Hyppää pääsisältöön

He auttavat, kun äiti ei jaksa yksin

Jokainen pienen lapsen vanhempi tietää, kuinka paljon paitsi iloa mutta myös työtä uusi elämänvaihe tarjoaa. Ensimmäisen lapsen kanssa uuden oppiminen ja pienestä ihmisestä huolehtiminen on iso asia, joka vaatii kaikilta ponnisteluita.

Kaikilla elämä ei kuitenkaan mene niin onnellisesti, että vanhemmuuden opetteleminen olisi ainoa ponnistus.

On hyvä muistaa, että on sellaisiakin vanhempia, jotka joutuvat samalla opettelemaan pitämään huolta myös itsestään. He tarvitsevat apua.

Tämä tarina kertoo heistä, päihdeongelmista kärsivistä vanhemmista. Tämä juttu kertoo myös niistä ihmisistä, jotka auttavat päivittäin ongelmista kärsiviä vanhempia.

Jos itse ei ole kärsinyt päihderiippuvuudesta, voi vain kuvitella kuinka vaikeaa on pyristellä erilaisten aineiden määräämässä tahdissa. Siinä tilanteessa toivo ja usko parempaan huomiseen häviävät sille, että on saatava seuraava annos.

Kuvitelkaa sitä hätää, mikä päihdekoukussa olevalle naiselle tulee, kun hän tajuaa olevansa raskaana. Minkälaisen taistelun hän joutuu käymään?

- Valtavan, sanoo helsinkiläisen ensikodin ohjaaja Marjo Mattila.

Hän työskentelee Oulunkylän ensikodissa, joka on yksi Helsingin ensikoti ry:n hoitoyksiköistä. Ensikodissa asuu viisi päihderiippuvuudesta kuntoutuvaa vanhempaa. Osa heistä asuu siellä juuri syntyneen lapsensa kanssa, osa voi olla vielä raskaana.

- Asiakkaamme ovat käyttäneet huumeita laidasta laitaan ja ensikotiin tullessaan heidän kuntonsa voi vaihdella paljon.

- Täällä ollessa opetellaan elämistä lapsen kanssa ja ylipäätään vanhemmuutta. Samalla järjestetään käytännön asioita, jotka ovat usein sekaisin aikaisemman päihteiden käytön takia, Marjo kertoo.

Oulunkylän ensikodin yhteisö on todella tiivis. Perheet asuvat yhdessä kodinomaisessa yhteisössä. Kuntoutus perustuu yhteisiin keskusteluihin niin arjen tilanteissa kuin kuntoutukseen kuuluvissa ryhmissä.

Monilla on sellainen mielikuva, että ensikodeissa on hirveän nuoria äitejä, mutta meillä ei teiniäitejä ole.

Vanhemmat oppivat rehellisyyttä ja palautteen antamista toisilleen ja saamaan sitä myös itse.

- Kun talossa on paljon omien ongelmiensa kanssa painivia aikuisia, välit voivat välillä kiristyä. Näitä tilanteita ja niiden herättämiä tunteita puretaan ja käsitellään avoimesti yhteisissä keskusteluissa, kertoo Marjo.

Stereotypiat päihdevanhemmista menee useimmiten metsään

Keitä ensikodin asukkaat sitten ovat? Pääosin äitejä, mutta myös isiä voi olla kuntoutuksessa. Heillä voi olla hyvin erilaiset taustat, mutta heitä yhdistää se, että kaikilla on päihderiippuvuus ja halu lapsen myötä muuttaa elämän suuntaa.

- Monilla on sellainen mielikuva, että ensikodeissa on hirveän nuoria äitejä, mutta meillä ei teiniäitejä ole, Marjo sanoo.

Hänen mukaansa Oulunkylän ensikodin asukkaiden keski-ikä on 26-30 vuotta, mikä vastaa melko tarkkaan ylipäätään ensisynnyttäjien keski-ikää, joka on 26-28 vuotta.

Toinen yleinen ennakkoluulo on se, että päihdeongelmaisen tunnistaa sellaisen nähdessään. Populaarikulttuurissa ja valistusvideoilla päihdeongelmaiset tavataan kuvata tärisevinä ihmisraunioina.

- Asia ei ole lainkaan niin yksinkertainen. Meidän asiakkaiden päihteiden käyttö ei välttämättä ole näkynyt ulospäin, eikä kadulla vastaantulijat ole osanneet arvata heidän ongelmiaan, Marjo sanoo.

Kannattaa siis muistaa, että aika monilla ihmisillä on ongelmia ja taisteluita, joista ei voi tietää mitään. Siksi on hyvä olla aina ystävällinen ja valmiina auttamaan.

Mikä saa jaksamaan rankassa työssä?

On päivänselvää, että Marjon ja hänen kollegoidensa työ on välillä erittäin raskasta. Mutta se on myös valtavan antoisaa. Marjolla on yksinkertainen vastaus siihen, mikä saa jaksamaan rankassa työssä.

- Vauvat, Marjo sanoo ykskantaan.

Vauvat antavat hänelle voimaa. Hän pääsee näkemään, minkälaisen muutoksen lapsi voi tuoda syntyessään. Se saa vanhemmat taistelemaan vakavaa riippuvuutta vastaan ja ottamaan paitsi oman, mutta myös pienen ihmisen elämän haltuunsa.

- Yksi parhaista asioista tässä työssä on se, että kuinka pääsen näkemään muutoksen ja sen, kuinka päihdeongelmasta kärsineen vanhemman tunteet heräävät vauvaa kohtaan, Marjo kertoo.

Iso osa vanhemmista pääsee irti päihteistä, saa elämän raiteilleen ja muuttaa lapsen kanssa omaan kotiin.

Me tehdään tätä työtä niiden vauvojen vuoksi.

Marjo on työskennellyt Oulunkylän ensikodissa 16 vuotta. On yksi tietty näky, joka saa hänet aina herkistymään. Jo useiden vuosien ajan ensikodin vauvojen ja vanhempien yhteisen leikkihetkien lopuksi on soitettu erästä kappaletta. Se on Soili Perkiön Kun on oikein pieni.

- Laulun aikana vauvat ja vanhemmat ovat ison huivin alla, jota työntekijät heiluttaa. Herkistyn edelleen kun näen vauvan ja hänen vanhemman rauhalliset, onnelliset ilmeet tämän kappaleen soidessa, Marjo sanoo.

Johanna Iiva
Johanna Iiva Kuva: Ari Ojanperä johanna iivanainen

Tuon laulun Marjo halusi työkavereidensa kanssa omistaa eläkkeelle lähtevälle kollegalle SuomiLOVEssa. Kappaleesta kuullaan ohjelmassa Johanna Iivanaisen ja LOVEbandin kitaristin Mikko Kososen sydämellinen versio.

- Tässä laulussa on todella kauniit sanat. Siinä kerrotaan pienestä ihmisestä, mihin kaikkeen pienellä ihmisellä onkaan mahdollisuudet, Marjo kuvailee.

- Kun me tehdään tätä vauvatyötä, niin me ajatellaan, että se on se oleellinen asia, tämän meidän työmme lähtökohta. Me tehdään tätä työtä niiden vauvojen vuoksi.

Kaikki SuomiLOVE-tarinat