisesti etenkin jazzin maailmassa. Uusimmalla, kolmen albumin kokonaisuuden ensimmäisellä osalla yhtye kurottelee uusien teosten myötä kohti aiemmin kartoittamattomia ilmaisualueita.